Liian herkkä(kö?)

Vierailija

en tiedä olenko turhan herkkä vaiko normaali. jos esimerkiksi kysyn poikaystävältäni onko hän myöhään ulkona ja hän vakuuttaa ettei minulla ole syytä huoleen, että hän ei ole ulkona pitkään (oli pelaamassa salibandyä ystäviensä kanssa) , mutta kuitenkin ottaa minuun yhteyttä vasta puolelta öin. (olemme yhteydessä joka ilta, vaikka kohta jo 2 vuotta seurusteltu) pystyn luottamaan poikaystävääni että hän ei pettäisi minua, mutta näissä asioissa häneen on nähtävästi vaikea luottaa.. (kerran pettänyt luottamukseni menemällä tappelemaan, vaikka LUPASI ettei menisi..)
Olen myös yrittänyt että hän olisi minun kanssani joskus ystäviensä sijaan, mutta tämkin kestää vain hetken.
Itse rajoitan elämääni turhankin paljon, koska tiedän hänen suuttuvan minulle ihan tavallisistakin asioista(tämän ongelman olen sisäistänyt, ja tiedän olevani 'tossus alla' ja aion hänelle tästä puhua) mutta hän itse tekee kaikkea sitä, mistä hän itse suuttuisi jos minä tekisin ne samat asiat.

poikaystäni ja hänen äisinsä on sitä mieltä että olen turhan herkkä, mutta tämäkin on vain heidän mielipiteensä.
millaisista asioita te loukkaannute ja onko teidän suhteessanne ollut samankaltaisia tilanteita? olenko liian herkkä? auttakaa :(

Kommentit (11)

Vierailija

Liian herkkä?
Mulla samat refleksit.. Poikaystävä soittaa aina niin myöhään. Koko päivän saan oottaa sitä yhtä puhelua.. Olisi kiva jos menisin edes kerran hänen kavereidensa edelle. Meilläkin on ollut vähän luottamus ongelmia. Poikaystäväni ei nää siinnä mitään ongelmaa kylläkään...
Monesti mietin että onko suhde järkevä? Mies tekee mitä lystää.. Tasa-arvo ei ole oikein kohdallaan. Järkipuhe ei mennyt perille... Sängyssä sama juttu.. oonko orja? Miten pitäis reagoida?

Vierailija

mullakin toi odottamisjuttu on yleistä. kännykkä kädessä istuskelen kotona joskus koko päivän odottelemassa että herra soittais/tekstais ja monta tunti usein saan joskus odotellakin.. Ei ne taida ihan ymmärtää että nykyään eletään tasa-arvoisessa maassa eikä missään natsisaksassa :D leikitän nyt että kyseisen miehen nimi on 'mikko', Mikko sanoo mulle usein että oon sille kaikkein tärkeintä yms, mutta miksei sitten näytä sitä mulle päivisin ja elä sen mukaan ? :(
miten tää asia teillä petipuuhissa näkyy? sori jos liian uteliaaksi menen :p

Vierailija

vois kaikki 'normaalissakin' suhteessa elävät osallistua ja kertoa millainen suhde teillä on? :) että tietäsin onko jätkä nyt ihan kusipää vaiko vaan jätkä : D

Vierailija

Edellisessä suhteessa minä otin aina yhteyttä ja minä ehdotin tapaamista ja minä varmaan pidinkin koko suhteen kasassa kunnes ei vaan enää jaksanut. Nykyisessä suhteessa pidetään tosi vähän yhteyttä, mutta tiedän olevani hänelle kaikki kaikessa ja en koe edes tarvetta olla koko ajan yhteydessä. Saattaa mennä päiväkin kuulematta toisesta. Tässä suhteessa en muista loukkaantuneeni kertaakaan mistään. Etkö voi mennä mukaan kun poikaystäväsi on kavereiden kanssa? Ja edellisestä suhteesta oppineena tuntuu, että jos mainitsee toiselle yhteydenpidon vähyydestä muutos kestää sen 3 päivää ja sit palataan samaan vanhaan.

Vierailija

Eksän kanssa kävi useamman kerran sitä, että vaikka hän viihteelle mennessään sanoo ettei ole pitkään jne, niin vasta joskus aamuneljältä tulee ilmoitus, että on tulossa joskus tunnin päästä...

Muutenkin aikataulut petti melkein aina, yritä siinä sitten suunnitella jotain yhteistä kun toisesta ei yhtään tiedä milloin se suvaitsee saapua paikalle.

Vierailija

Musta sitten taas aika usein tuntuu että mies pitää vähän turhankin tiiviisti yhteyttä :D Mulla ei todellakaan olisi aikaa tai mielenkiintoa odotella koko päivää että mies soittaa tai lähettää viestin. Kyllä mä tiedän että olen tärkeä miehelleni, vaikkei oltaisikaan yhteyksissä.

On se varmaan ihan ihmisestäkin kiinni. Itse oon sellainen "tulen varmaan melko pian"-tyyppi, ja se "melko pian" voi tarkoittaa ihan mitä vaan 10min ja neljän tunnin väliltä. Exän kanssa tästä tuli aina riitaa, mutta minkäs teet kun olen luonteeltani sellainen etten aina jaksa kännykkä kädessä olla ilmoittamassa liikkeistäni. Nykyinen mies ottaa onneksi melko rennosti tämän luonteenpiirteeni :)

Tietenkin jos ollaan sovittu erikseen jotain menoa niin sitten pidän kiinni siitä ajasta tai ainakin ilmoitan heti jos tulee muutoksia. Mutta ihan perus kyläily miehen luona ei ole minusta niin minuutilleen, tai edes tunnilleen...

Vierailija

no itsekin vähän kokenut saman tyylistä... musta ihminen saa reagoida niinkun haluaa, ja jollei se käy kumppanille niin on lupa painua muualle. :D Ei itteensä kannata muuttaa ainakaan miehen takia!

Mut miksi sanoit että miehes ja hänen ÄITI sanoo sun olevan herkkä?? onko mies joku äitinsä hameen alla kulkeva tyyppi vai miksi hänen äidinkin on pitänyt ottaa kantaa asiaan? itse en kuuntelisi minkään näköistä mielipidettä anopiltani vaikka hyvissä väleissä olemmekin. :D kun musta se nyt vaan menee niin että se on sun ja miehes asia mitä teette.

Vierailija

Itse oon hieman rauhoittunut 4 vuoden suhteen aikana. Oli jonkin verran yliherkkyyttä. Kyse ei ollut kavereiden kanssa liikaa olemisesta vaan läksyjen kanssa liikaa värkkäämisestä ja puolen vuoden välein vanehmpien kanssa keskenään matkustelusta. Nykyään loukkaannun vaan jos appivanhempani latelevat kommentteja, sitä en suostu nielemään. Alle kuukausi sitten lähtivät matkalle jäällleen mut käskivät ukon olla ottamatta känyykkää etten soittais ja pilais heidän lomaansa. Tästähän nousi sit sota pystyyn. Samoin kun ilmoittivat etteivät halua meidän muuttavan yhteen etten pilais hänen opiskelujaan.. tämän kuulin vasta päätöksemme jälkeen.

Kannattaa olla yosiaanki kuuntelematta anopin mielipiteitä. Siitä ei saa muuta kuin turhaa syyllisyyden tunnetta. Tosta herkkyydestä en tiedä. Tuntuuko itsestäsi et olet liian herkkä?

Vierailija

Kuinka usein teidän miehet sitten viettää aikaa kavereittensa kanssa ?

jätkä on koht 18 , elikäs saa ajokortin yms. ja koska näemme nytkin 'kahdestaan' niin harvoin että pelkään että juttu menee siihen että minä istun kotona kun hän on kavereiden kanssa ajelemassa jotain tiksimunkkia joka päivä.. joku kysyikin että miksi en olen hänen kavereidensa kanssa, niin olen kyllä.. mutta olis itselle kivaa olla joskus kullan kanssa kahdestaankin, ehkä vähän useamminkin kuin joskus.. :)ollaan kahdestaan yleensä jos minä pyydän(ei tämä siis änelle mikään ongelma ole :D)
Ja ei ole 'mies' 'hameen alla kulkevaa tyyppiä' vaan enemmänkin tämä äiti ihan ylisuojelevainen ja lellivä.. pelottaa ihan toi yhteenmuuttamis asiakin nyt kun hän on tottunu siihen paasaamiseen ynnä muuhun :/
Kiitos kamalasti näistä kommenteista, oli paljon apua! :)

Vierailija
Selene90

Itse oon hieman rauhoittunut 4 vuoden suhteen aikana. Oli jonkin verran yliherkkyyttä. Kyse ei ollut kavereiden kanssa liikaa olemisesta vaan läksyjen kanssa liikaa värkkäämisestä ja puolen vuoden välein vanehmpien kanssa keskenään matkustelusta. Nykyään loukkaannun vaan jos appivanhempani latelevat kommentteja, sitä en suostu nielemään. Alle kuukausi sitten lähtivät matkalle jäällleen mut käskivät ukon olla ottamatta känyykkää etten soittais ja pilais heidän lomaansa. Tästähän nousi sit sota pystyyn. Samoin kun ilmoittivat etteivät halua meidän muuttavan yhteen etten pilais hänen opiskelujaan.. tämän kuulin vasta päätöksemme jälkeen.

Kannattaa olla yosiaanki kuuntelematta anopin mielipiteitä. Siitä ei saa muuta kuin turhaa syyllisyyden tunnetta. Tosta herkkyydestä en tiedä. Tuntuuko itsestäsi et olet liian herkkä?

Mä jo luulin että mulla on vaikea anoppi:o Jättikö se sun miehes sen puhelimen sitte ottamatta? Kyllä musta tuntuu et oisin, ja rupeen heti vertailemaan itteeni tyttöystävänä vaikka kavereihin jotka seurustelee, että loukkantuisko ne semmosesta..

Vierailija

jätti. Mieli teki ja oon tehnykki niin, mut synty vielä pahempi sota. Neljän vuoden aikana tähän on turtunu. Varsinki ku ei oo mikään pakko olla niihin jatkossa yhteydessä. Koetan ajatella että tää ei oikeesti kuulu sille millään tavalla. Ollaan koettettu sanoa et pitäisivät omat mielipitesä omana tietonaan. Jonkin aikaa toimii kunnes se alkaa taas..

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat