Henkinen yhteys

Seuraa 
Liittynyt12.5.2009

Hei kaikille,

Olen seurustellut itseäni muutaman vuoden vanhemman jätkän kanssa melkein pari vuotta. Olen täysi-ikäinen.
Olemme kokeneet yhdessä vaikka mitä, ylämäkiä ja alamäkiä ollut ja vaikka mitä.
Meidän suhteessa toimii hyvin tietyt asiat.. Meillä on ihan hauskaa kahdestaan, molemmat on huumorintajuisia ihmisiä, seksi on mahtavaa ja molemmat rakastamme toisiamme.. Noh, nyt kuitenkin elämme pahaa kriisi vaihetta, mutta toki rakkaus pysyy.. Kuitenkin isoimpana ongelma on se, ettemme juttele kovin syvällisistä asioista tai muutenkin joskus tuntuu itsestä vaikealta alkaa juttelemaan jostain todella järkevistä asioista.
Mulla on jotenkin kauheasti paineita, koska itse olen kuitenkin kokemattomampi tällä elämän polulla ja poikaystäväni on aika viisas, vaikka tietyissä tilanteissa todella lapsellinen ja siis todella nuorekas tyyppi. Poikaystäväni onkin tuonut esiin, että tämä on paha ongelma ja suhteemme jatko on epäselvä jos tämä puoli ei ala sujua.. Kai sen pitäisi onnistua luonnostaan vai mitä pitäisi tehdä?
Olen toki itsekin turhautunut kun ei jutella aina niin vakavista asioista. Osaan kyllä puhua tietyistä asioista, esim. tunteistani jne.
Hän on myös sanonut, että olen maailman kaunein nainen, mutta aina se äly ei tule samaan pakettiin. (heitti vitsillä ja tietää, että en mikään tyhmäkään ole) Mutta silti olen välillä vähän höpsö ja pitäisi nyt jotenkin oppia ilmaisemaan itseään oikein... En vaan halua menettää häntä ja toki itsekin haluan, että kehityn tällä osa-alueella.

Monille kelpaisi tämmönen suhde kun meillä on, mutta toiset tarvitsee vaan niin paljon enemmän ja poikaystäväni onkin todella vaativa ihminen ja odottaa parisuhteelta paljon. Toki minäkin ja opin ja viisastun koko ajan, mutta tämä kriisi vie nyt kaiken energiani.

Nyt ihmiset kirjoittamaan kommentteja, vinkkejä, omia kokemuksia, kysymyksiä.. Tarvitsen apuanne! Kiitos jo etukäteen.

Kommentit (4)

Vierailija

Tuollaista erilaisuutta voi olla aika vaikeaa lähteä muuttamaan. Yleensähän tuommoinen samalla aaltopituudella oleminen on juuri se suhteen alussa yhteen vetävä tekijäkin, että ajatusmaailma, mielenkiinnonkohteet ja jutun aiheet on samanlaisia. Mikähän tuo yhteenliittävä juttu teillä sitten oli, jos ei se henkinen yhteys? Hyvä seksikö?

Ymmärrän kyllä poikaystäväsi turhautumisen, jos suhteen alkuhuuma on mennyt ohi, ja enää se pelkkä hyvä seksi, kaunis ulkokuori ja huumori ei riitä, vaan alkaa kaivata vakavampaa yhteyttä.

Mutta ei sinunkaan pitäisi väkipakolla yrittää olla sen kypsempi tai aikuisempi, kuin miltä oikeasti tuntuu. Suhteessahan kummallakin pitää olla oikeus olla ihan oma itsensä, eikä tarvitse esittää sen fiksumpaa kuin onkaan. Eikö itseäsi sitten ollenkaan häiritse tuo teidän erilaisuus?

Jos asia poikaystävääsi (tai sinua) jatkuvasti häiritsee, olisi ero varmaan ihan varteenotettava vaihtoehto. On turhauttavaa roikkua suhteessa, jos tuntuu koko ajan, että jotain puuttuu. Itse ainakin pidän sitä henkistä yhteyttä koko suhteen kantavana voimana, enkä voisi kuvitella olevani ihmisen kanssa, jonka kanssa tuota yhteyttä ei olisi.

_glitter_
Seuraa 
Liittynyt12.5.2009

Kyllähän me heti ihastuttiin toisiimme ja jokin magneetti vain veti meitä yhteen. Toki meillä myös on samoja kiinnostuksen kohteita, kuten liikunta. Ei me oltaisi näin pitkään oltu yhdessä vain hyvän seksin takia, toki on tärkeää että sekin toimii, mutta ei se pitkälle riitä kuitenkaan.

Toki häiritsee, mutta tavallaan me sovitaan niin hyvin yhteen, mutta silti taas ei..

Olen kuitenkin huomannut, että ihan itsestään tässä ajan kanssa muuttuu ja miettii erilailla asioista kuin ennen.
On vain niin paljon ollut kaikkia odotuksia ja nyt tuntuu että kaikki hajoaa kasaan.. Mä nimittäin en ole mikään tyhmäkään.

Olisi mukavaa jos vaikka kertoisit lisää omasta suhteestasi vielä.

Vierailija

Tuskinpa mies sinulle juuri "Se Oikea" on, jos on tuommoisia epämääräisiä fiiliksiä, että "Toki häiritsee, mutta tavallaan me sovitaan niin hyvin yhteen, mutta silti taas ei.."
Onko mieltä roikkua suhteessa, jos tuommoinen perustavanlaatuinen erilaisuus oikeasti häiritsee? Ja muutenkin, jos jo henkinen yhteytenne on kovasti erilainen, saattaa sitten kaikki muutkin elämäntilanteet ja tulevaisuuden visiot olla erilaisia, tai jos ei ole vielä, niin saattaa käydä muutaman vuoden päästä. Ikäänne et ole maininnut, mutta jos ikäeroa kuitenkin on nii.. Haluaako mies parin vuoden päästä jo naimisiin ja lapsia, kun sinä vielä opiskelet ja haluaisit esim. nauttia vapaudestasi? Kaikkea tämmöistä tulee helposti, jos ei muuten olla samalla aaltopituudella.

Itse olin kolme vuotta suhteessa mieheen, joka oli minua vanhempi, mutta henkisesti taas vuosia nuorempi. Minä haaveilin vakiintumisesta, vakaasta tulevaisuudesta yms, kun mies halusi vain hillua kavereiden kanssa. Myöskään kaipaamiani syvällisiä keskusteluja tai sitä henkistä yhteyttä ei pahemmin näkynyt. Kolme vuotta tosiaan kesti, ennen kuin lakkasin odottamasta, että joskus pääsisimme samalle "tasolle", sitten lähdin. Nyt on vierellä jo kolme vuotta ollut ihana mies, joka jakaa ne samanlaiset ajatukset ja tulevaisuuden haaveet. Eli omalla kohdalla tuo rohkeus riuhtaista itsensä irti toimimattomasta suhteesta kannatti. Tulin, näin, voitin.:>

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat