Pettäjä/kö vai tuomio-KAKSOISELÄMÄ?

Vierailija

Hei,

Olen seurustellut miesystäväni kanssa kohta viisi vuotta(tätä aikaisemmin en ole seurustellut), kaikki on ollut hyvin koko suhteemme ajan. Rakastamme toisiamme tosi paljon vaikka molempien kulttuuri tekee asioiden suhtatumiseen eron monissa asioissa. Suhteessamme on parasta että voimme olla kuin parhaat ystävät, pystymme avoimesi keskustella kaikesta, ja suunitella tulevaisuutta yhdessä.

Mutta yksi ASIA VAIVAA SUHDETTAMME,, todella paljon....

Vaikka olen unelmieni miehen kanssa yhdessä niin elän kaksoiselämää... Joka meinaa sitä että yhdellä puolella elän miesystäväni kanssa (emme asu yhdessä) ja toinen puoli minusta on pettänyt häntä koko seurustelumme ajan.. En ole tosiaan ollut sängyssä kenenkään toisen kanssa mutta tapaillut eri aikaa viiden vuoden aikana ainakin 19 miestä, olen jutellut heidän kanssa kuin olisin vapaa, ja jopa suudellut monia ja viettänyt vapaa aikaa heidän kanssa VALEHDELLEN MIEHELLNI ETTÄ OLEN parhaankaverini kanssa...

Miesystäväni ei ole tietoinen muista miehistä, kuin sen verran että muutama mies on yrittänyt lähennellä minua jne... Eli olen LAVASTANUT miehiä joilla ei ole yhtä suurta osuutta tähän kuin minulla. Pari kertaa selvisi että pari miestä olivat mieheni kavereita ja olivat selittäneet miehelleni että eivät olleet tietoisia minun suhteestani ja käänsin heidät MIESTÄNI VASTAAN JOKA JOHTI siihen että miesten välit rikkoituivat koska mieheni uskoo minuun ihan sokeesti, ja tunnen siksi pahaa oloa.

Koen todella huonoa omatuntoa, miehet joita tapailin olivat todella ihania.. He ihastuivat minuun ja jopa rakastui.. Kun he halusi suunnitella yhteistä tulevaisuutta kanssani niin lopetin aina välit ja keksin jonkun tekosyyn, tajusin tunteiden leikkimisen vakavuuden kun yksi miehstä pyysi kanssaan Tuomikirkolle, olimme sytyttämässä kynttilää kirkkossa, ja yhtäkkiä kynttilöiden päällä oli minulle sormus, MIES KOSI MINUA.

En pääse tästä tuskasta enään yli, ajattelin hypätä junan alle keinolla millä hyvänsä päästä maailmasta pois (tuo olisi liian itsekästä) tai toivoin jollain tavalla palata aikaan jolloin tapasin mieheni ekan kerran.. Olen ollut järkyttynyt jo puolitoista kuukautta. En ymmärrä MIKÄ IHME SAI MINUT 'PETTÄMÄÄN' MIESTÄNI! JA LEIKKIMÄÄN MUIDEN TUNTEILLA! tämä joka kosi minua niin sanoin hänelle että hän on liian hyvä minulle, ja että olin pitkään halunnut kertoa sitoutumiskammoista ja kulttuurimme takia en voisi sillä siitä seuraisi..................... ELÄN VALHEESSA, ENKÄ PÄÄSE NÄISTÄ POIS! YHDELLÄ PUOLELLA ON VIATON MIEHENI joista moni nainen haaveilee ja TOISELLA PUOLELLA ON NÄMÄ 'UHRIT' joiden kanssa OLEN VITSAILLUT!

Jos saisin yhden mahdollisuuden niin haluisin korjata virheeni vaikka niitä ei voi korjata enään, pelkään kertoa miehelleni näistä koska hän murtuisi ja jättäisi minut, ja en osaisi elää ilman häntä. Pelkoni vain suurenee ja ahdistun elämään itseni kanssa...

Tiedän että jos joku lukee tämän, niin saan hirveet haukut.. Ja niin pitäisikin saada.. Mutta pyydän neuvoja ja apua tilanteeseeni.. En kestä enään tätä kaksoiselämää.. Haluan luopua tästä huonosta elämästä ja olla vain mieheni ainoa..

Mutta samalla mietin että kuinka ne 19 miestä luotti minuun niin paljon.. He tulivat hyvin juttuun minun kanssani, ja minulla oli vain yksi ajatus että ennen kuin menee vakavaksi niin etäännyn ja lopetan välit, ehkä ajattelin noin koska tiesin että minulla on mieheni jonka luokse palaan. Nyt kun katson mieheni silmiin näen puhdasta rakkautta ja kun katson itseäni peiliin näen vihaa itseäni kohtaan ja puhdistamatonta likaa persoonallisuudessani.

PLEASE AUTTAKAA MINUA.........

-Rachel

Kommentit (10)

Vierailija

En hauku sua, koska luulisin että tänne ilmestyy kohta kymmenen muuta viestiä, joissa sua haukutaan. Mutta ei vaihtoehtoja kyllä montaa ole. Joko teet sen, mikä olis "eniten" oikein ja kerrot miehelles. Tai sitten jätät hänet kertomatta ollenkaan/kaikkea ja säästät häntä
valtavilta henkisiltä traumoilta ja haavoilta. Kannattaa nyt lopettaa kuitenkin toi mitä oot tehny jo pidemmän aikaa.

Suosittelisin sulle, että koitat päästä jotain kautta mielenterveyspuolelle jutteleen sun päänsisäisistä asioista. Varaat ajan yksityiselle terapeutille, pyydät jonnekin julkiselle puolelle lähetteen omalääkärin kautta tms.. On erittäin hyvä, että koet tunnontuskia ja katumusta, et ole mikään menetetty tapaus. Mutta jokin ei nyt oo kunnossa.. Kyse voi olla vaan siitä, ettet oo ennen seurustellu, etkä osaa olla sen mukaisesti, tai sitten haluat alitajuisesti huomiota muilta miehilta esim. huonon itsetunnon takia.

Uskosin, että sun suhde nykyiseen miehees on tuhoontuomittu, mutta sun kannattais selvittää ongelmas, että voisit joskus olla jollekin toiselle uskollinen tyttöystävä ja elää terveessä suhteessa.

Vierailija

Oon ite ollu suht samanlaisessa pettämiskierteessä. Omassa tilanteessani vain (lähes) aina kerroin poikaystävälleni ja hän aina antoi anteeksi. Suhteen aikana kaduin aina hetkittäin tekemisiäni, mutta kun sain ne anteeksi en oppinut virheistäni. Oma selitykseni on se, etten ollut tyytyväinen suhteeseen. Vihdoin (3v jälkeen) onnistuin lopettamaan suhteen ja lähdin pois Suomesta, että sain aloitettua uuden elämän. Nyt olen uudessa suhteessa ja en ikinä voisi kuvitella tekeväni mitään samanlaista nykyiselle poikaystävälleni, koska hän on juuri se mitä olen aina etsinyt. Nyt päivä päivältä pettämiseni alkaa palata mieleen ja välillä koen todella kamalia tunnontuskia ja saan itkukohtauksia. Tiedän nyt oppineeni virheistäni, mutta kadun todella paljon sitä miten ex-poikaystäväni on joutunut kärsimään. Anteeksi olen pyytänyt eromme jälkeen, mutta ei se sana paljoa tuossa tilanteessa paina.

Omasta mielestäni suhteessa on pakko olla joku vikana, jos alkaa pettämään. Vai haluatko useiden miesten huomiota? Itse nostatin muilla miehillä itseluottamustani, koska omalta poikaystävältäni ei kehuja herunut.
En ehkä mainitsisi miehistä, jos pystyt siihen, mutta tuo suhde on mielestäni tuhoon tuomittu ja parempi ehkä molemmille olisi ero.. Oon samaa mieltä delinen kanssa, että ammattiapu voisi auttaa..

Vierailija

Hei tytöt,

Olen todella kiitollinen että vastasitte näin järkevästi viestiini. Sillä olen olen elänyt hirveessä kaaoksessa ja vihdoin joku edes vaivautu vastaa typeryyksiini..

Nyt kun olen lukenut teidän viestejä, aloin kirjata hyviä ja huonoja puolia suhteessamme paperille. Nyt alan ymmärtäämän jotain tiettyjä pointteja joiden vuoksi olen ajautunut tähän tilanteeseen. esim. tajusin että miehelläni on ollut monia naisystäviä ja minusta tuntuu että en ole tarpeeksi hänelle..

Mutta en halua luopua poikaystävästäni, rakastan häntä todella enkä voisi kuvitella elämää ilman häntä. Tiedän että näitä olisi pitänyt miettiä jo muiden miesten tapaamista ennen. Olemme yrittäneet korjata monta asiaa suhteessamme ja en halua nähdä enään muita miehiä. Haluan päästä huonoista tavoista eroon ja muuttaa suhteemme terveeksi. En voi vain elää enään ilman miestäni :'(

Mutta kun sanottte että suhteeni on tuhoon tuomittu niin peräännyn unelmiani joita halusin hänen kanssaan. Tuntuu kuin vajoon tyhjyyteen ja synkkyyyteen.. Jos menen hakemaan AMMATTIAPUA niin mitä sanon hänelle?

Jos haen ammattilaista apua niin en osaa puhuen selittää tätä asiaa sillä sanat eivät tule ulos kurkusta ja alan itkeä.. Ja mitä sanoisin hänelle? Pelottaa että hän lähetäis mut johonki mielenterveys juttuun..

Vierailija

Hei

Pakko kommentoida, sillä aihe liippaa niin läheltä omia kokemuksiani. Valitettavasti minulta ei juuri heru sympatiaa, sillä olin itse poikaystäväsi asemassa - kolmen vuoden suhteen jälkeen sain selville että poikaystäväni oli pettänyt minua alusta lähtien lukuisten muiden naisten kanssa. Ihminen, jonka luulin tunteneeni osoittautuikin joksikin ihan muuksi, mieheksi vailla omatuntoa. Unelmat sortuivat ja muistot yhdessä vietetyistä hetkistä tahriintuivat. Jäljelle jäi vain suunnaton kipu.

Minusta ainoa oikea juttu, jonka voit tässä tilanteessa tehdä, on jättää miehesi. LAkkaa hetkeksi ajattelemasta itseäsi ja omia tarpeitasi. Kuinka voit elää suhteessa, joka perustuu valheille? Totuudella on yleensä tapana tulla ilmi ennemmin tai myöhemmin. Mikäli sinulla on tarpeeksi rohkeutta, voit kertoa totuuden hänelle ja yrittää selittää syitä käyttäytymisellesi. Varaudu kuitenkin äärimmäisiin reaktioihin. Poikaystäväsi tuskin pystyy antamaan anteeksi, mutta vastausten saaminen saattaa auttaa häntä eteenpäin.

Omalla kohdallani asian paljastuminen oli sen verran traumaattista, että tuskin tulen ikinä unohtamaan. Olen kuitenkin pystynyt jatkamaan elämääni katkeroitumatta tai sekoamatta. EN myöskään vihaa exääni. En vain enää halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Toivon että hän saisi elämänsä kuntoon, mutta luulen, ettei hän ole täysin tajunnut, mitä teki.

Positiivista on, että näytät itsekin ainakin jollain asteella tajuavan tekosi kamaluuden. Luulen, että jonakin päivänä sinulla on myös mahdollisuus aloittaa alusta jonkun toisen kanssa. Sitä ennen tarvitset kuitenkin ammattiapua. Jos tuntuu siltä, ettet pysty puhumalla selittämään asiaasi, miten olisi tunteidesi ja asiaan liittyvien seikkojen kirjoittaminen paperille?

Rohkeutta!

p.s. Käsityksesi rakkaudesta on mielestäni aika erikoinen. Oletko varma, että kyseessä ei ole yksinjäämisen pelko?

Vierailija

Mikä ihme sulla on kun yks mies ei riitä? Miks pidät yhtä varalla samaan aikaan kuin juoksentelet muiden perään? Oletko kenties huomionkipeä? Testaat viehätysvoimiasi? Et ole varma haluatko parisuhdetta vai et? Testaatko onko sun poikaystävä paras mahdollinen sulle? Eikö sun ja poikaystävän parisuhde ole tarpeeks jännittävä, kun sitä jännitystä täytyy hakea muualta? Toisten miesten tapailu muussa kuin työ- tai kaverimielesse ei kuulu missään nimessä aikuiseen parisuhteeseen. Teininä saatetaan vähän testailla miten kolmen miehen pyöritys samaan aikaan onnistuu, mutta aikuisena pitäsi olla hieman enemmän vastuuta ja järkeä. En usko, että sun rakkautes sun poikaystävää kohtaan on kovinkaan syvää, jos petät häntä jatkuvasti.

Neuvon sua ottamaan vähäks aikaa etäisyyttä kaikkiin miehiin, myös omaan. Ehkä pystyt selvittämään itsellesi mitä tahdotkaan. Tajuat varmaan, ettet voi ajtkaa kaksoiselämää loputtomiin. Joko lopetat sen itse, tai se tulee ennemmin ta myöhemmin ilmi. Sun täytyy valita parisuhteen ja villin sinkkuelämän välillä, koska et voi saada kumpaakin samaan aikaan... ilman seuraamuksia. On oma asiasi kerrotko miehelle totuuden vai ei. Osa petetyistä ei halua tietää, osa taas jättää heti kun saa tietää. Jos kerrot ja mies jättää, niin olet sen täysin ansainnut.

Vierailija

Mikä ihme sulla on kun yks mies ei riitä? Miks pidät yhtä varalla samaan aikaan kuin juoksentelet muiden perään? Oletko kenties huomionkipeä? Testaat viehätysvoimiasi? Et ole varma haluatko parisuhdetta vai et? Testaatko onko sun poikaystävä paras mahdollinen sulle? Eikö sun ja poikaystävän parisuhde ole tarpeeks jännittävä, kun sitä jännitystä täytyy hakea muualta? Toisten miesten tapailu muussa kuin työ- tai kaverimielesse ei kuulu missään nimessä aikuiseen parisuhteeseen. Teininä saatetaan vähän testailla miten kolmen miehen pyöritys samaan aikaan onnistuu, mutta aikuisena pitäsi olla hieman enemmän vastuuta ja järkeä. En usko, että sun rakkautes sun poikaystävää kohtaan on kovinkaan syvää, jos petät häntä jatkuvasti.

Neuvon sua ottamaan vähäks aikaa etäisyyttä kaikkiin miehiin, myös omaan. Ehkä pystyt selvittämään itsellesi mitä tahdotkaan. Tajuat varmaan, ettet voi ajtkaa kaksoiselämää loputtomiin. Joko lopetat sen itse, tai se tulee ennemmin ta myöhemmin ilmi. Sun täytyy valita parisuhteen ja villin sinkkuelämän välillä, koska et voi saada kumpaakin samaan aikaan... ilman seuraamuksia. On oma asiasi kerrotko miehelle totuuden vai ei. Osa petetyistä ei halua tietää, osa taas jättää heti kun saa tietää. Jos kerrot ja mies jättää, niin olet sen täysin ansainnut.

Vierailija

Hei, toivottavasti ajatuksesi ovat alkaneet selkiytyä..
Syyt, miksi minun ja monen muun mielestä suhteesi on tuhoontuomittu
a) et kerro poikaystävällesi -> vellot tunnontuskissa, suhteenne ei ole todellinen etkä opi virheistäsi=kasva ihmisenä, saatat aina vain jatkaa

b) kerrot poikaystävällesi -> satutat häntä pahimmalla mahdollisella tavalla (tai siis tunnustat satuttaneesi) ja hän JOKO
jättää sinut -> tuntuu hetkeksi, että putoat pimeään kuiluun, mutta pääset ennen pitkää jaloillesi->luultavasti opit virheistäsi=kasvat paremmaksi tyttöystäväksi jollekin toiselle

TAI hän rakastaa liikaa ja on liian riippuvainen sinusta-> antaa anteeksi, jatkatte yhdessä, välttämättä kumpikaan ei ole onnellinen, poikaystäväsi voi katkeroitua ja hänen voi olla vaikea olla seurassasi, kun sinun kosketuksesi/näkemisesikin voi avata haavat ja vetää mielialan hetkessä pohjamutiin + et välttämättä opi tässäkään tapauksessa.

Oli miten oli, on erittäin rohkeaa kantaa edes sen verran vastuuta, että kertoo toiselle. Samalla pilaa toisen elämän ainakin joksikin aikaa.

Voin kertoa, että minä olen pettänyt vuosi sitten muutaman kerran. Syyllisyys oli VALTAVA.. Silti en vain avannut suutani, odotin parempaa hetkeä ja mietin että haluanko edes kertoa. Erosimme sitten poikaystäväni aloitteesta elokuussa, ja muutaman viikon päästä hän halusi palata yhteen. Silloin "koin hetkeni tulleen". Kerroin, mesessä. Välit täysin poikki, itkin koko illan, isä tuli hakemaan minut kotiin (opiskelin vieraalla paikkakunnalla). Olin todella surullinen, sillä olin salannut asiaa useamman kuukauden ja haudannut samalla syyllisyydentuntoni. Näyttelin aina poikaystäväni seurassa ettei mitään ollut. Kun kerroin asiasta, aloin taas surra tekojani.
Harmitti niin helvetisti, kun tätä suhdetta en olisi halunnut pilata. Mikä tampio olinkaan silti. Muutaman viikon päästä poikaystäväni soitti minulle kännissä, ja sanoi ikävöivänsä älyttömästi. Päätimme yrittää uudestaan, ja kun opiskelupaikkani peruuntui syyskuussa, muutin poikaystäväni luo. Olemme asuneet yhdessä siitä asti enemmän tai vähemmän onnellisesti. Helvetisti riitoja, luottamuspulaa, molemmilla itsetunto huonona, ongelmia seksissä ja vallankäytössä, tunnekylmyyttä, poikaystävä ei tule juuri millään käymään kotikaupungissani missä nuo tapahtuivat, suhteesta on tullut arkisempi ja kyynisempi. Ero on ollut todella monta kertaa lähellä, nytkin olemme viikon olleet "kämppiksiä". Minä haluaisin kaikesta huolimatta yrittää, hyvittää ja rakastaa, mutta toinen sanoo aina riidellessä ettei tästä tule mitään. On hyvin epävarmaa, miten meidän käy.
Koska tilanteemme ovat jotenkin samat, enkä tiedä mitä minun/meidän olisi pitänyt tehdä, en osaa sanoa mikä olisi oikea ratkaisu. Mutta ylläluettelemani ovat pitkälti ne vaihtoehdot. Voimia!

Vierailija

No huhhuh, kuullostaa jo pahalta. En nyt ala moraalihomoilemaan miehesi puolesta mutta etkö koskaan ole miettinyt MIKSI kaikki luottaa suhun vaikka et ole hetkeäkään ollut yhdellekkään miehelle oma itsesi?

sosiopaatti.

Vierailija

"tajuaminen et just se henkilö jonka käsiin on antanu ittensä onkin pettänyt luottamuksen, se on pahinta. Se että sä olet antanut oikeasti kaiken itestäs, etkä sä silti oo riittäny tai kelvannu ja se kun sä oot ite uskonu ja rakastanu ja tehny kaiken sen toisen puolesta, ja se toinen onkin valehdellu koko ajan sulle päin naamaa. " eräs poikaystäväsi asemassa.

Mä en syyllistä, mut jos sä tietäisit oikeasti miltä se tuntuu, sä et olis tehny sitä.
ekakski se toinen osapuoli saattaa menettää uskonsa koko ihmiskuntaan pitkäksi aikaa.. ja pahinta mitä voi käydä on se et se toinen osapuoli antaa anteeksi koska tietää ettei pärjää ilman. se katkeruus ja ne tulevat ajat..

tsemppiä. joko jätät tai kerrot ja lupaat muuttua. se on vaa itestä kiinni.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat