Seurustelukumppanin kanssa riitely

Vierailija

Meidän suhteessa ongelmana on jatkuva riitely, saadaan riita aikaiseksi pienistäkin asioista.

Kaikista eniten ärsyttää miehen asenne, oli asia mikä tahansa, hän on aina oikeassa ja hänen riitelytapansa on "hyökkäävä" (ei fyysisesti vaan henkisesti)ja myös syyllistävä. Itse olen myös tempperamenttinen persoona, joten itse syyllistyn samaan. Riidellessä korotetaan myös ääntä paljon. Rakastetaan toisiamme kuitenkin todella paljon, ja riidat loppuvat yhtä nopeasti kuin syntyvätkin.. mutta silti siinä pienessäkin ajassa ehtii pahoittamaan toisen mielen, vaikka ei sitä "teoriassa" tahtoisikaan. Ongelmana siis on että molemmilta palaa todella nopeasti pinna, "välimerelliseen tapaan".

Pitäisi keksiä keino jolla saisi riidat vähentymään (ja miten ne saataisiin rakentavimmiksi)? Lisäksi haluaisin tietää kuinka paljon muut parit riitelevät?

Kommentit (8)

Vierailija

Me ei oikeastaan riidellä kauhean rajusti, mutta ollaan molemmat tosi itsepäisiä. Meidän riidat on enemmän sellasia typeriä väittelyitä joissa ei oo päätä eikä häntää vaan kumpikin haluaa olla oikeassa ja väitellään niinkuin pikkulapset. Johtuu varmaan siitä että molemmat ollaan tapeltu omien sisarusten kanssa samaan tyyliin aina. Pahimmillaan tätä on tapahtunu jopa kolme kertaa viikossa, mutta ehkä yleensä joka toinen viikko.

Mekin tajutaan että on ihan sairaan tyhmää inttää ja väitellä, mutta toisaalta miekkonen ei koskaan tunnu suostuvan kompromissiin vaan hän haluaa olla todellinen voittaja. Yleesä kuitenkin riidat loppuu siihen että mua alkaa itkettää ja hänellekin tulee paha olo siitä. Tiedostetaan homman kuvio, mutta kumpikaan ei osaa lopettaa kesken. Ollaan juteltu paljon mutta ei tunnu auttavan. Meilläkin menee muuten upeasti ja olen alkanu ajatella että ehkä niistä riidoista ei pääse eroon ikinä vaikka kuinka yrittäis:)

Vierailija

Eikös riita piristä parisuhdetta? Jokaisessa parisuhteessa on yksilöllistä miten paljon riidellään, vai riidelläänkö koskaan. Luonne-erositahan se johtuu. Aloittaja ja miehensä polttavat pinnansa helposti temperamenttisen luontonsa vuoksi. Siinä tilanteessa tuskin kiukun sisällä pitäminen auttaa. Se, että parisuhteessa riidellään, ei tarkoita että se ois epäonnistunut ja tuhoon tuomittu. Jollain pareilla se voi jopa puhdistaa ilmapiiriä, kun saa tietää, mikä toista nyppii. Pitkässä pariduhteessa tulee väistämättä riita jos toinenkin vastaan. Ja on aina parempi sanoa mikä toisessa nyppii, kuin olla sanomatta ja kokea sisäistä v*tutusta.

Aikaisemmissa suhteissa ollaan miesten kanssa riidelty ja riidat on menny aina yulidramaattisiksi. Nykyisen kanssa ei olle riidelty vuoden kestoisen suhteen aikana kertaakaan. Voidaan puhua toista osapuolta v*tuttavistakin asioista huutamatta ja pahoittamatta liikaa toisen mieltä. Ollaan molemmat rauhallisia eikä meitä saa helposti suuttumaan. Saatan mäki olla ottanut opikseni aiemmista parisuhteista ja suhtautua rennommin kaikkeen:).

Vierailija

Meillä mies kammoaa kaikenlaista riitelyä. Itse olin ennen räjähdysherkkä persoona, mutta kaikki muuttui, kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn: viime syyskuun jälkeen emme ole riidelleet kertaakaan. Keskustelemme mieltä vaivaavat asiat puhki, ja se auttaa. Riitoja ei enää tule, koska olen paljon entistä tyynempi ja harkitsevaisempi.

Kun vielä olin riitaisa, usein tapahtuva riitely söi meitä molempia todella pahasti. Näin jälkeenpäin ihmettelen, miten itsekään kestin sitä.

Vierailija
Morgan

Tiedostetaan homman kuvio, mutta kumpikaan ei osaa lopettaa kesken.

Näin meilläkin. Huvittavimpia ovat olleet kerrat, kun olen lukenut lehdistä/netistä parisuhdevinkkejä aiheesta "näin riitelet rakentavasti" ja olen sitten päättänyt jonain sopivana söpöilyhetkenä jutella näistä miehen kanssa. Keskustelu on aina alkanut "no otetaan esimerkiksi vaikka kotityöriidat, niistähän me useiten riidellään" ja jossain vaiheessa sitä tajuaa, että homma onkin kääntynytkin taas tiskauksesta kinasteluksi :D

Meidän suhde oli joskus aika myrskyisä; alkuun ei riidelty, mutta jossain toisen ja kolmannen seurusteluvuoden välillä oli todella rajuja riitoja, joista parin pahimman aikana uhkailtiin jo puolitosissaan erolla. Nyt ei kuitenkaan olla riidelty ollenkaan yli puoleen vuoteen! Pääsyyksi epäilen jonna88:n tavoin hormonaalista ehkäisyä. Luultavasti suhdekin on jotenkin tasaantunut; itse en ainakaan jaksa hermostua asioista joista ennen nostin metelin, ja osaan rauhoitella miestä kun huomaan hänen olevan ärtynyt. Uskon, että teilläkin persoonien terävimmät reunat hioutuvat ajan myötä yhteen :)

Vierailija

Omat riitamme ovat naurettavia. Yleensä kun suututaan alkaa mykkäkoulu ja sit sitä kestää niin kauan kunnes toinen sanoo jotain. Ja molemmat olemme jääräpäisiä eli parhaillaan ollaan oltu 4h hiljaa samassa huoneessa. Lapsellista ja naurettavaa. Ollaan usein puhuttu, että tän pitäs loppua, mut aina sama toistuu.
Oudointa on se, etten ikinä edellisissä suhteissa ole toiminut näin.
Eli tännekki niitä riitelyn ohjeita kiitos. Yleensä olen hyvin syyttävän sävyinen myös jos innostun riitelemään. Sekään ei ole sen parempi kuin hiljaisuus, mutta äidiltä oppineena on vaikea lähteä muuttamaan.

Vierailija

Meilläkin on tuttua toi, että molemmat kyllä tiedostaa kuvion. Yleensä se on sellainen, että me aletaan riitelee jostakin, mies pysyy suht asiallisena, mutta mä räjähdän ihan täysin ja alan haukkumaan miestä. Miehelle se on niin raskas paikka kun alan haukkumaan sitä, että loukkaantuu ja vetäytyy syrjään kihisten raivosta. Siinä vaiheessa mä tulen pyytelemään anteeksi ja yritän halaa. Mies haluaisi olla yksin, jotta raivon tunne menisi pois. Ja sitten mä loukkaannun kun mies ei olekkaan valmis sopimaan. Toinen kaava on myös samantapainen, mutta alku meneen niin että mä suutun miehelle jostain esim. siitä jos ei auta siivoamaan tai tekee jonkun jutun "väärällä" tavalla (eli itse tekisin toisin).

Nyt kyllä meidän riidat on vähentyneet, koska ollaan tosiaan itse tiedostettu tää kuvio. Ja nyt jopa osataan rupea nauramaan siinä kohdassa, missä vaiheessa riita on yleensä syntynyt. Eli siinä kohdassa kun molemmat väittää olevansa itse täysin oikeassa. Eihän siinä tilanteessa edes löydy ratkaisua. Ihan järjetöntä tapella sellaisesta. Nyt osataan siinä kohtaa keksiä ratkaisu joka tyydyttää molempia.

Vierailija

Onko normaalia, että riidellessä toinen vaan haluaa nukkumaan ja kääntää kylkeä kun "ärsyttää" vaikka toinen itkee lattialla pahaa oloa? Voiko kukaan olla niin kylmä ja sydämetön, ettei piittaa toisen itkusta? Onko tämä hyväksyttävää kohtelua ja riitaan kuuluvaa vai henkistä väkivaltaa?

LM

Miksi toisen itkusta pitäisi piitata - se sinun itkusi kun ei poista sitä mitä olet ITSE tehnyt riidassa eli olet edelleenkin yhtä syyllinen kuin toinenkin, mutta sinut pitäisi vai heti armahtaa kaikesta kun alat itkemään?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat