Suhdeongelmia

Vierailija

Seurustelen ihanan miehen kanssa, joka on rehellinen, hellä, huolehtiva, fiksu, huumorintajuinen jne. Olemme seurustelleet vuosia, välissä erosimme hetkeksi, sillä en kokenut haluavani enää seurustella, mutta palasimme myöhemmin yhteen sillä ikävöin häntä niin paljon. Meillä on mukavaa ja hauskaa yhdessä.

Ongelmia suhteessamme on kaksi: seksin puute. Pidän kuitenkin poikaystävääni hyvännäköisenä, joten asia ei ole siitä kiinni. Harrastamme seksiä todella harvoin, en vain himoitse poikaystävääni tarpeeksi ja minun on vaikea ns. virittäytyä oikealle taajuudelle. En ole myöskään saanut koskaan orgasmia yhdynnässä.

Toinen ongelma: Mielessäni on jatkuvasti eräs toinen, johon olen ollut ihastunut jo kauan ennen kuin tapasin poikaystäväni. Hänen kanssaan ei KOSKAAN voisi tulla mitään, olen yrittänyt karistaa tyypin mielestä mutten ole vuosienkaan aikana onnistunut muuta kuin hetkellisesti laimentamaan ne. Poikaystäväni on joskus epäillyt että minulla olisi tunteita tätä toista kohtaan, mutta olen sanonut että jos joskus on ollut niin ei ole enää.

Mitä oikein teen? Onko oikein jatkaa hyvää suhdetta, kun mielessä on niin usein toinen mies?

Kommentit (11)

Vierailija

Ei ole oikein. Valehtelet nykyiselle miehellesi, jos kerran kysyttäessäkin kiistät tunteesi. Mielestäni toiseen ihastuminen on jo henkistä pettämistä. Antaisit miehellesi mahdollisuuden olla onnellinen jonkun kanssa, joka hänet oikeasti ansaitsee.

Vierailija

En nyt rupea erittelemään kaikkia mahdollisia haluttomuuden syitä, koska niitä on monia ja jokaisella yksilöllisiä. En tässä edes yritä arvata. Mitä tarkoitat ilmaisulla "todella harvoin"? Mutta periaatteessa jokaisessa pariduhteessa on välillä kuivempia kausia, jotkut vain kestää pidempään. Itsestäni olen huomannut, että mitä useammin saan munaa, sitä useammin sitä tekee mieli. Jos nussitaan miehen kaa vain kerran viikossa, silloin on halutkin vähän heikommat. Mutta jos joka päivä innostumme, niin silloin tekee mieli sekstailla se joka ikinen päivä. Kiireiden ja aikatauluongelmien takia se joka päivän putki udein katkeaakin.

Ihastuminen toiseen ei ole väärin, toisin kuin toi toinen vatsaaja väittää. Jokainen tunteva ja näköaistin omaava ihminen ihastuu välillä vaikka oliskin suhteessa. Se ei silti tarkoita, että menis heti pettämään tämän kanssa. Itse olin kolme vuotta ihastunut entiseen treenikaveriin, jonka aikana ehdin olemaan pari kertaa yli vuoden suhteessa. Ihastus vain oli paremman näköinen kuin kumpikaan ex. Kuitenkin exiä kohtaan oli niitä syvempiäkin tunteita. Hassua kyllä, viime keväänä sinkuks päästyäni ihastus treenikaveriin haihtui. Treeneissä juttelin hetken miehen kanssa ekaa kertaa ja meillä oli suora katsekontakti. Ei se ollutkaan niin hyvännäköinen, kuin kauempana ja sivulta:D.

Vierailija

Jokainen tunteva ja näköaistin omaava ihminen ihastuu välillä vaikka oliskin suhteessa.

Älä viitti yleistää tommosta asiaa.

Itse olen ollut reilut kolme vuotta nyt saman miehen kanssa, ja puhtaalla omalla tunnolla voin sanoa, etten ole ollut kertaakaan tuon suhteen aikana vähimmässäkään määrin ihastunut keneenkään, en miehiin, en naisiin. Ja en usko, että tuolla ulkonäöllä on niin suurta merkitystä ihastumisiin, kuin väität. Jos sattuu olemaan se oikea ihminen, ei muita edes katsota sillä silmällä.

Vierailija

H

Lopetataanko väittely heti alkuun ja katsotaan sitten sen kolmenkymmenen vuoden päästä, oletko sen aikana koskaan ihastunut edes hitusen johonkin toiseen. Ja by the way, mä en usko, että on "se oikea" jokaiselle, vaan uskon että jokaiselle on useampia "niitä oikeita".

Vierailija

Mä nyt en voi paljoa auttaa tätä ketjun aloittajaa, koska itelläni on aika lailla samanlainen ongelma. Mutta aattelin että jos mäkin voisin saada jotain apua täältä, kun kumminkin asia vaivaa mua.

Eli oon jo jonkun aikaa seurustellut poikaystäväni kanssa, joka on siis luonteeltaan aika lailla täydellinen poikaystävä. Mutta jo pitkään (lue: enemmän kuin kuukauden) olen miettinyt, että jatkanko suhdetta vai en. Tiedän, että mä joudun olemaan se, joka suhteen lopettaa - poikkis ei osaa erota - ja se on ärsyttänyt mua alusta asti. Viime aikoina en enää ole kokenut rakastavani häntä, mutta en tiedä miten kertoisin asian. Asiaa vaikeuttaa se, että olen ihastunut erääseen toiseen ihmiseen, ja aina kun näen hänet unohdan poikaystäväni ja haluan mennä halaamaan tätä toista ihmistä.

Joten kysymys on, jätänkö poikaystäväni vai yritänkö jatkaa suhdetta (ja samalla tavallaan huijaan häntä, sillä silloin hän luulee minun rakastavan häntä). Ja jos jätän, niin onko parempi pamauttaa selkeästi asia ilmoille vai miten? En kumminkaan halua loukata häntä... Ja kannattaako kertoa tuosta toisesta, johon olen ihastunut, pahentaako se vain jätetyn tuskaa vai saattaako auttaa hyväksymään asian helpommin?

Vierailija

En myöskään usko, että meille kaikille on olemassa sitä maagista "oikeaa", vaan on vain maapallo täynnä ihmisiä, mahdoton määrä mahdollisia ihmissuhteita ja jos tahtoo suhteen toimivan, on vain tehtävä pirusti töitä.

Se sinun pitäisikin nyt päättää, oletko valmis tekemään töitä tämän suhteen eteen. Jos kyllä, kehottaisin paneutumaan seksiongelmiin yhdessä poikaystäväsi kanssa. Hän tuskin on myöskään iloinen, ettet saa koskaan orgasmia ja haluaa paneutua asiaan. Jos ei, siinä vaiheessa jätä se lurjus.

Jos taas rakkaus suhteessa on kuollut, on minusta vain törkeää toista kohtaan olla lopettamatta suhdetta.

Vierailija

Minulla on ollut elämässäni jo muutama pitempi (yli vuoden) suhde. Olen huomannut myös, että suhteiden aikana tulee ajoittain olemaan pidempiä "kuivia" aikoja seksin suhteen. Mutta oikeilla tunteilla suhde säilyy silti.
Olen luultavammin luonteeltani helposti ihastuvaa tyyppiä, mutta harvoin ihastus kestää pitkään toista ihmistä kohtaan jos olen parisuhteessa. Ja usein olen suhteen ulkopuolelta unohtanut ihastuksen jossain vaiheessa. Minulla oli pidempi sinkkuaika tuossa taannoin ja silloin huomasin "entiset" ihastukseni helpommin ja yhdenillan hauskanpito tai pitkä keskustelu sai ihastukset unohtumaan. Eli he eivät jollain tavalla vastanneet "ihanne" miestäni ja sen vuoksi olin onnellinen, etten ollut heidän kanssaan koskaan pettänyt miestäni.
Nyt taannoin aloitin uuden suhteen, aivan mahtavan miehen kanssa, jonka kanssa nyt vihdoin useampien kuukausien jälkeen asiat tuntuvat luistavan paremmin kuin olisin koskaan uskonut, edes unelmoinut. Mutta alku oli vaikeaa. En halunnut päästää miestä lähelleni ja näin hänessä paljon ärsyttäviä puolia, mutta jostain alitajuntaisesta syystä en koskaan pystynyt aiemmin ns. huonoina aikoina suhdetta lopettamaan. Ja hyvä niin! Jouduin kumminkin ennen suhteen todellista vakavoitumista ottamaan mieheen väliä ja miettimään elämääni. Suoraan sanottuna mietin, olenko nyt kohdannut kaikki ne ihmiset joiden kanssa tahdon kokea yhteyden jonka vain vapaa nainen voi kokea. Pohdin asiaa useamman päivän ja lopulta tiesin, että tekisin virheen jos nykyisen mieheni jättäisin. Silti, ennen kuin pystyin varmana ja täysin suhteelle ja miehelle omistautuneena palata suhteeseen minun oli "hoidettava" yksi menneisyyden ihastus vielä alta.

Vierailija

.. Koska tiesin, että jos en sitä tee ihastus toiseen ihmiseen tulee jollain tavoin häiritsemään suhdetta mieheeni. Ja hyvä, että hoisin asian. Nyt olen onnellinen mieheni kanssa ja tämän välin jälkeen suhteemme on alkanut vasta todella roihuta.
Ehkä tulen vielä joskus ihastumaan vaikka olen suhteessa, mutta silloin aion tutustua tähän ihastukseen ihan kaverina, jos ihastus ei sittenkään laimene on otettava omasta suhteesta aikalisä ja mietittävä mitä itse todella tahtoo. Koska minä ainakin uskon, että olen ainoa, joka voi todella vaikuttaa siihen, että olen omassa elämässäni onnellinen, oman elämäni päätähti. En haluaisi itse henk.koht. olla suhteessa, jossa en olisi täysin onnellinen vaan kaipaisin jotain muuta. On tärkeää ottaa itselleen omat tunteensa esiin ja ottaa selvää mitkä niistä ovat niitä todellisia tunteita.
Toivottavasti tästä oli jollekkin teille edes vähän apua.

Vierailija

Toistan jo monen muun ongelmaa, mutta olen seurustellut elämässäni tasan kerran. Syy ei ole siinä, ettenkö vetäisi puoleeni katseita tai muita - vain hieman vääriltä tyypeiltä. Minua on sanottu krantuksi (miesten suhteen) ja se on totta. Tällä hetkellä seurustelen todella mukavan ja ihanan nuoren miehen kanssa. Kaikki pelaa hyvin. On vain käynyt aiemmin niin, että ihastuin nuoreen mieheen, jolla ei ollut tunteita minua kohtaan. Sittemmin sain tietää että hänellä oli tunteita minua kohtaan. Nyt asumme 600 kilometrin päässä toisistamme, ja olen edelleen ihastunut häneen. En saa mielestäni mielikuvia, kuinka ihanaa meillä voisi olla yhdessä tuon henkilön kanssa. Silti en raaski irtisanoa itseäni parisuhteesta, joka on varma ja jossa tunnen itseni rakastetuksi. Mitä jos nykyinen poikaystäväni muuttuukin kyttääjäksi mikäli jätän hänet? Joka tapauksessa, olen jo mielessäni eronnut hänestä. Silti se tuntuu vaikealta sanoa se itse hänelle (nykyiselleni)....Aargh...

Vierailija

heneve89, jos tunteet poikaystävää kohtaan on kuollut, niin jätä! Et voi muutakaan. Huijaat itseäsi ja poikaystävääsi pysymällä suhteessa. Sun tehtäväs ei ole tehdä ketään muuta onnelliseks kuin itsesi. Mutta jos ihastus tuottaakin pettymyksen ja sun tunteet nykyistä poikaystävääs kohtaan "yhstäkkiä" palaakin, niin älä vaivaudu konttaamaan takaisin pojan luo.

Vierailija

Ihan tohon ekaan voin vastata,että kyllä tosiaan seksihaluttomuus on ihan normaalia. Jotkut ihmiset ovat enemmän seksuaalisia kuin toiset, eikä sille voi mitään. Toisaalta jos itse osaa jotenkin virittäytyä tunnelmaan, niin se on hyvä ja sitä kannattaa harjoitella!
Se että on ihastunut toiseen ja ajattelee toista koko ajan, kannattaa ehkä miettiä, miksi on kyseiseen henkilöön ihastunut. Mikä tekee hänestä niin ihanan ja valloittavan. Itse ihastuin erääseen henkilöön noin vuosi sitten vaikka olin seurustellut neljä vuotta. Kun sitten jätin poikaystäväni (jonka kanssa olen jälleen), tajusin, ettei tämä mies ollut ollenkaan sitä mitä hain. Se vain oli täysin erilainen kuin poikaystäväni, ja siksi kiinnosti minua. Olin niin täysin kyllästynyt tiettyihin asioihin suhteessamme. Nyt kuitenkaan en päästäisi tätä ihanaa miestäni menemään mistään hinnasta.
Jos oikeasti toista ei rakasta, niin sitten on parempi jättää, vaikka se sattuu itseensä ja toiseenkin. Kuitenkin parasta on ajatella omaa itseään ja onnellisuuttaan kuin elää valheessa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat