Mustasukkainen poikaystävä

Vierailija

Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa yli puolitoista vuotta ja rakastamme toisiamme, mutta poikaystävän mustasukkaisuus on johtanut usein isoihin riitoihin. Poikaystävä on nyt armeijassa (pääsee heinäkuun alussa pois), mutta tämä ei ole siis syy riitoihin -niitä oli samasta aiheesta ennen armeijan alkuakin.

Olemme todella erilaisia. Minä olen ihminen, joka kaipaa seikkailuja, uusia tuttavuuksia ja puolisoa, joka on ensisijaisesti paras ystäväni. Poikaystäväni taas tykkää olla kahdestaan ja valittaa koko ajan, kun ei saa viettää tarpeeksi aikaa minun kanssani. Hän myös tekstaa taukoamatta, enkä saa hetken rauhaa edes ollessani kavereideni kanssa.
Parhaimmillaan poikaystäväni on kuin unelma -hän kehuu minua ja pitää huolta että minulla on kaikki hyvin, ja että olen tyytyväinen. Hän on kuitenkin melko räiskyvä luonne ja suuttuu nopeasti ja monesta asiasta. Poikapuolisista tuttavistani, entisistä poikaystävistäni, ja kaikesta muusta mistä hän voi mielikuvituksellaan jotain pahaa ammentaa. Hän kyselee aina ollessani kavereideni kanssa mistä puhumme (miehistä, hyvännäköisistä miesnäyttelijöistä...) ja kyttää facebookissa kenelle juttelen ja kyselee aina koneella ollessani puhelimen välityksellä, puhunko jollekin jne. Jos olen esim. kommentoinut kaverin poikaystävän tilaa, on jo riita valmis.

Hän kuitenkin myöntää mustasukkaisuutensa ja on usein pahoillaan siitä, mikä on jo askel parempaan, mutta suuttuessaan hän ei muista sitä, vaan päätyy yleensä huorittelemaan minua. En ole koskaan pettänyt häntä tai edes aikonut, ja kaikki poikapuoliset tuttuni todellakin ovat vain kavereita. Tilanne on melko rasittava, sillä olen lähes allerginen jopa terveelle mustasukkaisuudelle, enkä itse ole mustasukkainen ollenkaan. Asialla on toinenkin puoli -poikaystäväni haluaisi minun kyselevän enemmän hänen tekemisistään ja hänen mielestään mustasukkaisuus on rakkauden merkki.

Poikaystäväni on maailman luotettavin, enkä halua missään nimessä luopua hänestä. Hän on kuitenkin aivan liian riippuvainen näin itsenäisen tytön makuun.

Jakakaa kokemuksenne!

Kommentit (13)

Vierailija

Meillä on vähän sama tilanne, ei kuitenkaan aivan yhtän vakava. Olemme seurustelleet myös puolitoista vuotta. Poikaystävä haluaa tietää menoni ja mitä puhun muiden poikien kanssa. Poikapuoliset kaverini, jotka hän tuntee, ovat okei, mutta vähänkin vieraammat eivät missään nimessä. Jos hän huomaa minun juttelevan jonkun hänelle tuntemattoman kanssa, alkaa pitkä kuulustelu "Kuka tuo on ja miksi sun täytyy jutella hänen kanssaan?" Entiset poikaystävät (jotka ovat nykyään hyviä ystäviäni) ovat kaikkein pahin riidanaihe. Poika kuitenkin ymmärtää omat tekemiseni, eikä ole koko ajan vahtimassa minua. Yleensä selittämällä suhteeni poikiin asia ratkeaa.

Minua kuitenkin ärsyttää se, että jos minä huomautan hänelle esimerkiksi hänen ja exänsä välisistä keskusteluista, siinä ei ole mitään väärää. "Etkö ymmärrä, että me ollaan vain kavereita??" Ymmärrän minä enkä oikeasti ole mustasukkainen, mutta mielestäni hänen edes tätä kautta pitäisi ymmärtää omat kaveripoikani.

En oikein osaa sanoa mitään. :/ Ilmeisesti poikaystäväsi tiedostaa ongelman, muttei tiedä mitä sille voisi tehdä. Viettäkää aikaa yhdessä ja yritä saada hänet ymmärtämään, että hän on se, kenen kanssa olet etkä vain kommentoi facebook-tiloja. Kerro myös, että jos todellinen aihe mustasukkaisuuteen ilmenee, kerrot siitä hänelle.

Vierailija

Ihan ekana silmiini pomppasi tuolta tuo "huorittelee". Vaikka olisi kuinka mustasukkainen niin tuohon sanaan ei minun mielestäni ole oikeutta omasta tyttöystävästään. Tosin, en usko että hän edes tarkoittaa sitän, kunhan vain sanoo. Tämä kyllä kuulosti vähän ilkeemmältä kuin oli tarkoitus, hmph (:

Mulle tuli mieleen, että voisittehan te esimerkiksi käydä yhdessä ulkona. Valitkaa joku rauhallinen paikka, jotta poikaystäväsikin viihtyy. Ja kun olette eka viettäneet aikaa sinun tapaasi ulkona, voitte vielä viettää aikaa kundin tapaan kotona (:

Vierailija

Kertomasi oli kuin oma elämäntilanteeni. Olen luonteeltani ihan samanlainen - tykkään mennä ja suuri osa ystävistäni on poikia. Myös poikaystäväsi kuulostaa uhkaavasti omaani. Hänen mielestä kaikki poikapuoliset ystäväni ovat todella typeriä tai yrittävät pokata minua. Hän ei edes halua tutustua heihin!

Vihaan tätä tapaa. Hän todella ahistaa minua luotani kyttäämällä kaikin tavoin tekemisiäni. Viestit hän lukee, jos menen jonku kanssa ulos hän soittaa tunnin välein mitä teemme ja miksi olen edelleen hänen seurassa (siis kun ystäväni on poika) jne. En todellakaan jaksa ja olen niin kyllästynyt tähän. Usein myös riitamme alkaa tästä; minua ahistaa ja sitten raivostun ja sehän ei tilannetta paranna. Eli kysymys kuuluukin "MIKÄ AVUKSI?" Sen jos joku tietäis..

Vierailija

mun mies on sellainen et se on todella mustasukkainen jos joku mies puhuu mulle ,mut se saa puhua jokaisen naisen kaa ja flirttailla niille

Vierailija

oma poikaystäväni on mustasukkainen jopa tyttökavereistani. luotamme toisiimme 100 prosenttisesti, mutta hän vihaa sitä jos puhun toisten jätkien kanssa tai jos joku edes katsoo minuun päinkään. minä tykkäisin mennä ja tulla kun taas poikaystäväni suuttuu minulle jos menen edes shoppilemaan ihan tyttöjen kesken.. joudun jatkuvasti selittää hänelle miksi kävin siellä tai miksi tein tuota.. hän itse kuvittelee että minulla ei olisi oikeutta tehdä mitään kun taas hänella olisi vapaudet tehdä melkein mitä vain. itseäni ei siis haittaa hänen menemisensä, mutta se että hän luulee saavansa päättää kaiken mitä teen, häiritsee hyvin paljon.. pahinta tässä on ehkä se etten viitsi tehdä enään mitään mistä tiedän hänen suuttuvan:/

Vierailija

Meillä on VAKAVA mustasukkaisuus tilanne, olen vasta 15 ja poikkis on samanikäinen, ollaan oltu yhdessä vuosi ja poikkis on tosi mustasukkainen...en voi mennä naapurikaupunkiin tapaamaan kavereitani koska HÄN luulkee että petän... en ole ikinä antanut mtn syytä mustasukkaisuuteen!

Aina kun nostan naapurikaupungin vierailun puheeksi HÄN suuttuu kamalasti.. joudun perumaan tapaamisiani ettei HÄN suuttuisi... Emme pysty keskustelemaan asiasta.. jos hän alkaa itkemään en pysty keskustelemaan enää.. ja hän alkaa syyllistellä minua. Jos taas minä itken hän sanoo etten välitä mistään ja ajattelen vain itseäni....

Haluaisin käydä ulkona hänen kanssa, mutta hän ei suostu lähtemään minnekkään.... joten käyn kavereiden kanssa elokuvissa ja syömässä... HÄN taas keksii aiheita mustasukkaisuuteen siitäkin...

Olen alkanut stressaamaan tätä koko rumbaa hänen kanssa.. Se on johtanut masennukseen, ainakin luullakseni. en pysyt keskustelemaan masennuksestani kenellekkään , HÄN väittää että esitän eikä usko..

Silti rakastan HÄNTÄ

Vierailija

Hui kauheeta, voimia teille joiden jätkät on noin mustasukkasia..

Oma mies oli oikeestaan kans aika/tosi mustasukkanen noin puol vuotta, siitä ku meiän suhde alko. Se saatto esim nostaa kauheen shown jostain jätkästä kehen olin ollu ihastunu ennen sitä, tai sitte sano et oli tehny mieli tirvasta yhtä miespuolista myyjää joka oli ehkä kattonu vähän pitempään ja hymyilly vähän ekstraa mulle sen edessä.. Oikeestaan sellanen lievä mustasukkasuus oli musta jotenki vähän söpööki. Jotenki, vaik välillä huomaan et se kyllä vähän saattaa miettii, nii ei se nykyään ole niin mustasukkanen enää.. Kai se on jotenki alkanu luottaa muhun, tai ainaki et ei näytä mustasukkasuutta jos sellasta on. Itekki kyllä oon osittain aika "menevä" tyttöystävä, mut ton jätkän kanssa oleminen on vähän laannuttanut mua, mikä kans voi olla osasyy. Ja pakko myöntää että osaan mäki olla vähän turhan mustasukkanen välillä.

Vierailija

Itsellänikin on mies, joka välillä alentuu vakavaan mustasukkaisuuteen. Tämä onkin tehnyt minuun sen vaikutuksen, että niskavillani nousevat pystyyn pienestäki epäilemisestä, sillä en ole itse mustasukkaista sorttia, vaan olen jopa ehkä sinisilmäisenkin luottavainen, mutta sellainen haluankin olla.

Olen tehnyt sen selväksi, että minua ei mustasukkaisuudella alisteta. Elän omaa elämääni, enkä ole siitä tilivelvollinen kenellekään. Jos haluan nähdä kavereitani, jotka ovat miehiä, niin minähän näen ja siihen ei ole miehelleni mitään sanomisen varaa. Olen tehnyt sen hyvin selväksi, että kun olen kavereideni kanssa, en roiku puhelimessa tilittämässä jokaista liikettäni, enkä lupaile mitään aikataulutuksia liikkeistäni, koska tiedän niiden kuitenkin pettävän.

Itse olen hyvin sosiaalinen ja meneväinen ihminen ja tätä mieheni ei ole. Hän ei pidä baareista, kaveriporukoista tai ulkona olemisesta ja koska hän ei siitä pidä, koettaa hän usein estää minua menemästä periaatteella "kun minä en tästä tykkää, niin sinäkään et saa tykätä". Tästä johtuen, emme koskaan liiku yhdessa ulkona saatikka baarissa. Ja olen tehnyt selväksi, että kun haluan mennä juhlimaan, niin minähän menen ja juon kännit silloin kun itsestäni tuntuu hyvälle. Usein mies pitää mökötystä ja riitaa yllä päiväkausia menojeni jälkeen, vaikka hän olisi voinut halutessaan tulla mukaan, mutta eihän hän tule.

Mieheni toki tietää, että toimimalla mustasukkaisesti, hän ajaa minut pois. Ja yleensä kun hän heittäytyy epäileväiseksi ja koettaa mustasukkaisuudella saada minut käpertymään häneen kiinni ja unohtamaan koko muun elämäni, saa hän yleensä kokea karvaan pettymyksen, kun kieltäydyn kaikista tunteista häntä kohtaan. Sanon aina, että "mustasukkainen mies ei ansaitse rakkautta." Koska minusta mikään ei ole oksettavampaa, kuin pariskunta, jossa toinen osapuoli epäilee toisen rakkautta ja kiintymystä vuosienkin jälkeen. Se on oman kumppanin halventamista.

Senpä takia sanonkin teille muille, jotka omaatte mustasukkaisen miehen, että älkää antako miehen kokea vallantunnetta mustasukkaisuudellaan. Se on lähtökohtaisesti oman egon pönkittämistä ja toisen alistamista. Te ette ole tilivelvollisia keskusteluistanne, tekemisistänne tai elämästänne. Te jaatte asiat poikaystävienne kanssa omasta halustanne, ette siksi että pelkäätte poikaystäviänne. Teidän on otettava oma elämänne haltuunne ja osoitettava selkeästi se raja, missä poikaystävienne mustasukkaisuus on sallittua ja mitä te ette salli. Teidän ei pidä pelätä riitaa tai sitä, että poikaystävänne loukkaantuu, koska totta kai, he tulevat loukkaantumaan ja suuttumaan, kun te ette menekään heidän pillinsä mukaan. Jos poikaystävänne alkaa huorittelemaan tai muutoin nimittelemään, tehkää siitä puuhasta heti alussa loppu. Kenelläkään ei ole oikeutta toista nimitellä tai haukkua, ei edes poikaystävillänne. Jos nimittelyä alkaa satelemaan suusta, poistukaa paikalta ja osoittakaa selvästi, että te ette aio kuunnella moista roskaa. Älkääkä olko missään tekemisissä poikaystävienne kanssa ennen kuin he pyytävät oma-aloitteisesti anteeksi. Miehen on nimittäin yleensä tuo asia opittava kantapään kautta, että mustasukkaisuudella he eivät saavuta muuta kuin suhteen loppumisen.
Tämä mustasukkaisuudelle rajan vetäminen vaatii kyllä todella kovaa pinnaa ja selkärankaa, sillä sen lisäksi että se satuttaa poikaystäväänne, se satuttaa myös teitä itseänne, koska joudutte taistelemaan oman vapautenne itsellenne, sillä liian usein mustasukkaiset poikaystävät olettavat omistavansa teidät ja teidän jakamattoman huomion. Mutta taistelu on yleensä sen arvoista.

Ps. Mustasukkaisuus ei siis todellakaan korjaannu antamalla lisää huomiota ja aikaa mustasukkaiselle osapuolelle, koska mustasukkainen osapuoli tottuu aina siihen "erikoishuomioon" ja vaatii sitä aina, jota tietenkään käytännössä ei voi aina antaa. Tämä toiminta johtaa oravanpyörään, joka ei todellakaan ole ratkaisu mustasukkaisuuden kitkemiselle.

Solange
Seuraa 
Liittynyt26.8.2009

Athenel, koko sun teksti on niin täyttä asiaa, että allekirjoitan jokikisen sanan. Mun on kuitenki tunnustettava, että vaikka olen sun kanssa samaa mieltä, niin en itse omassa suhteessa ole ollu tarpeeksi vahva toimiakseni tuolla tavalla.

Mun poikaystävä on oikeasti just samanlainen ku sun. Ei tykkää käydä baareissa tms ja koittaa kovasti (ja valitettavan onnistuneesti) rajoittaa mun menoja. Hän ei periaatteessa suoraan kiellä menemästä, mutta jos johonkin lähden hauskaa pitämään niin siitä seuraa sellainen mökötys ja riita että se on oksat pois. Ja niitä riitoja olen alkanu pelkäämään niin paljon että en nykyisin käy paljoa missään ikinä. Mä tiedän että kohtelen miestä liian kiltisti ja alistun mustasukkaisuuteen. Haluaisin siihen muutosta, mutta en vaan pysty siihen. Mun sydämen särkee jo ajatuskin siitä, että loukkaisin miestä menoillani tai että näkisin miten hän pettyy jos johonkin lähden. Rakastan niin paljon miestä, että olen unohtanu kyvyn rakastaa itseäni.

Mä tulen lukemaan Athenel tuon sun tekstin vielä monet kerrat. Yritän kerätä siitä rohkeutta ja vahvuutta niin, että saisin kitkettyä mustasukkaisuuden ja omistushalun pois suhteestani. Mies on muilta osin täydellinen pakkaus enkä halua että tää yks asia, vaikkakin vakava, kaatais meidän suhteen. Tiedän kuitenkin, että jos en mitään tee, niin jonain päivänä se raja tulee vastaan enkä yksinkertaisesti jaksa enää. Ja siihen pisteeseen en todellakaan halua mennä.

Vierailija

Tuo olisi voinut olla ihan kuin minun kirjoittama. Olen aivan samassa tilanteessa. Tavallisesti hän on kuin unelma, huolehtii että minulla on kaikki hyvin, on hellä, kiltti, rakastava, mutta sitten on tämä toinen puoli. Hän on aivan liian mustasukkainen. Riitelemme paljon ja 99% riidoista johtuu hänen luottamuspulastaan. Rakastan bilettämistä ja ystävien näkemistä ulkona. Toki ymmärrän etten voi juosta baareissa samaan tapaan kuin sinkkuna, haluisinkin mielummin mennä niin että hän on mukana mutta asumme 200km päässä toisistamme, joten emme voi käydä aina yhdessä ulkona. Hänen mielestään en saisi mennä baariin ilman häntä vaikka itse käy suht usein omien kavereidensa kanssa, enkä koskaan sano siitä mitään. Tottakai molemmilla pitää olla myös omia menoja ja omat kaverit. Mutta tuntuu että tässä on käynyt nyt niin että vain hänellä saisi olla omaa aikaa, ja kun emme ole yhdessä, minun pitäisi istua kotona yksin näkemättä ketään tai olla puhumatta kenellekkään! Nykyisin en uskalla olla edes meseen kirjautuneena hänen läsnäollessaan, ettei vaan joku miespuolinen kaveri tule juttelemaan sillä siitähän syttyisi vuosisadan riita. Olen joutunut näkemään miespuolisia kavereitani salassa, koska en kuitenkaan haluaisi "heittää" heitä ulos elämästäni mustasukkaisen poikaystäväni takia, sillä hän ei suvaitse miespuolisia kavereita ollenkaan.

Tutulta kuulostaa myös se, että ainakun olen koneella puhuessamme puhelimessa hän kysyy kenen kanssa juttelen, mitä juttelemme jne. Lutkittelua olen joutunut myös kuulemaan muutaman kerran, viimeksi viime baarireissulla kun päätimme tyttökaverini kanssa hetken mielijohteesta lähteä ulos. En sitten ehtinyt ilmottaa poikaystävälleni ajoissa, vaan hän ehti soittaa ennen minua, sain sitten kuulla huutoa siitä miten "menen baariin hakemaan jätkiä", olen lutka ja yritin kuulemma salata tämän reissun sillä perusteella että en ollut ehtinyt ilmoittaa siitä samantien hänelle. Vaikka kuinka yritin selittää että olin kyllä aikonut soittaa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.. En enään tiedä mitä tehdä. Hän osaa olla niin kultainen, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan tälläistä vahtimista ja syyttelyä ilman syytä, varsinkaan kun hän ei kuuntele mitään mitä sanon, jos hän päättää että valehtelen, niin asia on sitten niin, minulla ei ole mitään sanomista siihen. Viimeksi tänään sain kuulla olevani taas valehtelija, koska en vastannut hänen soittoonsa sekunnissa, joten tottakai se tarkoittaa sitä, että minulla on joku mies täällä ja sen takia kesti vastata. Olen niin kyllästynyt joka kerta kun olen ulkona ja ilta on muuten onnistunut alkaa sitten loppuillasta kavereiden edessä riitelemään puhelimessa hänen kanssaan siitä monenko miehen kanssa olin ollut illan aikana.

Tässä tilanteessa häiritsee myös se, että olen aina pitänyt itseäni vahvana naisena joka ei alistu tuollaisiin älyttömyyksiin, mutta jotenki kummasti olen kuitenkin rajoittanut menojani riitojen pelossa. Olen miettinyt eroa jo kauan hiljaa itsekseni, mutta en toistaiseksi vielä ole pystynyt siihen, välitän hänestä kuitenkin.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat