Suhde, joka ei ole suhde?

Vierailija

Oon nyt puolisen vuotta tapaillut erästä miestä ja tuntuu, ettei tästä tuu yhtään mitään. En tiedä, osaanko selittää itsekään tätä selkeästi, edes itselleni, pakko vaan purkautua johonkin.

Tiedettiin miehen kanssa toisemme entuudestaan, mutta tutustuttiin vasta reilu puoli vuotta sitten. Siitä asti ollaankin sit tapailtu, miehen mielestä ei kuitenkaan seurustella. Ollaan kuitenkin tapailtu erittäin tiiviisti, joka viikonloppu useamman päivän yhdessäoloputki ja ollaan muutenkin aktiivisesti yhteydessä. Ollaan joko mun luona tai sitten miehen asunnolla.

Mies käyttäytyy lähes kuin poikaystävä, halailee (julkisestikin), puhuu ja kirjottelee söpöjä, antaa pieniä pusuja ja seksikin toimii molempien mielestä tosi hyvin. Kunnon suudelmaa en harmikseni ole saanut koko "suhteen" aikana, ei vaikka kuinka haluaisin ja olisin itse tehnyt aloitteen, mies vetäytyy aina pikkupusun jälkeen pois. Joskus tuntuu, että mies olisi jotenkin enemmän mukana ja ehdin jo toivoa, että jos jo viimein hänkin tykkäis musta.. mutta ei. Aina kun hän tajuaa että innostuin, hän pahoittelee "jos mahdollisesti on antanut olettaa liikoja meidän jutulta".

Itse ihastuin mieheen jo aika alkuvaiheessa ja omat tunteeni ovat vaan vahvistuneet. Mies taas ei tiedä mitä haluaa. Tai siltä musta ainakin tuntuu. Hän sanoi jo alkuvaiheessa olevansa hidas ihmissuhteissa, että voi mennä parikin kuukautta ennenkuin ihastuu. Entä nyt, kun on mennyt jo kolminkertaisesti tuo pari kuukautta? Voiko tästä tulla enää yhtään mitään? Miksi mies ei edes suutele?

Väkisinkin tulee mieleen, että taas mua vaan kustaan silmään, että mies vaan huvittelee mun kanssa ilman sitoutumista, vaikka antaa mun ymmärtää että haluais sitoutua jos vaan tykkäis musta "siinä mielessä". Odottaako se vaan, että sen ihastumisen pitäis olla jotain semmosta, mikä vie jalat alta ja samantien naimisiin?

En tiedä miten päin mun pitäis tässä jutussa olla, en haluais painostaa, mutta oon kyllä mielestäni antanu sille aikaa ja tilaa, enkä oo joka kerta ollu kyselemässä näitä juttuja. Asioista kuitenkin on keskusteltu, mutta mies ei osaa sanoa juuta eikä jaata. Sanoo vaan, ettei tunne mitään suurta ihastumista VIELÄ (muistaa aina korostaa tuota sanaa), mutta haluais silti jatkaa ja yrittää oottaa sitä? Minä tietysti suostun, kun niin ihastunut olen..

En mä kuitenkaan usko, että mies haluais tavata mua näin usein jos olisin ihan yhdentekevä hoito hänelle.

Tulipa pitkä avautuminen, toivottavasti joku jaksoi lukea ja jos viitsis kommentoidakin niin olis ihanaa! Samankaltaista kokeneilta toivoisin erityisesti viestiä.

Kiitos etukäteen! :)

Kommentit (11)

Vierailija

Minä NIIIIN tiedän miltä tuo voi tuntua, itse olen kokenut lähes samaa tilannetta jo 7kk, mutta silti jaksan yrittää ja pitäytyä positiivisena asian suhteen. Meillä tosin on tykkäämisiä vaihdettu sanoin ja teoin molemminpuolin. Silti sana "seurustelu" saa mieheni täysin poistolaltaan.

Voisiko kumppanillasi olla jotain huonoja kokemuksia menneisyydestä vai onko hän puhtaasti niitä, jotka luulevat vakituisen "tyttöystävän" ja sinkkuuden yhdistämisen olevan jonkin sortin ratkaisu, joka miellyttää molempia osapuolia? Entäpä oletko ajatellut laittaa hänet selkä seinää vasten? Jos olet hänelle tärkeä, niin varmasti siinä vaiheessa hän tajuaa mitä on menettämässä ja lähtee ajattelemaan seurustelua uudelta kannalta.
Tämä tosin voi viedä aikaa ja en vastaa seurauksista.

Me teimme kompromissin, jossa molemmat osapuolet lupasivat olla uskollisia toisilleen ja mielestäni suhteemme on parisuhde, jota ei ole virallistettu.

Vierailija

Kiitos vastauksesta fizu! :)

Ei kuulemma ole suuria huonoja kokemuksia menneisyydestä. Eräs naisystävä kyllä kuulemma jätti juuri, kun mies tunnustamassa rakkauttaan häneen. Miehen mielestä se ei kuitenkaan vaikuta hänen olemiseensa ja päätöksiinsä. Itse oon kyllä miettinyt, että voiskohan se sittenkin vaikuttaa vaikkei mies sitä myönnä.. Onhan se varmaan aikamoinen kolaus, jos juuri on sanomassa että rakastaa ja toinen puhuu ensin ja sanoo, ettei halua jatkaa juttua.

Oon mä miettinyt sitä, että laittaisin selkä seinää vasten ja vaatisin että se on nyt joko tai, mutta ei se mun mielestä kuitenkaan oo reilua. Tai sitten vaan pelkään, että vastaus on juuri se, mitä en toivo.. Muita ei meillä kummallakaan oo, siitä ollaan sovittukin jo melkeen alussa. Enkä tiedä missä vaiheessa toi mies edes ehtis olla muiden naisten kanssa, kun hän on niin paljon mun kanssa ja jos ei näköetäisyydellä niin päivittäin kuitenkin soittaa/tekstaa/mesettää..

Vierailija

Ei voi olla!!! Siis ite olen ollut samassa tilanteessa jo puolitoista vuotta. Ja tää mun mies on jo lupaillu naimisiin menoa sun muuta, mutta sitten se aina tekee oharit, on kaverit, työ ja kaikki. Se kusee mua silmään niin pahasti! Oikeesti en ymmärrä miten mulle tuli ihan sellanen olo, että puhuisit samasta miehestä kun mä!

Vierailija

Cecily, miten oot jaksanut 1,5vuotta tommosta? Tuo ei sentään naimisiinmenosta tai muusta puhu, kun eihän se musta edes tykkää.

Nyt on viikonloppu miehen kanssa ohi ja voi että mua taas turhauttaa! :/ Miksi, oi MIKSI pitää olla niin ihanan hellä ja lämmin, mutta TAAS kun pitkästä aikaa kysyin missä mennään, niin eipä oo kuulemma hänen osaltaan miksikään muuttunut. Ei ehditty kunnolla jutella, kun mies lähti äitinsä luo viettämään äitienpäivää heti aamusta. Täytynee ilmeisesti odottaa sitten ens viikonloppuun ennenkuin saa tarkempaa selkoa asiaan. Tuntuu ettei mese oo ehkä ihan oikee tapa keskustella näistä.

Luuleeko se ihan oikeasti, että mulle riittää päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen tämmönen epävarmuus, varsinkaan kun oon ite ihan korviani myöten ihastunu siihen? Taidan olla sille vaan helppoa ja hyvää seksiä, kun ei kerta tykkää yhtään sillä romanttisella tavalla.. :/

Tässä välissä ois varmaan taas hyvä väli kysyä iteltään, et miten ihmeessä mä aina päädyn tällasiin suhteisiin, jossa toinen osapuoli on ihan eriasteella kaikessa..

Vierailija

Mulla oli samanlainen tilanne n.5kk ajan!

Paitsi että me rynnättiin seurustelemaan hyvin voimakkaan (ja lyhyen) alkuhuuman johdosta. Mies asui vielä porukoillaan, ja pääsinkin 2viikon seurustelun jälkeen tutustumaan hänen ihanaan perheeseensä, myös niihin isosisaruksiin jotka asuivat jo omillaan omien perheidensä kanssa. Tulin kaikkien kanssa tosi hyvin toimeen.

Muutenkin olin täydellinen tyttöystävä miehelle, kokkailin hänelle ja kehuin ja hellittelin, annoin kaikessa periksi.

Meni kuukausi niin mies alkoi puhua just sellaisia ettei tiedä mitä haluaa minusta yms. Sovittiin että jatketaan ja katsotaan miten menee.

Noh, sitten tuli yksi viikonloppu ihan jättimäinen riita, jonka jälkeen lähti suhde menemään todella hyvin. Jätkä muutti omaan kämppaankin siinä. Mies näytti vihreetä valoa pitkän aikaan, sanoi jopa "rakkaaksi", ja olin tosi onnellinen. Hänen perheensä kanssakin lähennyttiin huippuhauskan karaokeillan merkeissä.

Minua kuitenkin painoi se pikku aavistus ettei mies vieläkään tiedä ja kysyin. Eikä se jumalauta tiennyt vieläkään!! Tuli tosi petetty olo. Keskustelusta seurasi viikon outous, sitten viikon puinti että pitäisikö erota. Lopulta mies teki päätöksensä ja jätti minut. Pysytään kuitenkin kavereina...

Erosta on nyt 1,5viikkoa, joista 4 päivää ryyppäsin ja kolmena iltana sain uneni rauhoittavilla. Ja lopun aikaa olen valvonut niin kauan ettei enää pysy hereillä... Tarvineeko edes mainita etten ole päässyt aamuisin mihinkään mihin olisi pitänyt mennä? Olen ihan murskana, ja se mies vaan on todella iloinen erosta ja sinkkuelämästään, ja oikeen korostaa sitä.

Kokemuksen syvällä ja raastavalla rintaäänellä; LOPETA TUO SÄÄTÖ. Ole viisaampi kuin minä. Mies pitää sinua väliaikaishuvina, siksi ei halua seurustella. Etsi joku joka todella haluaa sinut kokonaan ja haluaa myös olla sinun.

Vierailija

Mä kammoksun ajatusta että antaisin jollekkin neuvoja miten hoitaa ihmissuhteitaan. Siksi tää ei ole neuvo, vaan pelkkä ajatus jota voit miettiä. Tuo mies selvästi pakoilee sitoutumista syystä tai toisesta. Ymmärrän hyvin ettet halua asettaa häntä "selkä seinää vasten", mutta kuulostaa siltä että tuolla menolla tulet ennemmin tai myöhemmin loukkaamaan vain itseäsi.

Voithan ehdottaa että tapailette myös toisia ihmisä (vihjaten samalla että sinulla on jo joku mieluisa ihminen kiikarissa, joka ehkä pystyy tarjoamaan sinulle asioita joihin hän ei pysty....) En aio, enkä edes yritä neuvoa, mutta sanon vaan sen, että jos mies nauttii teidän yhdessä viettämästä ajasta, eikä tuollaisen ajan jälkeen ole valmis mihinkään... niin osoita hänelle se paikka johon moinen kuuluu. Äläkä ainakaan estä itseäsi elämästä. Pelkkä "sitoutumaton yhdessäolo" ei toimi, jos toisella osapuolella on noin vahvat tunteet kuin sulla. Vaadi vastaus, ja tee ratkaisusi. Jos se ei oo se minkä haluat kuulla, on kuitenkin parempi siirtyä eteenpäin ennemmin kuin myöhemmin. Ehkä se saa myös hänet ajattelemaan.

Ripustautumalla suhteeseen joka vastaa vain toisen osapuolen (hänen) terpeisiin, tulet satuttamaan itsesi ennemmin tai myöhemmin. Kertomalla mitä haluat, kaipaat ja vaadit suhteeltanne nyt, otat riskin. Mutta oli vastaus mikä tahansa, se tulee palkitsemaan sinut joko nyt, tai tulevaisuudessa.

Kaikkea hyvää sinulle, mitä ikinä teetkin :)

Vierailija

^kaksi ylempää vastausta oli hyviä :)

Näitä tapauksia olen nähnyt paljon kavereilla ja itselläkin on ollut, mutta enpä muista että olisi kovin ruusuisesti mikään niistä päättynyt vaikka poikkeuksiakin voi olla. Varmaankin parempi, mitä aikaisemmin selvittää asian.

Yleensä kun se oikea tulee vastaan niin sen tietää siitä ettei tollasia tarvitse miettiä (ainakaan noin kauvaa, alkututustuminen tietty erikseen) :/ mut tsemppiä :)

Vierailija

Tämä mun mies tekee aivan samaa, on ihana, hellä ja lämmin, mutta ei osaa kunnolla vastata missä mennään. Kuulemma ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta hassua on se että niin on menty jo 1,5 vuotta! Tämä munkin mies oli äidillään äitienpäivänä eikä siks kunnolla voinu jutella, pelkään että hän pyörittää muitakin koska on villi mies, sen ammatti on just semmonen et se luulee et voi saada kaikki, koska kaikki "ihannoi" häntä. :( Toi sun mies vaan kuulostaa aivan samalta herralta kuin minun, scary!!!

Vierailija

IHAN sama tilanne täälläkin. yli vuosi jo takana päin. Kaikella muulla käytöksellä osoittaa että seurustellaan (ja niin kaikki lähipiirin ulkopuolella olevat luulevat.
Vietetään aikaa 24/7, käydään yhdessä ulkona, toisten perheitten luona, harrastetaan seksiä yms.
Kuitenkaan ei seurustella, ja jos joku kysyy niin ollaan "ystäviä". Usein joutuu miettimään päänsä puhki että missä mennään.

"Mä rakastan sua mut sä oot liian tärkee mulle ja ei voida seurustella koska siinä on mahollisuus että menetän sut, ja jos ollaan ystäviä ni eihän niin voi käydä."

Toisaalta elämäntilannekkin on sellanen että syksyllä mahdollisesti opiskelemaan muualle. ota siitä nyt sitte selvää.

Vierailija

Kiitos kaikille vastauksista!!

Cecily, tuskinpa sentään sama mies meillä, mutta aika hurjaa kuitenkin! :/

castanho, tässä meijän "suhteessa" on myös niin, että kaikki luulee meijän seurustelevan. Semmosissa tilaisuuksissa, missä pitää esittäytyä/joku kysyy, niin ollaan joko ystäviä tai sit oon "nainen, jota oon tapaillu tässä jonkun aikaa".

No, tilanne nyt kuitenkin on se, että juteltiin tässä viikonloppuna meijän asioista. Päädyttiin sit pitämään pari viikkoa taukoa, mies tuona aikana saa nyt sit miettiä miltä siitä tuntuu ja tuleeko sille edes mua ikävä.. Vähän epäilen josko enää sit jatketaan tän tauon jälkeen. Aikahan sen näyttää mut kamalalta tuntuu silti.. En mä siitä haluais luopua, kun niin paljon tykkään.. vaikka parempihan se on et mitä aiemmin, jos tästä ei kerran mitään tuu..

Oottelen nyt sitten siis, mutta kai se on ruvettava vähän hivuttaa sitä kirvestä sinne kaivon puolelle viimein.. :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat