Kiireinen miesystävä

Vierailija

Onko täällä samasta ongelmasta kärsiviä henkilöitä; kiireinen kumppani? Kuinka siihen suhtaudutte, ootteko tottuneet jo, aiheuttaako riitoja ja kuinka paljon nämä kumppanin kiireet vievät yhteistä aikaanne?

Mua turhauttaa kovasti poikaystävän ainaiset kiireet. Oon kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jos hänen kanssaan haluan seurustella, täytyy niihin menoihin tottua ja hyväksyä ne. Silti en osaa suhtautua oikein ja alkaa väkisinkin kiukuttaan se kiireys, etenkin jos tulee jotain yllättäviä menoja, joista hän ilmoittaa hetkee aikasemmin. :C
Eikä tässä oo kyse mistään baarissa ravaamisesta, vaan harrastuksista lähinnä.

Kommentit (3)

Vierailija

joo minulla oli tuo ongelma kanssa.
Miehllä oli kaksi työpaikkaa, joten kiirettä riitti. Minua ei lähinnä se vaivannut, koska voisin mennä hänen luo vaikka ilta 10 ja jäädä sinne yöksi ja lähteä aamulla sitten omia aikojani pois, mutta poikkista alkoi pelottaa, että loukkaa minua aina kun joutuu kieltäytymään tapaamisesta tai jostain muusta töiden tai väsymyksen takia.
Sitäkään ongelmaa ei olisi välttämättä tapahtunut, jos minä en olisi kerran mennyt ruikuttamaan kun hän sanoi ettei jaksa lähteä enää minnekkään kun tuli vasta töistä.

Mutta ymmärrän hyvin tuon, että se alkaa ajan myötä kiukuttaa. :( todella harmillinen juttu.

Vierailija

Teillä tuntuu olevan aika samanlainen tilanne kuin mitä mulla ja exälläni oli. Hän oli aika kiireinen kun ravasi harrastuksissa ja lisäksi hänellä on aika paljon kavereita joiden kanssa hän kävi aina satunnaisesti esim. salilla, kalastamassa ja kaksipyöräisillä ajamassa.
Mulla itselläni ei ole minkäänlaisia vakituisia harrastuksia, joten exän harrastuksiin oli silloin aika vaikea "tottua" kun ei voitukaan nähdä milloin vain, eli hänen ehdoillaan tavallaan mentiin siinä suhteessa. :D Mutta kyllä minäkin siihen sitten lopulta totuin, ja mikäs siinä kun kuitenkin monta kertaa viikossa kerettiin nähdä. Välillähän tuo rassasi, kun oma elämä meinasi välillä käydä tylsäksi exän ollessa kiireinen. Viime syksynä ex kävi sitten metsästämässä tosi ahkerasti, ja nähtiin todella harvoin. Silloin mulla meni hermot totaalisesti kun herraa ei kahteen viikkoon näkynyt mailla halmeilla.. Mies kyllä sanoi että häntäkin harmittaa kun ei keretä näkemään, ja tiesin kyllä että tilanne olisi siitä helpottunut metsästyskauden loputtua. Mutta mulla meni sitten totaalisesti hermot kun tuntui että suhde kuivuu kasaan, joten tein hätiköidyn johtopäätöksen ja jätin hänet (mitä kyllä nyt olen muutaman kuukauden ajan katunut joka päivä). :( Ei koskaan edes puhuttu tuosta erosta jälkeenpäin, mistä syystä varmaan kaipaan häntä niin paljon.

Exällä oli myös tuo tapa, että ilmoitti menemisistään vasta hetkeä aikaisemmin. Se kyllä myös suututti välillä, varsinkin jos nuo menemiset meni meidän yhteisten suunnitelmien päälle (esim. jos oltiin alustavasti sovittu että voitaisiin nähdä, mutta hänelle sitten tulikin jotain muuta menoa). Itse kuitenkin panostin tosi paljon siihen suhteeseen ja olisin jättänyt vaikka mitä juttuja väliin että olisin saanut hänen kanssaan olla. Ilmeisesti sitten oli jotain kommunikaatio-ongelmaakin tuossa, meidän juttu oli kuitenkin exän ensimmäinen "kunnon suhde" niin ei hänkään oikein pelisääntöjä vielä hallinnut.

Mutta tuohon teidän tilanteeseen voin vaan sanoa, että kannattaa ottaa rennosti. Sen nimittäin itse unohdin :D Ja jos siulla ei ole paljoa omia harrastuksia, kannattaa etsiä sellaisia ettet koko ajan ajattelisi miekkosesi menoja. :) Muistakaa vaan puhua asioista, ettet patoa kiukkua sisääsi samalla tavalla kuin itse tein. Lopulta se kiukku mulla sitten purkautui tuohon yhtäkkiseen eropäätökseen, ja sellaista en toivo kyllä kenellekään :/ Ja eiköhän poikaystäväsikin tuosta jossain vaiheessa ala rauhoittua kunhan ikää tulee lisää jne. :) Tsemppiä!

Vierailija

Mulla on exän osalta kokemusta vähän samasta ekasta kunnon parisuhteesta, paitsi että minä olin se kiireinen osapuoli. Ehdittiin vuosi seurustella ns. normaalisti. Sitten uudet opiskelut ja kilpaurheilu, josta en halunnut opiskelun takia luopua, haukkasi aika leijonanosan mun elämästä. Aika hyvin pärjättiin, tai niin mä luulin, vaikka koville se aluks ottikin, kun enää ei oltu aina yhdessä. Keskusteltiin kyllä asioista ja ihan tosissani yritin lähes kaiken käytettävissä olevan vapaa-aikani hänen kanssaan viettää ja mies vakuutti silloin olevansa tyytyväinen. Nähtiinhän me kuitenkin monta kertaa viikossa, osaksi tosin treeneissä, samaa lajia kun harrastettiin.

Lopulta sitten sain reilusti yli neljän vuoden seurustelun jälkeen tietää, että miehellä oli jo kolmisen kuukautta ollut uusi hoito kierroksessa.. Kun ilmotin miehelle, että tiedän niin hän pokerinaamalla väitti, että eron ainoa syy olen minä ja minun kiireet. Kyllähän se lopulta sitten sanoi, että oli ne syyt ihan muualla.

En oikeastaan osaa pahemmin neuvoa, mutta musta kyllä saat tuntea kiukkuakin niistä kiireistä. Kunhan muistatte puhua, ettei kaikki purkaannu yhtäkkisenä räjähdyksenä. Voisit myös itsellesi kehittää uuden harrastuksen, jossa viihdyt (jos sellaista ei jo ole). Se voisi helpottaa sunkin turhautumista. Uskoisin, että kyllä ne kiireet siitä vielä tasoittuu! :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat