Parisuhde juoppohulluun päättyi - neuvoja suruun?

Vierailija

Eli siis. Olin avoliitossa ihmisen kanssa, joka oli hellä, huolehtivainen, ihana - mutta myös juoppohullu. Juodessaan hänestä tuli ilkeä ja erittäin hirviömäinen, selvistäpäin hän oli rakastava ja huolehtiva. Riitelimme myös pallljoooon, mutta suhteemme toimi silti moitteettomasti. Eilen, vappuaattona, poikaystävälläni meni överiksi, enemmän kuin koskaan, ja päätin tehdä lopun tarinallemme. Itselläni muutenkin on mielenterveyden kanssa ongelmia, ja olen erittäin herkkä, tämä ero tuntuu ylitsepääsemättömältä. Yhteenpaluuta mietin koko ajan. Apua cosmosiskot, teinkö oikean päätöksen vai olisiko pitänyt vain kestää? Erosinko turhaan? HELP! Olen aivan rikki.

Kommentit (3)

Vierailija

Teit ihan oikean päätöksen! Ja nyt onkin äärimmäisen tärkeää, että pitäydyt kannassasi, etkä surussasi palaa miehen kanssa yhteen. Suhde ei ole moitteeton, jos miehen alkoholikäyttäytyminen on tuollaista. Tämä on loppuelämäsi ensimmäinen päivä, ota se niin. Kuvittelepa jos ette olisi eronneet tai jos nyt palaisitte yhteen, ja jonain päivänä saisitte vaikka lapsia. Kuvitteletko, että hänen alkoholikäyttäytymisensä paranisi siitä? Ei todellakaan. Kannattaa nyt toden teolla irrottautua tästä suhteesta, kun pahin riuhtaisu on jo takana. Ero on aina kamala paikka ja se tuntuu aina pahalta, mutta pidemmän päälle tämä oli sinun elämässäsi oikea ratkaisu. Ota aikasi suremiseen ja suhteesta nousemiseen, eron jälkeen sellaista aikaa tarvitsee.

Oman poikaystäväni isä on ollut alkoholisti jo 20 vuotta, ja mieheni sisarineen on joutunut kärsimään siitä helvetistä ihan lapsesta saakka. Vanhemmat erosivat jo yli kymmenen vuotta sitten, ja miehen alkoholismi on aivan ennallaan - nykyään hänellä ei onneksi ole enää ketään, ketä hakata. Selvin päin isä on fiksu ja kohtelias (ainakin sen verran kuin mitä pää on viinalta enää säästynyt) mutta kännissä käyttäytyminen on aivan hirveää.

Vaikka elät nyt juuri todella vaikeita päiviä, niin kyllä se siitä. Tärkeintä on, ettet palaa suhteeseen, vaikka kuinka tekisi tunnekuohussa mieli. Tuntuu, ettet voi jatkaa ilman miestä elämässäsi, mutta kyllä voit. Maailma on täynnä ihania miehiä jotka ovat kilttejä myös humalassa. Juuri nyt et varmaan osaa nähdä asiaa siltä kantilta, mutta kun olet päässyt yli edellisestä suhteestasi ja löytänyt elämäsi miehen, voit katsoa elämääsi taaksepäin ja olla onnellinen, että irtauduit alkoholismisuhteesta.

Exäsi on itse kaivanut kuopan itselleen, ja onkin tärkeää, ettet sinä ala potemaan syyllisyyttä hänen ongelmistaan. Loppukädessä jokaisen on pidettävä huolta itsestään, ja nyt sinun on ajateltava ennen kaikkea itseäsi. Sinullakin on vain yksi elämä.

Tsemppiä.

Vierailija

Teit oikean ratkaisun kun erosit juoposta. Alkoholiongelmaisesta miehestä on parempi erota mahdollisimman pian, kuten jonna88 jo sen kertoikin. Yksin voit paljon paljon paremmin, kuin koskaan kenenkään juoppomiehen kanssa, joka muuttuu juodessaan hirviöks. Alkoholistit ja juoppuriehujat/-haukkujat harvoin muuttavat tapojaan, koska eivät näe sitä tarpeelliseks. Ero kuin ero tuntuu aluks aivan uskomattoman pahalle, mutta usko pois, se pahin vaihe menee viimeistään muutamassa viikossa ohi. Sinä aikana on tärkeää pysyä vahvana ja musitella miks te erositte. Takasin ei saa palata yhteen! Ero huonosta suhteesta on elämän paras päätös. Tästä ei voi muuta kuin nousta ylöspäin.

Mun isä on alkoholisti. Äitini luuli, että juoppo muuttuu lasten synnyttyä, mutta v**tu se mitään muuttunut. Ero tuli, kun olin 12 ja edelleenki se ryyppää ittes mahdottomaan kuntoon aina viikonloppuisin. Jos joku alkoholisti joskus sairaudestaan parene, niin olen iloinen sen puolesta, mutta suurin osa ei siihen pysty!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat