Tauon aikana ei kovin suurta surua --> ero?

Vierailija

Poikaystävän kanssa aika viileät välit, nähdään harvoin, seksiä ei oikein ole, olen miettinyt että jos pidettäisiin parin vkon tauko ilman etttä kumpikaan ottaa minkäänlaista yhteyttä ja sitten katsotaan miltä tuntuu.

Niin tarkoittaako se että jossei sen kahden viikon aikan tule hirveä ikävä, että kannattaa erota? Vai tajuaako sen tuskan ja eron vasta kun oikeasti ollaan erottu?

sekavaa. Apuja :D

Sivut

Kommentit (53)

Vierailija

Luulen, että joissain tilanteissa tuo kahden viikon ero voisi olla ihan hyvä. Se saattaisi tuntua tietyllä tavalla jopa hyvältä, eikä välttämättä olisi niin kova ikäväkään. Mutta se ei kyllä mielestäni tarkoita, että kannattaisi välttämättä erota.

Jos kahden viikon aikana tulee hypittyä muiden sängyissä ja puuhailtua ties mitä ilman että edes ajattelee kumppaniaan, silloin kyllä harkitsisin vakavasti eroa.

Omalla kohdallani tuo kahden viikon täydellinen erossa pysyminen tuntuisi kamalalta, mutta sehän riippuu ihan suhteesta.

Vierailija

Itse olen sellainen ihminen, että ero tulis tossa tapauksessa ilman taukojakin. En pystyis olemaan parisuhteessa, jossa nähdään se harva päivä, eikä edes silloin välttämättä harrasteta seksiä. Se kertois mulle, ettei suhde toimi, että mies on mulle väärä ihminen. Kai sitä sänkyyn hypättäis jos oikeasti oltais innoissamme tositemme näkemisest ja välitettäis.

Mutta oma on valintasi. Mun mielestä "tauot" on turhia, koska pari viikkoa ilman näkemistä tuskin muuttaa tunteita kumpaakaan suuntaan tai sitten kärjistää niitä epärealistisella tavalla.

edit. Ja se, että tuntee sydänsuruja eron jälkeen, ei suinkaan tarkoita, että teidät ois tarkoitettu yhteen. Ero sattuu aina, vaikka kumppani oiskin ollut umpihullu moottorisahamurhaaja.

Vierailija

Mistä tietää ettei kyse ole vain kyllästymisestä? Mutta minusta tuntuu kuitenkin että oikeassa olet. Vaikka suhde tuntuu ajoittain hyvältä, olen lähes varma että tämä ei kovin kauaa kuitenkaan kestäisi, joten miksi pitkittää. Ehkä minun on tänään ehdotettava taukoa. Ehkä se ei selvennä ajatuksia, mutta kolmen vuoden jälkeen on vaikea riuhtaista itsensä irti yhtäkkiä : ( Pelkään sitä kipua mitä tunnen jos ero tulee, mutta en ole onnellinen näinkään. Eikä ole hänkään. Hän on ensimmäinen poikaystäväni joten erosta ei kokemuksia : S

Lisää vastauksia!

Vierailija

Kyllästyneessä suhteessa ei kannata sinnitellä sen enempää kuin on tarve. Toki sitä voi yrittää piristää eriliaisin keinoin, mutta jos kyse on erilleen kasvamisesta, siitä ei ole apua. Pitkissä suhteissa on välillä alamäkiä ja aikoja, joina suhde kyllästyttää. En sitten tiedä missä menee se raja, jonka jälkeen ei enää kannata yrittää. Mutta jos olette onnettomia suhteessa ja se johtuu nimenomaan teidän suhteesta, niin on ehkä paras sanoa hyvästit. Luulen, että teidän tapauksessa taitaa tauko olla kuitenkin paikallaan.

Ero sattuu aina ihan helvetisti, mutta se vaihe on vaan elättävä. Viina, hulvaton bilettäminen tai laastarisuhde ei vauhdita ylipääsemistä. Vaikka välillä tulee hyvät muistot mieleen, se ei tarkoita, et pitäis palata sittenkin yhteen. Voimia sulle.

Vierailija

Mulla oli ihan sama tilanne viime kesänä, suhde ei oikein enää sytyttänyt minua ainakaan. Pidettiin sitten kolme viikkoa taukoa ja tiesin oikeastaan jo heti ensimmäisenä päivänä että tästä ei enää yhteen palata. Ensimmäinen poikaystävä oli minullakin kyseessä, ja ero oli tosiaan paras ratkaisu vaikka hän olisikin halunnut vielä jatkaa. Ehkä sitä useammin seurusteltuaan ymmärtää sitten paremmin millaisen suhteen haluaa.

Vierailija

Mulla on vähän sama juttu, ensimmäinen vakava suhde menossa, mies melkein 10 vuotta vanhempi, ollaan oltu yhdessä vuosi ja 4kk, eikä enää oikein sytytä. Sovittiin että kokeillaan olla avoimessa suhteessa, mutta luulen kyllä, ettei tää enää kauaa tuu kestään.

Vierailija

Erosin itse vain muutama viikko sitten poikaystävästäni jonka kanssa ehdin seurustella yli 2,5 vuotta. Meillä oli samanlainen tilanne kuin teillä ja nsimmäisen kerran mietin eroa jo tammikuussa ja puhin tästä poikaystävälleni mutta päätimme koittaa jatkaa. Nyt kuitenkin päätin lopettaa suhteen(syynä täydellinen luottamuksen puute, riitely ja se että olimme ihmisinä täysin erilaisia). Poikaystäväni ehdotti taukoa mutta tiedän ettei mieleni olisi muuttunut.

Jos olet kuitenkin vielä hyvin epävarma päätöksestäsi, tauko voisi olla paikallaan, vaikka itselläni ei sellaisesta kokemusta ole. Ja luulen että sen tuskan tajuaa parhaiten vasta kun on eronnut mutta tauko voi olla "pehmeämpi lasku" eroon verrattuna. Itselleni on nyt tullut sellainen olo et kunpa seurusteltaisiin niin olisi joku jonka kainaloon käpertyä ja kertoa asioista, mutta aion pysyä edelleen päätöksessäni vaikka nyt tuntuu vaikealta.

Jakselemisia!(:

Vierailija

Päätimme pitää taukoa, hän loukkaantui todella paljon. Näimme kuitenkin pian sattumalta ja juttelimme. Päätin että yritetään vielä, koska lopetin pillerit tän suhteen takia ( epäilen et ne aiheuttaa haluttomuutta ) niin lopetin ne vasta viikko sitten. Ni ajattelin että kokeillaan joku kuukaus-2 kuukautta et vaikuttaako se lopettaminen mitenkään. Ja sit katotaa tilannetta uudestaan.

vaikeinta tässä olisi se että ero satuttaisi jätkää todela paljon. Mutta en kuitenkaan halua erota, jossen ole yrittänyt kaikkeani. Mutta voin tulla kertomaan sen noin kuukauden päästä et mitä on tapahtunu. :D

kiitos vastauksista niist on ollu hyötyy :P

Vierailija

Meillä sama juttu, poika on vieläkin aika hajalla tästä:s tai itseasiassa tää on ollu sille tosi vaikeeta, vaikeempaa kun uskoinkaa. Mut oon ajatellu et täs vaiheessa tarvii olla sen verran itsekäs et miettii enemmän omaa parastaan.

Mut tuu kertomaan miten teidän kävi(:

Vierailija

Ei se niinkään ole kuitenkaan, että pitäis jatkaa vaan sen takia et toisesta ero tuntuis pahalta. Jos sulla itselläs ei ole hyvä olla, ei sillon kannata antaa toisenkaan luulla niin. Kyllä se toinenkin vielä elämänäsyrjästä saa kiinni, vaikka se on aluksi vaikeaa molemmille, kun kaikki hyvät muistot vaan tulee mieleen eikä yhtään huonoja. Kaikille eroille on kuitenkin syynsä ja niitä kannattaa miettiä siinä vaiheessa.

Vaikeaa se on, mutta koittakaa jaksella!

Vierailija

Kiitos!

Tulin nyt taas kirjoittamaan jotain tänne. Nyt on mennyt toistaiseksi ihan ok, mutta en kaipaa jätkää samalla tavalla kuin joskus. Jos emme näe muutamaan päivään ni asia ei kauheasti hetkauta kun ennen ikävöin jo tuossa ajassa.

Olemme koittaneet seksielämääkin elvyttää, mutta ei minua taaskaan ole oikeasti haluttanut, olen kuitenkin suostunut. En edes muista milloin viimeksi halusin seksiä ja sain orgasmin...Tuntuu vähän niinkuin harrastaisi seksiä ystävän kanssa. Kuitenkin jos otan asian puheeksi tai tajuan konkreettisemmin että voin menettää poikaystäväni, niin silloin minulle tulee suuri rakkauden tunne häntä kohtaan ( tiedän häntä rakastavani, mutta välillä tuntuu että rakastan häntä kuten ystävää ) ja olo etten voi menettää häntä. Tämä olo tulee välillä ja erityisesti silloin kun tuntuu että eroamme pian oikeasti. Muilla kokemuksia miksi rakkauden tunne tulee enimmäksee tuolloin?

Jätkäni antaa minulle kokoajan huomiota ja koskee ja hokee rakastavansa minua. Vastaan aina mutta hellyydyn osoitukseni ovat vähän vaisuja. Tarkoittaako tälläiset fiilikset suhteen loppua? Ovatko tunteeni vain viilentyneet? Voiko tunteet yhtäkkiä vain laimeta näin, kolmen vuoden jälkeen?

Soppaa sekoittaa vielä enemmän se että ihastun jatkuvasti muihin..tuntuisi tyhmältä kuitenkin erota sen takia että "haikailisi" jtn muuta,kun on rakastava mies vierellä. vaikka en ajattele että etsin paremman jos eroamme. Mutta ajattelen muista kuitenkin usein.

Auttakaas taas :(

Vierailija

ciara, mulla oli aika sama juttu mun poikaystävän kanssa. Seurusteltiin n. vuosi ja 4kk, kunnes vähän aikaa sitten sovittiin että ollaan vaan ystäviä. Mulla oli jo useamman kuukauden ollut sellainen olo, etten ole ihan onnellinen tuossa suhteessa, ja haluaisin kokeilla miltä tuntuu olla jonkun muun kanssa, tuo oli kuitenkin mun ensimmäinen vakavampi suhde. Myös haluttomuutta oli, ajattelin ensin, että se johtuu pillereistä, tai että mulla on vaan vähän kuivempi kausi menossa. Lopulta jouduin kuitenkin hyväksymään sen tosiasian, että haluan kyllä seksiä, en vaan mun poikaystävän kanssa. Rakastan kyllä sitä edelleen, mutta niin kuin ystävää. Teki kyllä pahaa katsoa miten toista sattuu, mutta molemmille tämä oli kuitenkin se paras ratkaisu, näin voimme etsiä sitä todellista onnea muualta ja olla kuitenkin edelleen osa toistemme elämää.

Kannattaa kuunnella omia tunteita ja seurata niitä, koska olisi myös kumppanin kannalta aika epäreilua antaa sen kuvitella, että kaikki on hyvin, vaikka itse on onneton ja miettii jatkuvasti eroa.

Tsemppiä sulle!

Vierailija

Miten on sujunut eron jälkeen? Oletko katunut eroa?

Tänään aamulla taas tuntui että joo pakko erota. pelkään että satutan jätkääni, jollen eroa ( kauheaa mutta ajattelen muita miehiä kuitenkin..) Sitten tuntuu niin pahalta kun hän yrittää kaikkensa et meil menis hyvi. Tuntuu et oon paska ihminen : ((( Meidän piti yrittää väh. kuukausi enne kuin mietimme jatkoa uudelleen. nyt on kulunut vasta viikko! Mutta tuntuu tyhmältä pitkittää..mutta kun mieleni muuttuu kokoajan! vaikka eron kannalla enimmäkseen olen ollut.. huoh.

kiitos tosi paljon vastauksista!

Vierailija

Mullakin oli samanlaisia tunteita, tai kun poikaystävä yritti näyttää rakkauttaan halaamalla tai suutelemalla tai jotenkin muuten, halasin tai suutelin juuri ja juuri sen verran takaisin ettei hän ala ihmettelemään. Kuulostaa aika kamalalta:s mutta kyllähän se sit jossain vaiheessa huomas et en oo enää niin "läheinen" sille ja siitä käytiin monet keskustelut. Mut omat päätelmät oli vaan et se johtu just siitä et tunteet tulee kaverimaiseksi. ja just seksi tuntui vähän niinku kaverin kanssa.

Itellä vieläkin jotenki huono omatunto koska pojalla on todella rankkaa ja sillä ei nyt todellakaan mene hyvin. Mut monet on sanonu ettei kuulu potee huonoo omatuntoo ja pitää olla vähän itsekäs:) toi on kyl totta ja kyl tääki varmaan tästä ajan kanssa.

Enpä tiedä et vastasinko oikeen mihinkään mut tulipahan nyt kerrottua samanlaisista kokemuksista(:

Vierailija

ciara, kyllä tuossa yksi ilta iski aika pahasti ikävä, kun oltiin kavereitten kanssa baarissa ja kaikki muut vaan hävisi jonnekin. Mutta silloinkin se oli lähinnä sellaista läheisyydenkaipuuta, että olisi vaan halunnut jonkun syliin. Muuten on mennyt hyvin, ja tämä on kyllä molempien kannalta oikea ratkaisu. Oon ollut nyt paljon mun yhden kaverin kanssa, koska ei tee kauheasti mieli möllöttää yksin kotona, ettei tuu mitään ikäviä ajatuksia mieleen. Ja sekin helpottaa kovasti, kun eksä on lähdössä kuukaudeksi Espanjaan, niin saa vähän etäisyyttä muutenkin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat