Se Oikea - myyttinen olento?

Vierailija

Erään illan hämärissä pohdiskelin tätä Se Oikea termiä. Hyvät naiset! Onkohan meille luotu jo satujen kautta kuva täydellisestä miehestä? Onkohan tämä vain myyttinen olento? Kuten yksisarvinen tai halinalle? Mutta koska olen toivoton romantikko, en tahtonut päästää irti "Siitä Oikeasta". Mielikuva siitä, että tällaista joutuu etsimään jopa koko ikänsä - jos sitä vielä silloinkaan löytää - aiheuttaa äärettömiä paineita sekä meille naisille että miehille!
Entä jos kyse on tavallaan sopeutumisesta? Jokaisessa suhdeoppaassa sanotaan, että suhteen eteen täytyy tehdä töitä. Molemmissa osapuolissa on väistämättä sekä hyvät että huonot puolensa. Kun kahden ihmisen elämiä sulautetaan yhteen, eteen tulee varmasti paljon ristiriitoja, myöntymisiä sekä kompromisseja. Entä jos Se Oikea onkin se, jonka kanssa haluaa tehdä myönnytyksiä, jotta voisi olla tämän kanssa. Toki omakin tahto täytyy joskus saada läpi. Entä jos Se Oikea onkin se, jonka huonot piirteet eivät olekaan niin tärkeitä ja merkittäviä, että niistä jaksaisi pitkään piitata. Ja tämä pätee siis molemmin puolin.
Tällä hetkellä minusta tuntuu, että seurustelen juuri tämän Herra Oikean kanssa. Vaikeuksia on tuon tuostakin, mutta jotenkin niistä tahtoo vain päästä yli. Hyvät hetket on niin hyviä! Olen huomannut myös yhden erittäin merkittävän eron tämän ja entisten välillä (vaikka eihän saisi vertailla..) Nukkuminen! Tämä mies on tähän mennessä ollut ainoa, jonka kanssa on niin turvallista ja levollista olla, etten edes yksin nukkuessani nuku niin hyvin kuin hänen kanssaan. Omituista hehkutusta, myönnän. :D

Mutta onko muilla neideillä samantapaisia tunteita? Onko teillä joku, jonka kanssa on vain erityisen hyvä olla? :)

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Mä en oo koskaan oikeestaan ajatellut että sen herra Oikean pitäisi olla jotenkin täydellinen mies tai jotain vastaavaa. Tuntuu vaan hirveän vaikealta löytää sopivaa miestä itselleen. En tajua mistä sen sitten löytää, baareista ei tunnu löytävän ainakaan. Sitten aina rakastun korviani myöten henkilöön jota en voi saada tai jonka kanssa juttu ei vaan voisi onnistua. En vaan tajua miksen löydä ketään. Okei, 20 vuottahan tässä vielä ollaan, mutta en vain ymmärrä :D

Vierailija

Ei ole tuolleen suoraan olemassa vain yksi "Se oikea". Uskon siihen että monet miehet tässä maailmassa voisivat olla ns. oikea jos niiltä löytyy sellaisia ominaisuuksia joista itse tykkää kovasti. Tietenkin voi ihastua ihan itsensä vastakohtaan, mutta luulen että tulee paremmin toimeen sellaisen kanssa jolla on paljon yhteistä, jonka kanssa kertakaikkiaan kemiat vaan klikkaa.

Itse olen aika vaativa miesten suhteen, tai silleen että on odotukset aika korkealla ensiksi, sitten hieman löysentää jos vaikkapa huomaa että löytyykin ihan erilaisia piirteitä mitä olisi odottanut, mutta silti positiivisia sellaisia.

Minusta "Se oikea" on kuitenkin olemassa jollain tavalla, se on se unelmamies. Kaikilla naisilla varmasti mielikuva unelmamiehestä, ja kaikilla erilaiset vaatimukset, odotukset häneltä. Se oikea on pelkkää unelmaa, mutta sen voi kohdata myöskin, jos vaikka jonain päivänä huomaa jossain miehessä sellaisia piirteitä joista on ennen vain voinut unelmoida. Selitän ehkä hassusti : D Itse tapasin vähän aikaa sitten unelmieni miehen. Ja tämän kanssa, on erityisen hyvä olla, pystyy kaikesta jutella, ja meillä samoja ajatuksia.

Good luck ladies! I hope you all will find your potential soulmate. He's out there somewhere.

Vierailija

Jonkun tutkimuksen mukaan muistaakseni jokaiselle ihmisille olisi jopa 200 "oikeaa" maailmassa. Jokainen voi sitten laskea todennäköisyyksiä, että kuinka luultavasti törmää sellaiseen.

Minunkaan mielestäni Oikea ei ole täydellinen. Jos olisi, nii itteä harmittas koska olen perin epätäydellinen. Toisaalta jos filosooffisesti miettii sanaa "täydellinen", niin sehän tarkoittaa, että joku on täysi ja kokonainen ja tällaiseen kokonaisuuteen kuuluvat myös huonot puolet. Eli periaatteessa, Oikea voi olla tavallaan täydellinen. Hyvää ei ole olemassa ilman pahaa, koska jos kaikki ois hyvää niin kaikki olis tasaisen harmaata kun ei olisi mitään eroja.

Itse uskon myös, että nykyiseni on Oikea. Hänen kanssaan kaikki on helppoa ja yksinkertaista. Tiesin sen jo ennenkuin aloimme seurustella ja siitä on nyt 4 vuotta ja 3 kuukautta. Olen yhä aivan lääpälläni häneen:)

Vierailija

Itse en oo myöskään ajatellu et "se oikea" olisi herra täydellinen. Noin puoli vuotta ennen nykyiseni kanssa alkamista jouduin eräässä seuraleikissä halaamaan kyseistä henkilöä ja selkisi että kyseisen sylissä oli erittäin mukava olla. nyt ollaan oltu 4v +melkeen 2kk. ja olo on että tässä se nyt sitte ois. Eiköhän "se Oikea" ole se jonka kanssa on mukava olla. Ennen kyseistä halausta en edes ajatellu exästäni et se olisi täysivastakohta kyseiseen henkilöön vaikka luonteissa onkin aika paljon samaa.. Silti olotila on täysin eri nyt nykyisen kanssa nukkuessa tai sit telkaaria katsoessa. Voisi vaikka nukkua kokopäivän jos herra jaksaisi maata sängyssä niin kauan..

Jokainen timantti on hiottava ennen kuin se on täydellinen. Sama pätee suhteisiin..

Vierailija

Olen Icyn kanssa samaa mieltä, että jokaiselle on varmasti monta oikeaa. Itse olen löytänyt niistä yhden, onneksi :) Olo on niiiiiin hyvä tämän miehen rinnalla, tuntuu, ettei mikään saa tilannetta muuttumaan. Vaikka hän paljastelee itsestään asioita, joita en millään voi sulattaa tai sietää, annan näiden asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nykyiseni ei vastaa kyllä mitenkään unelma mies kuvaani, eli se kertoo jo sen, että unelmieni mies on tosissaan haaveilua vaan, sillä nykyinenkin kelpaa niin loistavasti vaikka on täysin erimaata :) Tätä suhdetta en vaihtaisi mihinkään! <3

Vierailija

kyllä kyllä! Tuli tässä juuri mieleen ku lueskelin näitä, et onkohan miehillä tällaista satujen " se oikea" -kuvaa? Itse en ehkä usko, sillä miehet tuntuu ottavan kaiken vähän rennommin kuin naiset :D ehkä heillä on semmoinen "jos klikkaa niin klikkaa" -fiilis... vai? :D

Vierailija

Uskon, että jokainen kohtaa elämässään miehiä joiden kanssa elämä vaan on aivan ihanaa vastoinkäymisistä huolimatta. Itselläni oli "se oikea", mutta tyhmänä päästin hänet menemään. Nyt on monia miehiä kokeiltu hänen jälkeensä, mutta kenenkään muun kanssa arki ei tunnu niin ihanalta kuin hänen kanssaan tuntui. Vaikka nykyiseni(jos nyt niin voi sanoa,koska ollaan tunnettu niin hurjan lyhyt aika) on toki ihana ihminen, mutta hänen kanssaan ei ole sellaista samanlaista tunnetta. Se tunne tuntui siltä, että taivas oli aina vain sininen ja sateenkaaren päässä oli kultaa.Ja jos välillä tulikin mustaa sinesen päälle se pyyhittiin yhdessä pois.
Ehkä tästä nykyisestänikin tulee ajan myötä minulle se herra oikea:)

-Älkääkä te ikinä päästäkö herraoikeitanne katoamaan tuulen mukana-

Vierailija

Pienenä uneksin naivani joskus oi niin täydellisen, yhden Backstreet Boyseista:D. Nykyään mielikuva täysellisestä miehestä ja siitä oikeasta on laajentunut. En enää ajattele, että sen tulee olla timmikroppainen, säkenöivän komea, kuuluisa, lahjakas ja älykäs moniosaajamies. Uskon nykyään, että "niitä oikeita" on jokaiselle useampia. Toisten miesten kanssa kaikki vaan loksahtaa paikoilleen heti. Lisäksi uskon, että jos mies on se oikea, niin hyväksyn hänet kaikkine virheineenkin. Täysin virheetön ihminen ei ois musta täydellinen, kun se ois tylsä ja ärsyttävä:D.

Jep, minäkin uskon, että olen löytänyt Sen oikean. Ihastun toki helposti, mutta ekan kerran kun tapasin hänet, multa meni melkeen jalat alta. Ja siitä lähin kaikki on ollut "täydellistä". Kemiat toimi heti ja kaikki tuntuu oikealta. Ei olla vuoden suhteen aikana riidelty vielä kertaakaan. Eli vaikka ollaankin eri mieltä välillä, niin kompromissi aina löytyy tai sitten korkeintaan väitellään ja nauretaan. Ollaan lounteltamme melko samanlaisia ja hän tuo mussa parhaat puolet esiin. Että tällästä:D.

Vierailija

Oon miettinyt tätä asiaa paljonkin hiljattain, kuin 5kk sitten päätin 3 vuotta kestäneen suhteen ja nyt olen pari kuukautta seurustellut aivan ihanan ihmisen kanssa. Itse uskon, että suhde toimisi todella monen kanssa, jos vain olisi mahdollisuus tutustua kunnolla, mutta kun suhteessa on, niin siinä eletään ja ei tutustuta muihin kuin pintapuolisesti. Uskon, että kyse on sopeutumisesta. Nykyinen poikaystäväni on niin erilainen kuin exäni. Piirteet ja elämäntilanteet olivat erilaiset ja niihin sopeuduin/sopeudun erilailla ja huomaan myös olevani hieman eri ihminen näissä suhteissa. Asun nyt Englannissa poikaystäväni takia (ja muistakin syistä), mutta ajattelen että jos haluaisin mennä Suomeen niin varmasti löytäisin sieltäkin poikaystävän. Olen hyvin onnellinen suhteessani, mutta en usko maailmassa olevan vain yhtä oikeaa.

Vierailija

[quote author="LitleHeartBigSoul"]
Itselläni oli "se oikea", mutta tyhmänä päästin hänet menemään. Nyt on monia miehiä kokeiltu hänen jälkeensä, mutta kenenkään muun kanssa arki ei tunnu niin ihanalta kuin hänen kanssaan tuntui.

Mulla ihan sama juttu joskus... Itse tyhmyyksissäni sössin silloisen suhteen ja päästin miehen menemään ja sitä jos jota on tullut kaduttua eniten elämässä varmaan. Kesti lähes 3 vuotta toipua suhteesta ja aina kun serustelin jonkun toisen kanssa, mikään ei tuntunut hyvältä ja kaipasin vain entistä. Entisen takia meni monta ihan hyvääkin suhdetta poikki, mutta viimein löysin sitten nykyisen ja tätä en halua pilata millään!

Vierailija

Haluaisin kysyä yhtä asiaa teiltä, jotka "sen oikean" olette löytäneet. Ajattelitteko suhteen alusta asti, että voisitte elää kyseisen miehen kanssa hautaan asti? Entä ajattelitteko suhteen alussa sitä, toimiiko yhteiselonne tulevaisuudessa ja haluatteko tulevaisuudelta samoja asioita?
Itse olen tavannut yhden miehen, joka on hauska ja hänen kanssaan on helppo olla. Tykkään hänestä kovasti, mutta tulevaisuuden suunnitelmamme eivät oikein kohtaa, ja asia vaivaa minua suunnattomasti. Voinko alkaa seurustelemaan, vaikka päässäni onkin tunne, ettei suhde ehkä voi kestää lopun elämää? Tietenkään en voi olla asiasta vielä varma, koska ikää ei ole vielä edes kahta vuosikymmentä, mutta mietityttää kamalasti!

Vierailija

blackandwhite, kun ensimmäisen kerran tapasin mieheni, niin ajattelin että hän on joku hippi ja pidin häntä ihan kauheana :D Näytti lähes Jeesukselta silloin :D ja kun alettiin tapailla niin mietin, ettei tämä tule varmaankaan kestämään ja meillä oli melko erilaiset suunnitelmat tulevaisuudelle. Kun sitten eleli vain yhdessä on suunnitelmat yhdistyneet loistavasti ja nyt meillä on sitten samat päämäärät. Molemmat ovat ehkä joutuneet jonkun verran joustamaan niiden suhteen, muttei mitenkään suuresti. Eli kannattaa kyllä yrittää ainakin, ei koskaan tiedä mitä siitä tulee! :)

Vierailija

Mä tiesin jotenkin heti, että tässä tämä on ja se tuntui hyvältä. Tunsin todella vahvaa ihastumista silloin, eikä se tunne ole hävinnyt. Silloin kun ihastuin häneen, en tiennyt hänestä mitään muuta, kuin nimen ja sen, millaisella mopolla hän ajoi. Olin silloin 16 kun ihastuin ja nyt olen 21:) Emme asu vielä yhdessä, koska lähdimme opiskelemaan eri paikkakunnille.

Mutta itse luulen, että tällainen on melkoisen harvinaista ja normaalimpaa on juurikin tuollainen epäilys, että voikohan tämä kestää lopun elämää. Enkä minäkään voi sanoa että meidän parisuhde kestäisi lopun elämää, mutta molemmat haluamme sitä kovasti. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo mukanaan.

Vierailija

Itse en tuudittaudu sinkkuelämää-tyylisiin satuihin "siitä oikeasta", koska suhteen alkuhuumassa (0,5-3v suhteen alettua, jolloin kemiallinen myrkytystila on vielä päällänsä) jokainen kokee olevansa sen oikean kanssa, on umpirakastunut ja luulee että kaikki tulee aina olemaan täydellistä, kun kyseessä on kerran "se oikea" ja sitten, kun suhteen onnistumisen ja rakkauden alkaa ottamaan itsestäänselvyytenä, niin hups, muutaman vuoden päästä huomaa, että onkin jo ihan kyllästynyt ja suhdekin on ihan kuin kämppiksen kanssa asuis.

Maamme rakkaat ihmiset ovat usein vieläpä niin älykkäitä, että menevät kihloihin ja ennenkaikkea paneutuvat paksuksi alkuhuuman aikana, koska kyseessä on kerran "se oikea" (jonka kanssa sitten muutaman vuoden päästä saa tapella elatusmaksuista).

Anteeksi kyyninen asenteeni, mutta ihmisten sokeus ja hölmöys jaksavat aina vain yllättää minut. Heti kun ajatukset "siitä oikeasta" alkavat, ihmisiltä menee kyky ajatella selkeästi ja ennen kaikkea järkevästi ja loogisesti.

Olen sitä mieltä, että toisten ihmisten kanssa kemiat pelaavat yhteen paremmin kuin toisten. Jos tällaisen kemia-ookoon ihmisen onnistuu rinnalleen löytämään, niin suhde sen kanssa onnistuu niin kauan, kun molemmat ovat motivoituneita näkemään vaivaa toimivan suhteen eteen. Vaivannäkö on avainsana.

Evoluutioteoria ei tue "se oikea"-teoriaa. Arvatkaa kumpaan minä uskon.

Vierailija

Itse sanoisin kiteytettynä, että "Se Oikea" tulee olemaan sinulle se, jonka kanssa päädyt jakamaan elämäsi. :) Jokaiselle meistä on olemassa monia sopivia puolisoita, mutta jostain heistä tulee sinulle (toivottavasti) se elämänpituinen partneri ja "Se Oikea". Niin hyvä tapaus, ettei siitä tule päästämään irti.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat