Ärsyttävät appivanhemmat!

Vierailija

Alkaa pikku hiljaa loppumaan huumori mieheni vanhempien kanssa, nykyisin he tuntuvatkin olevan parisuhteemme pahin riidanaiheuttaja. Aluksi kun heidät opein vuosi sitten tuntemaan, kaikki meni ihan hyvin, nautin heidän huomiostaan ja hyväksynnästä. Nyt on alkanut ärsyttämään heidän puuttumisensa meidän elämään; joka päivä mieheni puhelin pirisee useita kertoja, joko hänen äitinsä tai isänsä toimesta. Jos mieheni ei vastaa, minulle soitetaan hädissään, onko kaikki kunnossa. Latistaa aika lailla tunnelmaa, jos sekstaillessa on jäänyt puhelimeen äänet päälle ja ne vaan soi ja soi. Oletin, että heidän huolenpitonsa olisi laantunut, kun muutimme viime syksynä mieheni kanssa yhteen, mutta sehän vain yltyi. Ottaa päähän, kun kaikki minun ja mieheni tekemiset pitäisi raportoida heille. Muuten "suljemme heidät elämämme ulkopuolelle".

Käymme miehen vanhempien luona pari kertaa viikossa saunomassa. Aina huomautetaan,lähinnä meikäläiselle, ettei meitä ole taaskaan näkynyt ollenkaan. Minusta kaksi kertaa kyläily noiden soittelujen päälle on ihan tarpeeksi, minulle riittää omien vanhempienikin kanssa yhteydenpito muutamana kertana viikossa! Ja vielä se ylenpalttinen lässytys miehelleni on kuin hän olisi joku 6-vuotias kakara ja ihan kuin minä olisin joku pahuuden ilmeentymä, joka on vietellyt pienen (27v.) poikasen mennessään.

Miehen äidillä varsinkin tuntuu olevan nykyisin jotain minua vastaan, sillä hän on tosi viileä ja välinpitämätön minua kohtaan. Tämä oikeastaan alkoi sen jälkeen, kun yhteistä asuntoa alettiin mieheni kanssa etsimään, ja minä olisin halunnut muuttaa lähemmäs omaa kotikylääni, mutta anopin mielestä hänen poikansa ei voi muuttaa niin kauas vanhemmistaan. Eli heistä siis 25km päähän -.- Huomautin asiasta ihan rauhallisesti, että haemme MEILLE kotia, eli myös miun toiveet pitäisi ottaa huomioon. Olen siis kuulemma itsekäs.

Mieshän ei ikinä tietenkään sano vanhemmilleen mitään ja nauttii paapomisesta kuin koiranpentu. Olen miehelleni sanonut, että pitäisi pikku hiljaa hänenkin alkaa opettelemaan elämään omillaan ilman vanhempien höösäystä. Itse olen kuitenkin neljä vuotta asunut ennen miehen tuloa kuvioihin yksin, ja olen huomattavasti itsenäisempi tapaus kuin mieheni. Hän ei esimerkiksi ikinä voi olla hetkeäkään yksin kotona, vaan lähtee vanhempiensa luokse tai kavereilleen. Mullehan tietenkään kenenkään kasvatustavat kuulu, mutta huvittavaa oli eräs kerta, kun pyysimme anoppia meidän mukaan katsomaan yhtä asuntoa, niin hän sanoi (oliko sitten tekosyy, kun asunto oli heistä 15km päässä) ettei voi jättää tytärtään yksin kotiin, joka on 18v! :D Mun tietty piti revetä siinä ihan totaalisesti ja sain sitten murhaavan katseen osakseni.

Olen yrittänyt miehelleni sanoa, että ystävällisesti voisi huomauttaa vanhemmilleen, että elämme omaa elämäämme ja he elävät omaansa. Mutta mies toteaa vain, ettei voi loukata vanhempiaan ja heitäkin pitäisi ymmärtää. Luonnollistahan se on että vanhemmille saattaa tulla pieni kriisi kun lapset lähtee, mutta luulisi siitä nyt jo pääsevän yli vuodessa. Kesäisinkin ne änkeävät AINA samaan aikaan mieheni mökille, kun meidän pitäisi mennä kahdestaan. Argh!

Tuli aikas pitkä tunteidenpurkaus, kiinnostaakin tietää, millaiset välit muilla on appivanhempiin? Onko kohtalontovereita?

Kommentit (11)

Vierailija

Ei hätää.Minullakaan ei ole kummoiset välit miehekkeeni perheeseen,äitiin ja siskooon nimen omaan.

Olemme seurustelleet 1.5 vuotta ja yhdessä asuttu jo yli puolivuotta ja luulin että välini appivanhempiini ja kälyihin on loistavat.Tultiin todella hyvin juttuun ja ajattelin, että he pitävät minusta.Mutta kaikki tämä olikin vain harhakuvitelmaa.Olin heidän perheensä luona jouluna ja olin kysynyt miehen vanhemmilta onhan se ok ja he sanoivat, että totta kai tulen heille.

Uuden vuoden aattona sitten putosi pommi.Poikaystäväni ja minut kutsuttiin keskustelemaan (anoppi ja käly kutuivat) ja kun menimme niin huuto alkoi.Saarna oli me-muodossa,mutta kaikki valituksen aiheet koskivat minua.Olen kuulemma itsekäs,omahyväinen,ylpeä,liian omistava poikaystäväni suhteen ja opetahan hänelle vain huonoja tapoja.Olen myös kuulemma liian suora ja en ajattele ollenkaan muiden tunteita,vain omiani.Myös sanat epäkiitollinen ja huonosti käyttäytyvä kuuluivat haukkulitaniaan. Minun kuulemma pitäisi olla heidän luonaan vieraskoreampi ja muuttaa käytöstäni. Käly myös sanoi,että olen pilannut heidän perinteensä ja että olen vain syönyt heidän vanhempiensa rahoilla koko loman.

Olin hyvin järkyttynyt kaikesta mitä he sanoivat. En ollut uskoa korviani, mutta asiat kuulemma olivat muhineet jo kauan, mutta he eivät vain olleet uskaltaneet sanoa mitään, kun ajattelivat minun loukkaantuvat. Mitä hittoa he ajattelivat kun haukkuivat minut täysin pystyyn ilman mitään ennakkovaroituksia?Että en loukkaantuisi? Kuuntelin huutoa hetken ja päätin poistua tilanteesta.Pakkasin tavarani ja lähdin tavaroineni kotiin. Myöhemmin toinen käly soitti ja pyysi käymään, jotta tilanne voitaisiin selvittää.Kun sitten myöhemmin menin takaisin poikaystäväni kanssa, he olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut.Lopulta he pyysivät anteeksi, mutta minulle jäi vain kysymysmerkkejä. Yritin kysyä miten minun tulee muuttua,mutta vastaus olikin että ei tarvitse muuttoa.

Olin ja olen edelleen hyvin hämmennyksissä koko tilanteesta.En osaa enää käyttäytyä luonnollisesti heidän kanssaa, vaan varon koko ajan tekemisiäni ja olen erittäin kohtelias.Vietan myös mahdollisimman vähän aikaa poikaystäväni vanhempien luona.Tiedän, että tilanne raastaa poikaystävääni ja yritänkin unohtaa koko asian,mutta en vain kykene siihen.Koko ajan joku pieni ääni päässäni sanoo,entä jos teen taas jotain väärin ja huuto alkaa.

Joten ei, et todellakaan ole ainoa, jolla on kummalliset välit appivanhempiin. :D

Vierailija

No voi jeesus apua.

En oikeesti tiedä mikä tohon auttais. Ainoo keino ehkä olis se et puhuisit miehes kanssa TODELLA vakavasti että muutosta tarvitaan, tai muuten.....
Mutta sitten toki varmaan anoppi alkaa inhoamaan sua vielä enemmän. Ihan kamala tilanne.

Oma mieheni on myös äidin paapoma ja he näkevät monta kertaa viikossa, koska mieheni on töissä aika kaukana meiltä kotoa, samalla paikkakunnalla, jossa hänen äitinsä asuu (ja äiti käy häntä siis töissä usein moikkaamassa). Meillä täällä Turussa anoppini on 2,5 vuoden aikana käynyt kaksi kertaa. Meillä on oikein hyvät välit, ja mitä miehen paapomiseen tulee, olen minä saanut kunnian adoptoida hänen äitinsä roolin (jes...)

En kyl oikeesti tiedä miten sua vois auttaa. Mies vaikuttaa aika selkärangattomalta ja se vaatii selkeesti vielä koulutusta.

Vierailija

Mulla on erittäin ristiriitanen suhde tuleviin appivanhempiini. Olemme olleet poikakaverini kanssa 4 vuotta ja ens kesänä ois yhteenmuutto edessä en edes uskalla ajatellakkaan millasta sillon tulee olemaan.. me emme nää ku 3 kertaa viikossa arkena.

Lomat (erityisesti lyhyet lomat 3-10 päivää)ovat tällaisia: parhaillaan ei nähdä ollenkaan tai kerran, joskus puhelimessa syntyy vakavaaki keskustelua (enää ei huudeta toisillemme, koska heidän perheen loma menee siittä pilalle. Tuleva anoppi huus puhelimen läpi noilla sanoilla).no hiihtollomalla tilanne levisi käsiin: oltiin puhuttu yhes asiasta ettei loma leviäisi käsiin ku toinen suuttuisi, seuraavana aamuna puhuttiin et lähettäskö kesällä käymään reissusa, poikakaverin isä tökkää väliin pakkoko siitä nyt on puhua, poikakaveri soittaa illalla erittäin hermostuksissaan, mut puhuttiin ihan normaaleista asioistta, sit kysyn rauhallisesti et mikä on, vastaus ei mikään, kohta kuuluu ärräpäitä molempien suusta (poikiksen vanhemmilta. Suljin puhelimen ja poikkis soittaa ettei ollu tarkotus, mut vanhemmat oli uhannu heittää sen pihalle mökistä edellisen illan keskustelun takia.

Kotona kaikki on normaalia niiden osaltan hyvin ihmettelevät vaan et miks kävelen seiniä pitkin (kuvainnollisesti) ku oon niillä ja enkä jää keskustelemaan..

Vierailija

Musta tuntuu, ettei ainakaan meikäläisen mammanpojan kanssa paljon keskustelusta ole hyötyä. Nyt se on silti ruvennut itsekin välillä tiuskaisemaan puhelimeen "no mitä nyt taas"-tyyliin, mutta siihen se sitten jääkin. Olen sanonutkin, että mä en rupea hänen vanhemmilleen asiasta huomauttamaan, koska silloin todennäköisin lopputulos on vain, että meikäistä inhotaan entistä enemmän. Nykyisin teen sitäkin, että jos sekstaillessa puhelin soi, niin lopetan koko homman kesken. Silloin yleensä mies vastaa entistä tiukemmin puheluihin :D

Mulla on oikeestaan muuten ihan hyvät välit appiukkoon, sillä on samanlainen rento huumorintaju kuin mullakin, ja sen kanssa voi vaikka hiukan kaksmielistäkin läppää heittää. Mutta tää anoppi on toista maata, samoin käly, aina kun yrittää hiukan keventää tunnelmaa niin katsotaan meikäläistä kuin halpaa makkaraa. En mä tietty sille mitään voi, ei kaikki voi musta pitää enkä mä voi pitää kaikista, mutta ärsyttää vain olla yksin se yrittävä osapuoli. Olin myös tosi loukkaantunut kerran, kun pidettiin miehen kanssa tuparikahvit hänen porukoilleen ja olin leiponut vaivalla jonkun tortun, niin se ei kelvannut anopille ja tämä vain totesi, että hänen tyttären tarvitsee ensi kerralla tuoda jotain kastamista. Mieheni yritti korjata, ettei hänen äitinsä mitään pahaa tarkoittanut. Juupajuu. Sillä tuntuu muutenkin olevan tällaiset vanhoilliset arvot naisten ja miesten kotihommista, anoppi kattoo aina hiukan silmät kurtussa kun kuulee, että mieheni tekee meillä useimmiten ruuan. Mä sillekään voi mitään, että tykkään tehdä enemmän näitä "miesten hommia", esim. remppaamisia ja maalaamisia kuin olla hellän ääressä.

En tajua, eikö nämä vanhemmat oikeasti ymmärrä että ne lapset alkaa ennemmin tai myöhemmin elämään omaa elämää, joka ei heille kuulu? Mun mielestä esim. meidän laina-asiat kuulu yhtään kummankaan vanhemmille, ellei itse neuvoa kysytä.

Vierailija

Tuntuu aivan raivostuttavalta että aikuisen ihmisen elämään tunkee vanhemmat noin.
Mutta oon samaa mieltä sun kanssa siitä että jos sä alat tosta huomautteleen miehen vanhemmille saat vaan vihat niskaas. Kyllä se on miehen tehtävä se napanuora katkasta äitiinsä kun ei äiti sitä näköjään ole osannut tehdä.

Itse olen kuitenkin hieman pirullinen luonne ja jos se puhelin pirisisi jatkuvasti kesken sekstailujen saattaisin vastata jotain tyyliin "oltiin tässä just paneskelemassa että oliks tärkeetäkin?". :D

Vierailija
Tintu

Itse olen kuitenkin hieman pirullinen luonne ja jos se puhelin pirisisi jatkuvasti kesken sekstailujen saattaisin vastata jotain tyyliin "oltiin tässä just paneskelemassa että oliks tärkeetäkin?". :D

Puhelimeen en ole vielä noin vastannu mut kerran kun mentiin miehen porukoille myöhässä joku 30min ja appi sitte totes että olivat luulleet, ettemme tule ollenkaan kunnemme vastanneet puhelimeenkaan, niin totesin vaan meillä olleen parempaa tekemistä kun oltiin naimassa :D anoppi ei onneks kuullu ja appi sit vaan totes "mjaa, oikein" :D

Vierailija

No huhhuh, ei kuulosta kyllä lainkaan terveeltä/tasapainoiselta suhteelta.

"Mieshän ei ikinä tietenkään sano vanhemmilleen mitään ja nauttii paapomisesta kuin koiranpentu."

Tässähän se ongelman ydin onkin: Miehen vanhemmat ovat selkeästi läheisriippuvaisia/muutoin turhan paljon kiinni AIKUISESSA lapsessaan mutta asiahan ei muutu niin kauaan kuin mies itse sitä ei näe ongelmana eikä tee asialle mitään. Hyvin pieni todennäköisyys lienee sillä että vanhemmat ihan itsestään tajuaisivat vähän hellittää otettaan ja perääntyä.

Mä kyllä kestäisin rasittavat appivanhemmat JOS mies osaisi käsitellä hankalia tilanteita ja ottaa tarvittavaa pesäeroa jos tilanne liian pahaksi äityy... mutta täytyy myöntää, en kyllä kauaa aloittajan kuvailemaa touhua jaksaisi katsoa. Hemmetti, tukehtuu ja ahdistuu sitä vähemmästäkin!

Itselläni on, luojan kiitos, täysin päinvastainen tilanne. Miehen vanhemmat ja sisarukset ovat ihania, tullaan hyvin toimeen, nähdään ja vietetään MUKAVAA yhteistä aikaa jne. Ja kovasti kuulemma minustakin tykkäävät :)

Vierailija

nrm: Kieltämättä alkaa olemaan ahdistunut olo. Eilen tuli hiukan kiireessä höpöteltyä miehen kanssa asiasta, mutta taas tuli selitykseksi, ettl hänen äitiään pitää ymmärtää koska se on niin herkkä. Siinä vaiheessa kiehahti ja lähdin sitten lenkille koiran kanssa.

Unohdin mainita meijän "kivasta" viime joulusta. Oltiin sovittu, että käydään aamulla nopeasti ensin mun vanhemmilla, koska mun pakollinen joulutraditio on viedä koirien haudoille kynttilät veljen kanssa ennen kuin on pimeää. Oltiin ehkä tunti oltu meijän porukoilla, kun taas puhelimet alkoi pirisemään ja ihmeteltiin, aiommeko tulla miesystävän vanhemmille ollenkaan. Puolen päivän aikoihin oltiin sovittu mennä ja yhdeltätoista oltiin sitte niillä. Illaksi oltiin luvattu mennä takaisin mun vanhemmille, lähdettiin kuudelta. Anoppi sitte rupes parkumaan, kunnemme olleet heidän kanssaan ollenkaan. Juhannuksena oli samanlainen tapaus, olimma aaton heidän mökillään ja juhannuspäivänä illalla mentiin meijän mökille, muttemme kuulemma olleet juhannuksenakaan heidän kanssaan ollenkaan.

Oon tätä kyllä hiljaa pääni sisällä jo pyöritelly ja päättänyt, että sanon miehelle seuraavaksi kun tulee taas joku vastaava tapaus, että alkaa valitsemaan mun ja perheensä välillä. Eihän tästä mitään tule, kunnei rauhassa saa elää. Emmä tietenkään mitään välienkatkaisua halua, mutta ihan normaalit välit perheisiin. Voin vaan kuvitella, millaista on siinä vaiheessa jos meillä olisi muksu. Saisi rampata anoppilassa varmaan joka päivä, että näkisivät lasten lastaan tarpeeksi...Tiukemmat otteet käyttöön, että sais ton peräkammarin pojan kuriin :D

Vierailija

"Voin vaan kuvitella, millaista on siinä vaiheessa jos meillä olisi muksu."

Oikeasti ja rehellisesti sanottuna: Mä en tekisi kersaa tuollaiseen tilanteeseen. Ihan oikeasti en.

Eieiei ennenkuin mies olisi edes jonkinlaista pesäeroa ottanut. Te kuitenkin rakennatte TEIDÄN YHTEISTÄ tulevaisuuttanne ihan keskenänne, ette suinkaan yhteistä tulevaisuutta miehen vanhempien kanssa...ja sitten joskus perustatte perheen ihan keskenänne, ette toivottavasti yhdessä miehen vanhempien kanssa.

Vierailija

On jo mennyt aikaa kun tästä on kirjoitettu mutta pakko kommentoida että meillä on asiat täsmälleen samanlailla kun Cassiella. Hetken jo mietin että seurusteletko mun miehen kanssa :D Tai puhutko mun appivanhemmista :D
Mullakin on hermo kireällä asiasta. Ja kun reilu 4vuotta sitten tulin tuohon niiden perhekäytäntöön mukaan niin oli aika järkytys. "Tarviiko sun äidin oikeasti soittaa sulle koko ajan? " Oli aika yleinen kysymys . Noo.. Vähän mä olen tähän jo tottunut. Mutta kieltämättä se vituttaa.
Yhden ainoan kerran olen vakavammin ottanut anopin kanssa yhteen (en varsinaisesti tästä hänen huolenpidostaan) vastaukseksi sain pelkkiä kommentteja kuinka ajattelen vain itseäni ja kuinka itsekäs olen ja kuinka olen "riistänyt" hänen poikansa siltä :D hahh. Enempi ehkä pidänkin anoppiani mielenvikaisena kuin terveenä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat