karvanpoiston historia

Sileä, sheivattu, karvainen – miten karvanpoisto on ajan saatossa muuttunut?

Karvattomat kainalot ja trimmattu bikiniraja. Olemme kaikki karvanpoiston mestareita – mutta miksi? On aika pureutua karvanpoiston kulttuurihistoriaan.

Ihmiset tekevät joskus kummallisia asioita. Esimerkiksi vuonna 1848 taidehistorioitsija John Ruskin kieltäytyi harrastamasta seksiä tuoreen vaimonsa Euphemia Grayn kanssa, koska tällä oli tuuhea häpykarvoitus. Ruskin oli varttunut maalaustaiteen klassikkoteosten keskellä, ja niissä naisten häpykummut ovat sileitä kuin simpukankuoret. Karvoja maalasivat vain taiteen radikaalit ja pornomaalarit.

Ruskin-tarinan todenperäisyydestä ei ole täyttä varmuutta, mutta keksittynäkin se kertoo paljon naisista ja karvoituksesta.

Karvoitusta on poistettu, piiloteltu ja kauhisteltu läpi historian.

Nykyisin valtaosa naisista sheivaa säärensä, kainalonsa ja bikinirajansa kuuliaisesti. Se on yhtä arkipäiväistä kuin hiusten tai hampaiden harjaaminen. Miten meistä tuli niin sileitä?

Sokeroinnin synty

Karvoja on riuhdottu kautta ihmiskunnan historian. Esihistoriallisissa luolamaalauksissa seikkailee sileäposkisia miehiä, jotka ovat nitistäneet partakarvansa teroitetuilla kivillä tai simpunkankuorista muotoilluilla pinseteillä. Historioitsijoiden mukaan tarkoitus oli suojata kasvoja paleltumilta, joita partaan kertyvä kylmä vesi voisi aiheuttaa ja varmistaa ettei vastapuoli tartu
partakarvoihin kiinni tapellessa.

Muutamia vuosituhansia myöhemmin egyptiläiset lisäsivät karvanpoistovalikoimaan mehiläisvahan, ja Lähi-idässä sekoitettiin sokerointiin soveltuvaa massaa hunajasta ja sitruunamehusta.

Turkissa keksittiin karvojen katoavan, kun niiden päälle levitetään arsenikkiseosta.

Arabian niemimaalla ja Kiinassa ihokarvat puolestaan irrotettiin lankaamalla, eli nyhtämällä karvat juurineen kierteelle rullatun langan avulla. Etelä-Amerikassa karvoja vahattiin paratiisipähkinäpuun mahlalla.

Samalla kun karvanpoistovälineistö kehittyi, karvattomuudelle syntyi uusia syitä. Egyptiläiset pelkäsivät täitä ja tauteja levittäviä syöpäläisiä, joten he poistivat vartalostaan kaikki karvat, hiukset
mukaan luettuna. Lähi-idässä karvanpoisto taas oli osa naisten kaunistautumisrituaalia, ja morsiamet sokeroivat vartalonsa ennen avioliittoa. Antiikin Kreikassa ja Roomassa karvattomasta ihosta tuli esteettinen ihanne: aikakauden veistokset kuvasivat marmorinsileää ihoa, ja yläluokka erottui muista karvattomuudellaan.

”Keskiajalla lääkärit pohdiskelivat naisten karvoituksen merkitystä ja tulivat seuraavaan lopputulokseen: mitä karvaisempi nainen, sitä himokkaampi hän on.”

Himokkaat karvat

Keskiajalla länsimainen taide jatkoi naisten kuvaamista karvattomina olentoina, mutta elävillä naisilla karvat kasvoivat. Aikakauden lääkärit pohdiskelivat naisten karvoituksen merkitystä ja tulivat seuraavaan lopputulokseen: mitä karvaisempi nainen, sitä himokkaampi hän on. Tutkimusten aineistona olivat useimmiten prostituoidut.

Kun karvaisuus ja seksuaalisuus liitettiin yhteen, se tarkoitti luonnollisen karvoituksen tappiota. Naisten ei kuulunut olla seksuaalisia, haluavia olentoja, vaan se rooli varattiin miehille. Ja siksi myös pörröinen iho oli hyväksyttävä vain miehillä.

– Karvat ovat siitä erityisiä, että ne kasvavat kehon sisältä ulos näkyville. Ne muistuttavat, että kehot muuttuvat jatkuvasti ja ettei niitä voi täysin hallita. Naisten kohdalla se on erityisen ongelmallisena pidetty ominaisuus, sillä naisten kehot halutaan pitää kurissa, arvioi kulttuurintutkija Katariina Kyrölä.

Naisten vaaralliset vartalonkarvat pysyivät piilossa vaatteiden alla aina 1920-luvulle saakka, jolloin uusi flapper-tyyli paljasti pohkeet ja kainalot. Alkoi karvanpoiston uusi aikakausi.

Ihan pakko poistaa

Gillette kehitti ensimmäisen naisten karvanpoistohöylän vuonna 1915, ja se sai nimekseen Milady Décolleté. Elegantisti nimetty kapistus oli tarkoitettu nimenomaan kainalokarvojen hävittämiseen. Samoille alueille markkinoitiin myös erilaisia karvanpoistovoiteita.

Karvattoman trendin kohderyhmänä olivat muotia seuraavat flapper-naiset, joiden kainalot vilkkuivat uusien hihattomien mekkojen alta.

– Kesämekot ja moderni tanssi tekevät häiritsevien karvojen poistamisesta välttämätöntä, julisti X Bazin -karvanpoistotuotteen mainos Harper’s Bazaarissa vuonna 1915.

”Sääri- ja kainalokarvoihin liittyy voimakasta ällötystä. Ne saavat aikaan järkyttävän voimakkaita reaktioita, jopa tappouhkauksia. Se on absurdia.”

Toinen maailmansota puolestaan teki sukkahousuista ylellisyystavaraa, ja naiset alkoivat silotella myös sääriään. Sitten keksittiin bikinit, ja lopulta 1960-luvun minihameet. Sheivauksesta tuli arkipäivää.

Karvattomuuden voittokulku ei kuitenkaan ollut väistämätöntä. Hihattomien mekkojen, lyhyiden helmojen ja bikinihousujen paljastama iho olisi yhtä hyvin voinut olla pehmoisen karvan peitossa. Me vain päätimme toisin.

Karvojen vastaisku

Nykyään karvattomuus on standardi – ja yhdenlainen pakko. Yhdysvaltalaiset tutkimukset ovat selvittäneet, että kainalo- ja säärikarvoja kasvattaneet naiset kohtaavat kummastelua, haukkumista
ja jopa syrjintää. Julkkisnaiset päätyvät juorulehtien palstoille ja some-ryöpytyksen kohteeksi, jos he vilauttavat säärikarvoja tai pienen kainalokarvatupsun punaisella matolla tai Instagram-tilillään.

– Sääri- ja kainalokarvoihin liittyy voimakasta ällötystä. Ne saavat aikaan järkyttävän voimakkaita reaktioita, jopa tappouhkauksia. Se on absurdia. Ja se voi myös osaltaan painostaa muita naisia
karvattomuuteen, Kyrölä sanoo.

Samaan aikaan sosiaalinen media myös muuttaa karvatrendejä.

Viimeisen parin vuoden aikana kainalokarva-selfieistä on tullut Instagramin vakiosisältöä. Vuonna 2015 kuvissa vilahteli pastellivärisiä kainalokarvoja Miley Cyrusin esimerkin innoittamana, ja tällä hetkellä trendinä ovat luomukarvat.

Kainalokarvojaan ovat ylpeinä vilautelleet muiden muassa Madonnan tytär Lourdes sekä näyttelijä Demi Mooren tytär Scout Willis. Kainalokarvoja on näkynyt myös alusvaatemerkkien ja muotiketjujen mainoskuvissa. Karvaiset sääret eivät ole vielä lyöneet läpi, mutta esimerkiksi Instagram-taitelija Arvida Bystrom ottaa itsestään sensuelleja kuvia, joissa sääret ovat tumman karvan peitossa.

”Sosiaalinen media muuttaa karvatrendejä. Viimeisen parin vuoden aikana kainalokarva-selfieistä on tullut Instagramin vakiosisältöä.”

Pelkkää brasilialaista

Valtaosa naisista kuitenkin poistaa yhä karvansa ja ne, jotka poistavat, poistavat yleensä kaiken. Suomalaiset kosmetologit kertovat, että suosituin karvanpoisto on brasilialainen vahaus, jossa häpykarvat poistetaan peppuvakoa myöten. Tämä voi toki olla myös käytännöllinen valinta: karvaton iho on herkempi kosketukselle, jolloin sheivaus voi lisätä seksuaalista nautintoa.

Muilla ihoalueilla karvattomuus on kuitenkin ennen kaikkea esteettinen ratkaisu, ja harva voi tehdä sitä ratkaisua itse. Me kun olemme kasvaneet kulttuurissa, jossa kaunis ja seksikäs tarkoittaa sileää ruumista.

Onneksi Instagram-kampanjoijat tarjoavat myös uusia määritelmiä kauniista karvoituksesta. Se ei tarkoita, että kaikkien pitää seurata perässä, mutta se avaa mahdollisuudelle oven. Parhaassa tapauksessa karvatyyleillä voi vuorotella: välillä kasvattaa silitettävän kainalotupsun ja välillä rapsuttaa sen pois. Ihan niin kuin itse haluaa.

Lue myös:

Tiesitkö tätä karvanpoistosta?

Hoida kroppasi kesäkuntoon – 10 nopeaa kauneusvinkkiä

Tiesitkö näitä? 6 faktaa ihokarvoista

 

Teksti Elisa Suokko
Kuvat Fotolia