Elämme vastuun pakenemisen aikaa

Heti kun olin kirjoittanut tämän tekstin, mietin vain, että milloin minusta tuli näin konservatiivinen?

Nykyajan kaiken sallivassa kulttuurissa voi olla välillä vaikeaa tunnistaa, mitkä asiat ovat oikeasti hyväksi itselle ja mitä puolestaan tekee siksi että nykyään voi ja saa. Tuntuu, että elämme aikaa, jolloin omaa henkistä hyvinvointia ja vastuuta muista ihmisistä voi paeta helposti ja perustella ne elämänvalinnoilla.

Tunnistatteko ilmiön? Avoimet suhteet ja sitoutumattomuus, täysin ok! Vaatteetta somessa koreilu, cool! Opiskelematta jättäminen, rohkeaa! Kovia otteita sisältävä seksi, wau! Yhden illan jutut, upeaa! Kaikki on tosi ok.

Ja onhan se upeaa, että saamme yhä vähemmän ulkopuolelta paineita ja säännöksiä liittyen siihen, mikä on meille itsellemme hyväksi. Samalla olemme saaneet mahdollisuuden virittäytyä yhä herkemmin kuuntelemaan omia tuntemuksiamme, kun säännöt hyvälle elämälle eivät tulekaan enää ulkoapäin auktoriteeteilta, vaan valinnat ovat aidosti omissa käsissämme. Tämä ON upeaa! On upeaa olla elossa juuri nyt!

Vaihtoehtojen määrä laittaa meidät asemaan, jossa ihminen tuskin koskaan aikaisemmin on ollut. Olemme sekaisin. Se on ihan söpöä, mutta myös kaoottista ja riipivää.  Yritämme löytää sitä, mikä on oikein, ja turhaudumme, kun kukaan ei kerro sitä meille. Sen sijaan meille viitoitetaan koloja paeta kasvunpaikkojamme, sillä kaikki nyt vaan on tosi ok.

Haastaisinkin minut ja sinut miettimään sitä, milloin meillä on ihan oikeasti hyvä olla, ja milloin seuraamme vain ajan vapaamielistä trendiä. (Miksi kirjoitin noin?! Olen nyt jo ahdistunut tämän postauksen konservatiivisesta vibasta. Silti joku minussa haluaa kirjoittaa tämän jutun.)

Ehkä tulet kuplasta tai alueelta, jossa ei olla kovin vapaamielisiä vielä, ja mietit mitä ihmettä toi tyyppi oikein horinoi. Tai ehkä saat hyvin kiinni siitä, mistä puhun. En kerro miten asioiden todellinen laita on, vaan kirjoitan siitä, mitä olen itse viime aikoina havainnoinut ja miettinyt. Kolahtaa jos kolahtaa, jos ei niin nähdään seuraavassa jutussa!

Seuraavaksi muutamia esimerkkejä, joita olen miettinyt.

Avoin suhde voi olla juuri se suhdemuoto, joka toimii kaikista parhaiten teille, tai sitten se voi olla todellisen intimiteetin, luottamuspulan tai vanhojen kivuliaiden haavojen pakoilua, vaikeutta valita vain yksi tässä valintojen maailmassa, FOMO:a, seksuaalista epävarmuutta, pelkoa.

Seksikkäät kuvat somessa voivat olla voimaannuttavia ja yhteiskunnallisesti tärkeitä kannanottoja naisen seksuaalisuudesta, jota on aina pyritty rajoittamaan (ja pyritään edelleen), tai sitten ne voivat olla ainoa opittu käyttäytymismalli siitä, mitä on olla seksuaalinen nainen, kaipuu huomatuksi tulemiselle, yritys vahvistaa itseään muiden kautta.

Se, ettei mene ammattiin perinteistä opinpolkua, voi olla oman tien intohimoista kulkemista, tai merkityksettömyyden kokemista ja ajelehdintaa vailla struktuuria, yhteisöä, tarkoitusta.

Kovat otteet seksissä voivat olla juuri se kodin tunne, mitä syvällä sisimmässäsi kaipaat, tai sitten vaikeutta sanoa ei, vaikeutta tunnistaa omia rajoja, vaikeutta hyväksyä omaa hellyydentarvettaan, epäselvyyttä sen suhteen, millä kaikilla tavoin vallalla voikaan leikkiä.

Yhden illan jutut voivat olla mikä mainioin tapa harrastaa vaihtelevaa seksiä, tai sitten lopulta rappioittava tapa kerätä itsevarmuutta, paeta intiimiyttä ja omaa haavoittuvaisuutta sekä tunteita, joita ei halua kohdata ja jotka pelottavat. Ja jälleen; vaikeutta kieltäytyä.

Eihän tuomita toisten tapoja elää, vaikka ne olisivatkin erilaisia kuin oma? Usein kuitenkin tarkastelemme omia valintojamme juuri toisten valintojen kautta. Se, mikä muissa ärsyttää ja vihastuttaa, voi avata merkityksellisiä ahaa-elämysten ovia omassa elämässämme. Joko tuomitsemmme sen, mitä salaa itsekin haluaisimme sallia itsellemme, tai sitten emme ole sinut oman käyttäytymisemme kanssa, joten keskitymme tuomitsemaan muut samalla tavalla toimivat.

Muiden valintojen ruotimisen sijaan itselleni ainakin huomattavasti mielenkiintoisempaa onkin myllätä, kyseenalaistaa, hajoittaa palasiksi, analysoida ja adjustoida omia toimintamalleja ja lopulta löytää se kodin tunne sydämessä, kun omat arvot ja toiminta ovat linjassa.

Mennään kaikki sitä kohti! Mokaten, löytäen. Ihanaa viikonloppua!

PS. Seuraathan minua Instagramissa ja Facebookissa? Näitä kahta kanavaa pitkin saat tiedon aina heti, kun uusi postaus on julkaistu.