Mutta tärkein niistä on työnteko

Tekstin innoittajana toimii pakastealtaan Panang Curry Chicken thaikkukuutio.

Ensimmäistä kertaa elämässäni ostan pakasteaterioita kaupasta. Olen 24-vuotias ja olen aina, jokaikinen kerta tähän asti elämääni tehnyt itse ruokani tai syönyt muiden tekemää ruokaa. Nappaan pakasteaterioita kauppareissullani yleensä kaksi, ne riittävät hetkeksi aikaa. Loput ajasta syön paahdettua ruisleipää voilla ja juustolla ja juon tuoremehua.

Pöydilläni on seksuaalikasvatukseen liittyvää materiaalia ihan liikaa ja kotini tuntuu välillä seksuaalikasvatusluokalta. Suuseksisuojia, autismin kirjon henkilöiden sekuaalikasvatukseen tarkoitettuja oppaita, kondomeja, trans-oppaita, sateenkaariperheiden eri osapuolille tarkoitettuja oppaita, kuukuppiesitteitä, A4:sia joilla on harjotteita, tietokirjoja, seksivälineitä…

Vaatteita tulee pestyä tosi vähän, koska käytän melkein koko ajan samoja. Eteisessäni oon ainakin 7 kassia. Yhdessä on viikonloppureissukamat, yhdessä salikamat, yhdessä seminaarikamat, yhdessä työkamat, on siinä yksi biitsikassikin näköjään. Sieltä löytyi aurinkorasvaa ja lippis. Nyt on kuitenkin jo yli puolivälin elokuuta.

Eniten kotonani käytän sänkyä, suihkua, kahvinkeitintä sekä tätä yhtä ja samaista ruokapöydän tuolia, jossa teen töitä, syön, mietin, kirjoitan. Ulkona on vehreää ja kuulen läheisen koulun kellot kotiini aina säännöllisin väliajoin. Voisin alkaa tauottaa työntekoani niiden mukaan, jos haluaisin. En kylläkään ole sellainen ihminen, joka haluaisi.

Elän vaihetta, jossa olen todella innoissani urastani. Rakastan sitä, mitä teen joka päivä. Minulla on selkeät suunnitelmat, selkeä suunta ja ilo tehdä. Se on aivan mielettömän upeaa. Toivon, että saan tehdä tätä hommaa vielä pitkään.

Samalla työ onkin sitten ainoa osa-alue, joka tällä hetkellä on selkeää ja upeaa. Olen jo tähän mennessä huomannut, että koskaan kaikki elämän osa-alueet eivät ole samanaikaisesti täydellisesti. Ja jos välillä tuntuu, että on, niin se tarkoittaa sitä, että kohta tapahtuu jotain kamalaa. Mutta se ei ole dramaattista, vaan elämän perussääntö. Ei siinä sen ihmeempää.

Siispä otan kaiken ilon irti tästä, kun tiedän ettei mitään kamalaa ole tapahtumassa. Sekä siitä, että nyt on elokuu ja työnteko kukkii täyttä kukintoaan. Ajoitus on täydellinen. Jos jokin osa-alue pitää ihmisen järjissään, on se nimenomaan työ. Niin kiitollinen tästä kaikesta ja teistä!

PS. Meillä oli Himocastin puitteissa torstaina #HIMOLIVE eli jakson liveäänitys olutravintola Panemassa. Oli huikea setti, iso kiitos osallistujille ja Jennille siitä, että saan tätä hommaa hänen kanssaan tehdä! Jatketaan.