Mitä seksuaalikasvattaja tekee?

Miksi seksuaalikasvatus on tärkeää ja miten se käytänössä tapahtuu?

Aloitettuani opinnot seksuaalikasvattajaksi Sexpolla, olen saanut useaan otteeseen kysymyksiä, mitä seksuaalikasvattaja oikein tekee. Mikä on täysin ymmärrettävää. Ei sana seksuaalikasvattaja oikein voikaan yhdistyä mihinkään konkreettiseen, koska emme ole saaneet kukaan kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta. (Ellei siis muutamaa vaihtelevan tasoista koulun tarjoamaa ehkäisypainotteista valistustuntia oteta huomioon.)

Itseasiassa monesti minut esitellään radio- tai lehtijutuissa seksuaalineuvojaksi tai -terapeutiksi opiskelevaksi. Samaan hämmennykseen törmään myös arkielämässä. Kasvattaja ei kuitenkaan työskentele terapia- tai neuvontatilanteissa, vaan suuntaa antiaan isommille ryhmille kerrallaan (esim. luokkatilanne) ja toimii ennaltaehkäisevästi, ei niinkään traumoja purkaen.

Mitä on seksuaalikasvatus?

Seksuaalikasvatukseen kuuluu koko seksuaalisuuden kenttä; tunnetaidot, omien ja toisten rajojen kunnioittaminen, itsetunto, minäkuva, nautinto, seksi ja seksitavat, seksuaaliset suuntautumiset ja mieltymykset, sukupuoli ja sen moninaisuus, raskauden ja seksitautien ehkäisy ja niin edelleen.

Seksuaalikasvattajakoulutus on uusi koulutus. Seksuaalisuus ja sen asettamat tarpeet ja haasteet aletaan pikkuhiljaa tunnistaa yhteiskunnassamme. Väite siitä, että seksistä ja seksuaalisuudesta puhuminen ja tiedon jakaminen tekisi ihmisistä (nuorista) holtittomia ja vastuuttomia irstailijoita aletaan pikkuhiljaa tajuamaan typeräksi.

Tutkimuksissa näkyy, että nuorille suunnattu riittävä seksuaalikasvatus (1 oppitunti/viikko!) vaikuttaa nuoren valintoihin riskinottoa vähentävästi. (Lähde: Seksiä vaatteet päällä! – Bildjuschkin & Ruuhilahti) Tieto ei lisää siis tekoja vaan saa nuoren ajoittamaan seksikokemukset itselleen sopivampaan ajankohtaan ja toteuttamaan ne oikealla tiedolla eli turvallisesti.

Seksuaalikasvatuksessa kyse on seksuaalisuuteen liittyvien yhteiskunnallisten sekä yksilötasolla esiintyvien ongelmien ennaltaehkäisystä, oikean tiedon jakamisesta oikeaan aikaan, jokaisen ihmisryhmän huomioimisesta seksuaalisuudesta puhuttaessa sekä seksipositiivisesta näkökulmasta. Seksipositiivinen näkökulma tarkoittaa sitä, että muistetaan koko ajan seksistä ja seksuaalisuudesta puhuttaessa se, että kyseessä on elämää rikastuttava positiivinen asia, ei jotain, mitä tulisi hävetä, piilottaa ja estää tapahtumasta.

Seksuaalikasvatusta voi tehdä kouluissa, päiväkodissa, vanhainkodissa, erityisryhmien kanssa, rippi- tai partioleirillä, vastaanottokeskuksissa, kirjoittamalla kirjoja, luennoimalla tai miksei vaikka tekemällä Instagramiin opettavaista sisältöä. Seksuaalikasvatusta tapahtuu ihan kaikkialla ja myös vaikeneminen on omanlaista seksuaalikasvatusta. Joskin ei kovin hyvää sellaista.

Mikä koulun seksivalistuksessa mättää?

Osaaville seksuaalikasvattajille on mielestäni iso tarve maassamme, jossa seksuaalisuuteen liittyvän valistuksen esimerkiksi kouluissa hoitaa tällä hetkellä biologian ja terveystiedon opettajat (kiitos siitä heille!). Seksuaalisuuteen liittyvät teemat ovat kuitenkin vain yksi osa-alue heidän erityisalaansa ja koskee seksuaalisuuden käsittelyä juuri nimenomaisesta kulmasta (biologia = anatomia ja lisääntyminen, terveystieto = seksuaaliterveydellinen näkökulma). Seksuaalisuus on kuitenkin paljon muutakin kuin terveyttä ja biologiaa.

Opettajalta, jolla ei ole seksologian alan koulutusta, ei voi mielestäni myöskään vaatia seksipositiivista asennetta, nautinnosta puhumista tai sitä, ettei aihe tuntuisi kiusalliselta opettaa. Iso osa seksuaalikasvattajan koulutusta onkin asennekoulutusta ja omaan seksuaalisuuteen tutustumista, jonka kautta päästään kannustavaan neutraaliuteen opetustilanteessa. Oppilaat aistivat kasvattajan suhtautumisen aiheeseen ja muistavat sen paremmin kuin yhtäkään sanaa.

Toivon, että koulut osaisivat ja haluaisivat hyödyntää seksuaalialan ammattilaisia lisänä koulun omassa seksuaalikasvatuksessa.

Tulevaisuuteni seksuaalikasvattajana

Valmistun joulukuussa. Tulenko minä koskaan tekemään seksuaalikasvattajan töitä kentällä vai keskitynkö lähinnä kirjoitustöihin aiheen tiimoilta niin kuin nytkin? Erittäin hyvä kysymys. Siihen minulla ei ole vielä vastausta. Veikkaan, että jatkan valmistuttuani melko samoja hommia kuin nytkin, eli bloggaan, podcastaan, luennoin ja kirjakin olisi kiva kirjoittaa. Lisäksi tällä hetkellä tuntuu, että valmistumisen jälkeen lisäkoulutus seksologian saralla esimerkiksi ulkomailla voisi olla meikäläisen juttu!

Jäikö vielä kysyttävää? Kysy pois! Vastaan kommenteissa!