Hei, elokuu

Terassilla ollessa tajusin: edes rahalla ei saa ikuista Suomen kesää.

Hei, elokuu. Anna kesän porottaa vielä pitkään ja sieltä lempeästi kääntyä kohti kipakampia aamuja. Tee se hitaasti, jotta ehtii huomata kukinnan valuvan kuolemaksi. Syksy, joka on liian nopea joka kerta ja ennen kuin huomaakaan, on paljaat puut ja joululahjastressi. Pahinta ei ole kesän loppuminen, vaan talven alkaminen. Siinä välissä on ihan hyvä.

Hei, elokuu. Muista töihin ja kouluun palaajia ja anna heille koko kuun täydeltä lämpöä, jotta alkava pimeys ei tuntuisi niin pitkältä. Muista lukukauden alkua hohkaavalla muistijäljelläsi myös niitä, jotka eivät kesän jälkeen palaa minnekään ja anna heille inspiraatio. Tee arjesta meille kaikille mieluisa, elokuu, koska sen sinä osaat. Me ollaan ladattuja nyt, nyt meillä on voimaa miettiä, mitä me oikeasti halutaan.

Hei, elokuu. Minä tiedän mikä historia meillä on. Ensin vastustan sinua, sitten innostun sinusta, ostan uuden kalenterin ja yhtäkkiä oletkin marraskuun vika viikko ja minä vihaan sitä, että sinä koskaan tulit. Minua väsyttää, itkettää ja teen kaiken vinoon. Osa minusta ajatteleekin, että tänään on heinäkuun 33. päivä, ja toinen osa ajattelee, että jos lopun alku ei nyt ala, niin kevät ei koskaan tule. Ja keväästä minä pidän. Mutta kevään hinta on kova.

Hei, elokuu. Vaikka vielä on ihan täysi kesä ja äskenkin minut haettiin suoraan kotonta aamupäiväviinille viereiselle terassille niin kuin kesällä on tapana käydä, on minun vaikea suhtautua sinuun tiedostamatta petollista luonnettasi kääntää selkäsi ykskaks. Jutun hassu juju on siinä, että vuoden päästä ajattelen nämä samat ajatukset ja viidenkin. Tämä vuodenaikojen kehä ei lopu ja silti muutos on joka kerta yhtä riipivä. Terassilla ollessa tajusin: edes rahalla ei saa ikuista Suomen kesää. Se tekee minut voimattomaksi. Muistuttaa, että tulen aina kakkosena. Tervettä.