Seksuaalisesti avoimempi parisuhde

Olen aloittanut projektin, jossa käyn miesten kanssa kahvilla keskustelemassa seksuaalisuudesta. Miehet voivat olla minulle ennestään tuttuja tai tuntemattomia.

Mielenkiinto, joka tätä projektia kohtaan on herännyt aina tuottajien yhteydenotoista Ilta-Sanomiin, on ehkä hieman yllättänyt minut. Tai no, toki tiesin miesten seksuaalisuuden olevan tärkeä ja mielenkiintoinen aihe – enhän muuten olisi siihen itsekään tarttunut – mutta viimeistään nyt olen varmistunut siitä, että ajoitus tällaiselle keskustelulle on täydellinen. Olemme valmiita keskustelemaan miesten tunteista ja haluista – naisten tunteita ja haluja tietenkään unohtamatta.

Mitä projekti on tähän mennessä opettanut? Selkeät linjat hakevat ajatuksissani vielä paikkaansa, mutta eräs teema on noussut esiin, josta haluaisin kirjoittaa vähän. Se on avoin kommunikointi.

Olen oppinut, että koska itse olen avoin ja avarakatseinen seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa, minulle on helppoa puhua aroistakin asioista. Se tuntuu upealta. Pikku no-brainer: miehen saa avautumaan ihan samoilla keinoilla kuin kenen tahansa ihmisen; tarjoamalla hänelle lämmin, ymmärtävä, avoin, kepeä mutta tosissaan oleva, läsnäoleva ja tiedostava ilmapiiri.

On helppo puhua vaikkapa omista fantasioistaan, kun tietää, ettei toinen tuomitse tai oudoksu mitään, vaan on aidosti kiinnostunut. Se on saanut minut miettimään; miten tällaisen ilmapiirin voisi luoda parisuhteeseen? Osa miehistä on sanonut, ettei ole kertonut kenellekään asioita, joista puhuivat minulle – edes puolisolleen.

Parisuhde on totta kai paljon henkilökohtaisempi tila ja kehys kertoa vaikkapa fantasioista, kuin kahvitteluhetki jonkun vähän tuntemattomamman henkilön kanssa. Kun parisuhteen toinen osapuoli kertoo omista syvistä haluistaan, kuulija on tekemisissä omien toiveiden, halujen, pelkojen ja epävarmuuksien kanssa melko intiimillä tasolla. Ei ihme, että tuntemattomalle saattaa olla helpompi puhua seksuaalisuudesta kuin rakkaallensa.

Joskus nuorempana ollessani parisuhteessa muistan osittain myös pelänneeni poikaystävieni tuntematonta, voimakasta ja hallitsematonta seksuaalisuutta. Hallitsemattomalla tarkoitan sillä, että emme juuri voi päättää vaikkapa seksuaalista suuntautumistamme, tai sitä, mikä meitä vetää puoleensa. Vaikka hän kuinka päättäisi niin, en tule olemaan ainoa, jota hän himoitsee. Saatoin myös pelätä, mitä fantasioita poikaystävälläni mahdollisesti oli; pystyisinkö minä tarjoamaan hänelle kuitenkaan todellista seksuaalisten tarpeiden täyttymystä vai saattaisinko tulla satutetuksi oman riittämättömyyteni vuoksi? 

Entä jos fantasia sisältää useita naisia? Entä jos fantasia sisältää miehen? Entä jos se sisältää tummaihoisen naisen? Entä jos fantasia sisältää ylipäätään jotain, mitä pelkästään minä en pysty tarjoamaan toiselle? 

Tällöin kuvani seksuaalisuudesta oli (no shit) hyvin kapea. Koko yhteiskunta oli toitottanut sitä ja itsekin luulin, että parisuhteessa omistetaan toisen seksuaalisuus ja että seksuaalisuuden kokeminen ja toteuttaminen rajoittuu nimenomaan parisuhteen sisälle, eikä muuta seksuaalisuutta ole. Tästä erinomaisena esimerkkinä tämä ”moi.” ”mä oon naimisissa” -tyyppinen dialogi. Se, että toisen todellinen, pinnan alla kupliva seksuaalisuus saattaaa olla uhka parisuhteelle, eikä siis suinkaan osa toisen minuutta – jotain mikä tuo hänelle iloa ja voimaa ja tekee hänestä juuri hänet – on aika myrkyllinen ajatus. Tämä uhka varmaan osittain aiheuttaa sen, ettei seksuaalisuudesta uskalleta puhua kunnolla, vaan se lakaistaan maton alle ja toivotaan parasta.

Tässä pelossa ollaan mielestäni tietyllä tapaa seksuaalisuuden ytimessä. Seksuaalisuus on niin paljon muutakin, kuin seksiä ja seksuaalista kanssakäymistä. Se on ajatuksia, tunnetiloja, tuntemuksia kehossa, tilanteita, värejä, muotoja, ääniä, kokemuksia, uteliaisuutta, leikkiä, kokeilua, mielitekoja, kiintymystä, nautintoa, voimaa, itsetutkiskelua, yhteyttä, matkantekoa, oppimista, löytämistä, kadottamista, muutosta, räjähdyksiä, iloa, mielikuvia, hiljaista tietoa, herkkyyttä, dynamiikkaa, puhdasta onnea, kehotietoisuutta… Se on iso osa persoonallisuuttamme ja ajatus siitä, että löytyisi yksi ihminen, jolle voisimme ojentaa seksuaalisuutemme ohjekirjan ja yksinoikeudet, on ehkä hieman liikaa vaadittu. Oikeastaan varmaan paras keino kuluttaa toinen ihminen loppuun ja aiheuttaa hänelle riittämättömyyden tunnetta on antaa hänelle vastuu seksuaalisuudestamme ja sen tarpeista.

Enkä siis väitä, että suhteen välttämättä tarvitsisi olla konkreettisesti avoin seksin suhteen – edelleen, seksuaalisuus on paljon muutakin kuin seksiä ja seksuaalista kanssakäymistä – vaan mielestäni tässä asiassa päästään pitkälle jo puhumalla asioista ja antamalla erilaisille vaihtoehdoille keskustelutilaa. Kokemuksieni mukaan moni parisuhde voi huonosti nimenomaan siksi, ettei uskalleta keskustella aroista aiheista, koska pelätään toisen reaktiota. Keskustelu ei satuta ketään ja se yhteyden taso, mitä sillä voidaan saavuttaa, voi avata täysin uusia ulottuvuuksia niin parisuhteessa kuin kummankin yksilön seksuaalisuuden kokemisessa. 

Pohjimmiltaan toivon, ettei maailmassa olisi yhtäkään ihmistä, joka parisuhteensa takia joutuu rajoittamaan omaa seksuaalisuuden tutkiskelua, vaan että parisuhde voisi tukea tätä matkaa. Seksuaalisuuden kautta löydettävissä oleva minä on niin voimakas, itsevarma sekä vapautunut, että olisi ikävää, jos matka tähän minuuteen olisi estetty rakkaimpamme toimesta.

Haastan sinut puhumaan tänään puolisosi kanssa jostain seksuaalisuuden aihealueesta, joka on pyörinyt päässäsi, mutta jota et ole saanut avatuksi keskusteluun! Omien kokemuksieni mukaan nämä keskustelut ovat kunnon liimaa parisuhteelle.