Teen kaiken väärin ja hyvä niin

Olen tässä bloggaajana toimiessani tullut siihen tulokseen, että toimin aina väärällä tavalla. Luultavasti olen toiminut väärin jo kauan ennen bloggaamista, mutta on hirveän huojentavaa, että kerrankin kuulen sen nyt, kun ajatukseni ja edesottamukseni ovat julkisesti esillä joko omastani tai erinäisten juorujen toimesta.

Kuten moni muistaa, viimeisin suhteeni oli vääränlainen, koska siinä ei luvattu uskollisuutta, emmekä me mitenkään suostuneet olemaan mustasukkaisia, vaikka sitä kovasti meille tarjottiin. Suhde ei kuulemma olisi myöskään ikinä toiminut, mikäli meillä olisi ollut lapsia, sillä toinen olisi saanut lähteä lätkimään milloin tahansa. (Miten ihmeessä olen luullut, että ihan tavallisestakin suhteesta saa lähteä lätkimään milloin vain, vai enkö ole vielä päässyt käsi- ja jalkarautojen makuun, kun minulla ei ole lapsia?)

Tuli ero ja erosin kuulemma väärällä tavalla. Pidin hauskaa, tein paljon töitä ja olin iloinen sinkkumuija, vaikka minun olisi pitänyt herkkänä naishenkilönä itkeä benkkujenkun kanssa kotona, ryhtyä selibaattiin ja keskittyä päivästä toiseen selviytymiseen. Ja koska suhteen toinen osapuoli käyttäytyi eron jälkeen somessa radikaalisti eri tavalla kuin minä, tuli minusta tietty tämän suhteen the bad guy; satuttaja, ilkimys, hyväksikäyttäjä ja kostaja. Tiedän, tiedän! On kamalan ilkeää ja ajattelematonta olla onnellinen eron jälkeen. (Huvittavaa muuten, ettei sitä kyseenalaistettu kertaakaan, miksi ylipäätään olin iloinen suhteen loputtua. Pääasia oli se, että olin iloinen eli tein väärin.)

No, ei siinä mitään. Kun olin rakastanut väärin ja eronnut väärin, huomasin, että olen aivan väärällä tavalla sinkku. Minun pitäisi näemmä deittailla yhtä ihmistä kerrallaan sopivan vakavissa mielin, jotten ole miestennielijä ja hyväksikäyttäjä, mutta ei niin vakavasti, että annan sellaista vaikutelmaa, että tässä on nyt uusi poikaystävä kyseessä. Olen senkin ehtinyt jo kuulla, että minulla olisi uusi poikaystävä, ja että ihan naurettavaa, että edes käytän itsestäni sanaa sinkku enää. Jos näen samaa ihmistä kahdesti tai hän on liitettävissä vähintään kahdesti minuun, olen parisuhteessa. Jokainen mies saisi siis olla yhdistettynä minuun maksimissaan kerran ja näiden miesten välillä pitäisi olla vähintään kolme kuukautta aikaa, sillä useamman ihmisen samanaikainen tai limittäinen deittailu on ehdottoman väärin. Sinkkuna täytyy toimia kuten parisuhteessa toimitaan, lojaalisti. Hassua! Itse kun luulin, että sinkkuuden koko juju on siinä, että se on kaikkea muuta kuin parisuhteessa olemista. 

Olenkin tässä erinäisiä juttuja itsestäni lukiessani ja kuullessani huomannut, että kahden ääripään välimaastossa ei ole lokeroa, jonne sinkkuja voisi tunkea. Olen joko miestennielijä tai kovaa vauhtia matkalla parisuhteeseen. Maailmassamme ei ole hyväksyttyä olla ihan vain sinkku haluamallaan tavalla. Sisälsi se sitten deittailua paljon tai ei yhtään.

Parhaitenhan tämä homma hoituisi, jos siirtyisin deittailemaan neljän seinän sisällä ja varmuuden vuoksi vielä naamioituneena. Ottaisin sellaisen matalan profiilin näihin mieskuvioihin ja toivoisin, että juoruilijoiden kiinnostus hiipuu. Mutta hei, kun kerran tarjoutuu mahdollisuus muuttaa maailmaa paremmaksi ja sallivammaksi tulevaisuuden tytöille ja naisille ja heidän deittailukulttuurilleen, niin eihän tätä tilaisuutta voi olla käyttämättä! Tulen siis toimimaan mitä luultavimmin väärin jatkossakin.

PS. Yhtäkään miestä ei ole vahingoitettu asian tiimoilta. Miehet ovat ihania ja heitä kohdellaan sen mukaan!