Yliopisto-opinnot, täältä tullaan!

Hain kaikessa hiljaisuudessa keväällä yliopistoon (se klassinen salainen projekti, joka piti minua blogihiljaisuudessa) ja niinhän siinä kävi, että paikka napsahti! Alaksi valitsin taiteiden tutkimuksen, jota katselin jo toissakeväänä, mutten vielä hakenut. Opintosuunnaksi ajattelin valita luultavimmin yleisen kirjallisuustieteen, koska no, kirjoittaminen ja kirjallisuus kiinnostavat. Myös estetiikka ja teatteritiede kiehtovat, mutta niiden työllistymisnäkymä ei houkuta yhtä paljon, kuin kirjallisuustieteen. Saas nähdä, mihin tässä vielä päädytään! Edessä on viisi vuotta ihan uudenlaista elämää, mikä on tosi vaikeaa vielä kunnolla tajuta.

Moni varmaan voi allekirjoittaa sekä eroprosessin että pääsykoeprosessin olevan rankkoja juttuja, mutta kun nämä kaksi osuvat päällekkäin, ollaan oikeasti melko epäinhimillisessä taistelutilassa. Nyt tuntuu ihan älyttömältä ajatella, miten sitä jaksoi rankan talven jälkeen keväällä kaivaa itsestään niin paljon poweria, että pystyi laittamaan tunteet ja draamat pauselle lukemisen ajaksi. Ja minähän luin, kuusi tuntia päivässä ainakin. Olisin voinut myös eron kourissa ajatella, että nyt on huono sauma lukea pääsykokeisiin ja lykätä hakemista ensi keväälle, mutta tahdonvoima, päämäärätietoisuus ja suomalainen perkele-asenne riitti pitämään minut kasassa ja tulevaisuudennäkymän kirkkaana niin, että haldasin molemmat prosessit.

Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2014 ja sen jälkeen olen toiminut yrittäjänä kirjoittaen blogia, sekä opiskellut vuoden näyttelijäntyötä kansanopistossa. Olen aina aika-ajoin miettinyt yliopisto-opintoja, muttei sopivaa alaa ole tuntunut löytyvän. Tänä vuonna päätin, ettei sopivaa alaa luultavasti ikinä löydy, joten haetaan nyt jonnekin, mikä liippaa edes läheltä omia intressejäni. Harmi, ettei Suomessa löydy esimerkiksi yliopistotasoista seksuaalisuuskoulutusta! No, tilanne ajoi minut taiteiden ja kirjallisuuden pariin. Enkä kyllä valita. Ainakin pääsykoematskut olivat todella mielenkiintoiset, joten odotan opintoja innolla.

Tuntuu, että kesä on ollut niin ratkiriemukasta positiivisten uutisten tykitystä, että yksi opiskelupaikan lohkeaminen oli ihan että ”ai, kun kiva!” No, luulen tämän uutisen realisoituvan viimeistään syyskuussa, kun astelen kampukselle.

Yksi asia tosin harmittaa. Lupasin itselleni helmikuussa, että mikäli en pääse yliopistoon, lähetän itseni lohdutuspalkinnoksi koko talveksi ulkomaille. Nyt en saa lohdutuspalkintoa! No, sitä suuremmalla syyllä nautitaan nyt tästä hemmetin upeasta kesästä! Suunnitelmissa on ainakin lähteä pian kreisikesäilemään Hankoon kaverin kanssa.

Sincerely yours, tuleva fm – ehkä äikänope, kirjailija, kriitikko tai joku muu taidealan boss ass bitch

Kuvat: Tiia Nyholm