Ihana, ihanampi, Suomen kesä

Tekee taas mieli tehdä tällainen puhelinkuvakollaasi kuluneesta viikosta! Tuntuu, että kaikki painava sana asettautuu vielä tietoisuudessani, joten kirjoitetaanpa nyt ihan vaan elämästä. Näitä katselen sitten talvella. Ah, kesä. Se on NYT.

Viikko alkoi ihanasti, kun pääsin näkemään muita Lilyn bloggaajia afterworkin merkeissä Más Rooftop Barissa. Oli niin kiva nähdä Lilyn porukkaa ja erityisesti tätä säteilevää kuvan naista, Iidaa. Ollaan tutustuttu tänä keväänä ja vitsit että diggailen Iidan meininkiä. Lol, onpa muuten kliseinen ”getting a baby & just getting drunk” -kuva. Täysin tahatonta, uskokaa tai älkää!

Leikkautin semispontaanin semipolkan! Olin niiiin kyllästynyt kuivuneihin ja hapsottaviin latvoihini, että päätin pätkästä niistä niin paljon pois, kun tarve vaati. Ja sehän vaati jonkun 15 senttiä. No, nyt ollaan polkkapäänä! Kyllä se siitä taas kasvaa. Oli myös ihana käydä vakikampaajalla ja räntätä miesjutuista kolme tuntia. 😀 Olen aina ollut sitä mieltä, että kampaajilta saa joka kerta enemmän palvelua, kuin pelkän uuden tukan. Niillä on niin hyvä tatsi elämän spekulointiin!

Anivarhainen Kalasatama. Olen herännyt kuluneella viikolla joskus neljältä ainakin kolmena aamuna. Kesäaamun tunnelmassa on sitä jotain. Frank Ocean korville ja ihastelemaan merta. Haudassa sitten levätään.

Kesän ensimmäinen miniroadtrip tehty! Käytiin Meri Björnin kanssa Helsingin ympäryskuntien kauneimmilla spoteilla ottamassa meitsistä kuvia. Tuli kyllä älytöntä matskua! Kuvat otettiin enimmäkseen vedessä ja vaikka olin lopulta ihan jäässä jokainen vaatekappale märkänä, kaikki oli niin sen arvoista. Roadtrip-tyyliin haettiin tietty huoltsikkakahvit, kuuneltiin musiikkia ikkunat auki, käytiin autokaistalla (!) ja mentiin yöllä vielä lopuksi Kuusijärvelle pulahtamaan. Meri olet hurmaava ja tämä täytyy uusia joskus!

Treenattuakin tuli viikolla jopa neljä kertaa! Pari rankempaa treeniä ja pari palauttavaa liikkuvuus-/tanssi-/temppuilutreeniä. Eräs ystävä juuri kysyi minulta, että miten ihmeessä motivoida itsensä liikkumaan kun on kesä ja skumppaa ja valvomista. Itselläni matalin mahdollinen kynnys lähteä liikkumaan on sellainen, että päätän tehdä vain niitä juttuja, joita tekee mieli tehdä ja joita kehoni pyytää ja vain sen aikaa kun se on kivaa. Joskus olen sitten salilla 30 minuuttia ”vain” venyttelemässä, seisomassa käsillä, ehkä teen vähän lihaskuntoa tai vatsalihaksia tai sitten roikun. Parempi kuin ei mitään! Tällaiseseta fiilispohjaisesta treenistä jää usein myös tosi hyvä olo kehoon. Joskus sitä sitten intoutuu riuhtomaan kovempaakin, kun on salille itsensä kerran saanut.

Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa moottoripyörän kyytiin! Tämäkin tapahtui sattuneesta syystä keskellä yötä. Kesällä on kiva elää öisin. Seikkailu vei kuvan maisemiin. Ei se aurinko laskenut, vaan hohkasi horisontissa pitkin yötä. Se on keskikesä ihan just!

Tämä rakas pikku riiviö on kyllä käynyt hermoille. Olen tullut siihen tulokseen, ettei minulla ole aikaa antaa hänen tarvitsemaansa ja ansaitsemaansa rakkauta ja huomiota enää, kun olen koko ajan menossa, joten hän muuttanee takaisin vanhempieni luokse. Ainakin nyt kesäksi. Myös jatkuva naukuminen yötäpäivää ja lattialle kakkimiset ovat edesauttaneet tätä päätöstä (tosin, kyllä minäkin huutaisin ja kakkisin, jos äitini olisi ihan paska hoitamaan velvollisuuksiaan). Katsotaan syksyllä sitten taas, kaveri.