Milloin sanoa kyllä?

Kyllä-sanasta. Siitä miten aina kannattaa tehdä, ennen kuin mieli keksii sata syytä, miksi ei kannata. Hetkeen tarttumisesta ja kyllän sanomisesta puhtaasta uteliaisuudesta. Kyllän sanominen ilman odotuksia – ihan vain koska eletään.

Kyllä tulee nimenomaan sanoa aina suhteessa siihen, miten ja milloin sanoo ei. Jos sanoo kaikelle kyllä, voi päätyä seikkailusta toiseen, mutta myös kadottamaan oman äänensä ja puhtaimman, alkuperäisen halunsa kyllään. Voi päätyä tilanteisiin, joissa ei halua olla ja joissa joutuu katumaan kylliään. Kyllä menettää merkityksensä ilman eitä, samoin kuin kauneus menettää merkityksensä ilman rumuutta, kesä ilman talvea, naiseus ilman miehuutta. 

Kyllän sanominen on erityisen ajankohtaista kesäisin. Luonnon elinvoima omalla hetkellisyydellään, valoisuus ympäri vuorokauden ja autuus omassa kehossa tekee kyllästä luontevaa ja houkuttelevaa. 

Viime kesänä kokeilin kyllää kaikkeen. Se oli omalla tavallaan maaginen kokemus, mutta välillä hyvin uuvuttava. Ja kyllä, päädyin paikkaan, missä en halunnut olla. Tänä kesänä harjoittelen tasapainoa. Se tasapaino on sellainen, että 80% kyllää ja 20% eitä. Tai itseasiassa toimin tilanteen mukaan. Jos ehdotukset (ihmisten ja maailmankaikkeuden) ovat ihan paskoja, ei kyllää tarvitse sanoa. Harvemmin ne tosin ovat näyttäneet olevan.

Kaikista parasta kyllässä on se, että kun sen kerran sanoo, on helppo sanoa se uudelleen. Ei-kierteeseenkin voi jäädä, mutta se on huomattavasti kolkompi tie. Säästetään ei talveen.