KUKA RAATAA ENITEN?

Tälle päivälle olin luvannut inspistä terveellisiin safkoihin viime aikojen ruokakuvien muodossa, mutta tartutaan kuitenkin eiliseen aiheeseen, kun se tuntuu nyt puhuttavan ihmisiä.

Lyhyesti: Kerroin viettäväni pitkästä aikaa viikonloppua yrittäjänä, ja mainiten samassa lauseessa sen, kuinka opiskelijoilla ja palkkatöissä olevilla vapaat tulevat kaupan päälle. Ja siitäkös metakka syntyi.

On jännä, miten usein omasta kokemuksesta puhuttaessa osa ihmisistä luulee, että samassa lauseessa vien jotain heiltä pois. Postauksen syvin tarkoitus oli kertoa henkilökohtaisesta kokemuksestani liittyen siihen, että sallin itselleni henkistä vapaata, jota en ole pitkään aikaan tehnyt. Ei kertoa, kuinka minä teen enemmän töitä kuin yksikään kansalainen täällä, tietenkään. Olisiko siinä ideaa meille kenellekään? Varsinkaan blogissa, jonka ”pointti” on antaa inspiraatiota muille, ei asettua heitä vastaan?

Yrittäjältä kukaan ei vaadi yhtään mitään. Ei ole tenttejä, ei kursseja, ei tavoitteita, ei deadlineja, ei valmistumisaikataulua, ei työaikoja. Se voi tuntua opiskelijasta tai palkkatöissä olevalta vieraalta, ehkä jopa vapauttavalta ajatukselta, mutta se tarkoittaa käytännössä sitä, että vapaus ja vastuu kävelevät käsi kädessä. Kun on tosi kivaa, niin yhtä rankalla volyymillä on myös haasteita. Yrittäjänä olet itsesi pomo, niin hyvässä kuin pahassakin. Tottakai dediksiä sun muita voi itse sopia, mutta ne ovat silloin nimenomaan itse sovittuja. Kaikki yritystoiminta on aina ”itse aiheutettua”. Tämä tuo mukanaan yllättäviä haasteita, joita voi olla vaikea ymmärtää, kun ei ole ruletissa itse mukana.Osa koki velvollisuudekseen kertoa kommenttiboksissaan, kuinka paljon he tekevät työtä, ja muistaa mainita vielä senkin, että minun elämähän on yhtä viikonloppua verrattuna heidän elämäänsä. Ensinnäkin, elämiä ei voi ”verrata”, sillä jokaisen elämä on jokaisen oma kokemus ja jossain määrin myös oma valinta. Toisekseen, kiinnostaisi tietää mikä psykologia on sen takana, että haluat todistaa sekä minulle, että sinulle, että sinun elämäsi on rankempaa. Onneksi olkoon, kai? Jotenkin tuntuu, että eritoten Suomessa kilpaillaan siitä, kuka tekee eniten duunia, kenellä on vähiten vapaa-aikaa ja kuka raataa kaikista koviten.Ehkäpä voisin muotoilla asiani näin: Jokainen, jossa edellinen tekstini herätti epäoikeudenmukaisuuden tunteita, voisi ehkä pysähtyä miettimään asiaa hetkeksi. Vaaditko sinä itseltäsi liikaa? Siinä, missä minulla painaa harteilla yrittäjän huolet, niin sinulla varmasti painaa yhtä kovaa opiskelijan huolet. Sinä et voi tietää minun työmäärästäni tai huolistani, yhtälailla kun minä en voi tietää tuon taivaallistakaan sinun työmääristäsi. Ehkä pointti ei olekaan saada muita tietoiseksi omasta työmäärästä, vaan elää jotenkin rauhassa itsensä ja omien valintojensa kanssa?Olennainen kysymys kuuluu; annammeko me itsellemme vapaata sen verran, kun koemme tarvitsevamme? Molemmat varmaan tiedämme sen, että niin kutsutun ”viikonlopun” tai vaikka edes päivän vapaan jälkeen on niin paljon hedelmällisempää työskennellä. Opiskelijan aivot ottavat uutta oppia vastaan paremmin, ja jo opitut asiat syventyvät. Yrittäjä jaksaa taas visioida, kehittää, uskoa, luottaa ja luoda. Enemmän ei aina ole enemmän.

Loppujen lopuksi, kaikki kiire ja työhän on meidän itsemme luomaa. Se on illuusiota. On vapaa valinta opiskella tai olla opiskelematta, olla työtön, yrittäjä tai palkkatyössä. Mitä jos voittaja ei olisikaan se, joka saa ekana burn-outin, vaan se, joka onnistui elämään itseään rakastaen, ja muisti myös nauttia matkasta?PS. Kampaaja vois vissiin olla ihan kova. Nuo maaliskuussa leikatut latvat on aika rajua katseltavaa. Ja värikin oli kylmän vaalea. Joskus.

&

Instagram: kaisaminni
Snapchat: kaisaminni
Facebook: The Good Morning
Youtube: KAISAMBU