Rakasta rakastamista

Näin viime yönä vahvan unen elämäni suurimmasta rakkaudesta. Tai no, en voi sanoa että suurimmasta, sillä rakkaus on aina yhtä suurta, sen sävy ja intensiteetti (tiheys) vain vaihtelee. Mutta näin unta yhdestä elämäni ikimuistoisimmasta, minua sykähdyttävimmästä, minuuttani muuttavasta rakkaudesta. Sellaisesta rakkaudesta, jonka kokee elämänsä aikana ehkä kerran tai kaksi, ja joka jättää kokijaansa palamaan liekin, joka ei ikinä sammu.

Edelleen, pysyen omassa rakkaus-teoriassani, koen, että tämä rakkaus oli nimenomaan rakkautta minussa ja meidän välissä. Ei hänessä. Siksi osaan nauttia siitä rakkaudesta vielä tänäkin päivänä ja olla katkeroitumatta siitä, että en saanut häneltä yhtä paljon rakkautta takaisin.Unessa hän oli ihan lähelläni. Hän oli avoin, läsnä ja lähelläni. Kaikki kolme asiaa, jotka saavat minun veren kiertämään nopeammin. Uskaltauduin unessa kysymään häneltä ensimmäistä kertaa miksi meistä ei koskaan tullut mitään, vaikka selkeästi niin oli tarkoitettu. Hän sanoi, että ei hän tiennyt että meistä olisi voinut tulla jotain. Ei hän tiennyt, ei hän tajunnut, ei hän tuntenut sitä. Hän sanoi sen, ja oli eloisa, hymyilevä, huomioonottava. Kaikkea sitä, minkälaiseksi olin hänet päässäni maalannutkin. Minä meinasin jo sanoa että kyllähän sinä tiesit ja tunsit sen, mutta tajusin että niin. Ethän sinä. Sehän on ollut koko ajan vain minussa.

Heräsin hymy kasvoillani. Se oli tärkeä kohtaaminen. Ja juuri sitä mitä tarvitsinkin. Muistutuksen rakkaudesta. Olen kokenut sen, miten raastavaa yksipuolinen rakastaminen voi olla. Miten kertakaikkiaan masentavaa, ylä- ja alamäillä varusteltua puhelimen tsekkailua se voi olla. Ja juuri se kärsimys on toiminut minulle kipinänä löytää parempaa, aidompaa, täyttävämpää ja hyvätahtoisempaa rakkautta: rakkautta universumia kohtaan.Ylipäätään mitä rakkauteen tulee, keskity aina vain omiin asioihisi. Keskity siihen mahtavaan tunteeseen, mitä sekopäinen ihastuminen saa sinussa aikaan. Nauti niistä tuntien kestoisista juoksulenkeistä, kun energiaa riittää vaikka et ole muistanut syödäkään. Nauti innostuksesta, nauti siitä kun uni ei tule ja siitä, kun ystäväsi kysyy että mitäs sinulle on tapahtunut ja siitä kun hymyilet vastaantulijoille ja elät nautinnosta käsin. Se kaikki tunnevyöry on sinulle, sinua varten! Jotta sinä hyödyntäisit sitä elämässäsi.

Sillä se, kun rakkaudella on kohde, on jo ihan toinen asia ja vaatii ihan toisenlaisen yhtälön. Kun rakkauteen liittyy toinen ihminen, ei mikään teihin liittyvä ole sinun hallinnassasi. Et voi hallita rakkauden kohdettasi, et teidän välistä rakkautta etkä tapahtumien kulkua. Kaikilla noilla elementeillä on oma tahtonsa.Ja sinä. Sinä saat nauttia tunteesta, joka sinussa palaa. Sitä ei kukaan voi koskaan viedä sinulta pois. Jos sidot suuren tunteesi hädissäsi rakkauden kohteeseesi ymmälläsi siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, tartut häneen kuin pelastusrenkaaseen ja tulet ajan mittaan vihaiseksi ja katkeroituneeksi siitä, että hän tukahdutti tunteesi. Et ole vihainen siitä, ettei hän ollutkaan sinua varten, vaan siitä, että hän vei pois sen ihanan tunteesi. Siitä kaikessa on kyse.

Kun rakkautta ei sido siihen ihanaan tyyppiin (jonka nimikin kuulostaa jo synonyymilta rakkaudelle…), saat kokea hänen sytyttämäänsä rakkautta sinussa vielä vuosienkin päästä lähes yhtä autenttisena, lähes yhtä hullaannuttavana energiana, olipa teidän tienne sitten erkaantuneet tai iloisesti yhdistyneet. Ja tämä energia on pieni rakkaustehdas sisälläsi, joka tuottaa sinulle ja ympärilläsi oleville asioille aina vain lisää rakkautta. Rajattomasti.