Mitä on rakkaus?

Rakkaus puhututtaa. Haluaisin syventää ja selventää vielä vähän viime postauksessa noussutta näkemystäni rakkaudesta. Joku kommentoi, että pelkää juuri nimenomaan sitä, että rakkaus vain on. Että silloinhan sitä ei voi hallita ja kuka vaan voi ottaa sen häneltä pois. Hänestä tuntui pahalta ajatus siitä, että hänen vasta alkanut suhdehan voi koska vain päättyä.

Ensinnäkin, rakkautta ei kuulu voida hallita. Se on meidän syvin olemuksemme, meidän aidoin tilamme, kaiken alku ja juuri, meidän pohjamutamme. Täten sitä ei voi kukaan myöskään viedä meiltä pois.Tämä näkökulma rakkaudesta, jonka kohta selitän, saattaa siihen tottumatonta aluksi järkyttää, tuottaa ehkä jopa pettymyksen ja herättää vastareaktion, mutta ne ovat kaikki oireita siitä, että sisimmässäsi tiedät totuuden. Alat pikkuhiljaa siirtyä kohti täyttävämpää, kestävämpää rakkautta ja irtautua omistamisesta.

Todellinen oivallus ei tule lukiessasi tätä tekstiä. Teoria tarvitaan oivallukseen, mutta itse oivallus tapahtuu vasta omakohtaisen kokemuksen kautta. Valaistuminen, havahtuminen, rakastuminen, sitä voi kutsua miksi haluaa. Se saapuu sinulle jonain päivänä. Kehosi täyttyy lämmöllä ja se alkaa hykerrellä, aivan kuin suonissasi virtaisi glitteriä. Kyyneleet saattavat nousta silmiisi ja kylmät väreet kiirivät kropassasi. Olet vapaa. Ja se juuri on se meidän luonnollinen tilamme, missä onnellisuutta ei tarvitse etsiä, sekin vain on.

Vakuutan, että kun lähdet harjoittelemaan tätä tapaa rakastaa, sinun ei tarvitse enää ikinä olla yksinäinen ja elämäsi on päivä päivältä nautinnollisempaa ja merkityksellisempää. Sinä et enää ikinä vaadi rakkautta toiselta ihmiseltä. Et sulje myöskään rakkaudenosoituksia (joita kyllä kohdallesi satelee) pois, mutta et varsinaisesti keskity enää rakkauden kalasteluun. Sinulla on jo kädet täynnä hommaa rakastaessasi kaikkea muuta olevaista.Okei. Näin ajattelen. On olemassa ”rakkautta” ja on olemassa Rakkautta. Ensimmäiseksi mainittu on se elokuvista, kirjoista ja muusta taiteesta oppimamme käsitys romanttisesta rakkaudesta joka on kahden ihmisen välistä intohimoista, omistavaa, sovittua rakkautta. Korostan, että se on täysin opittu. ”Olen sinun, olet minun” Tämä rakkaus ei ole sitä, mitä tarkoitan kun puhun Rakkaudesta, jonka synonyymi taas on vapaus. Tämä rakkaus on halua kontrolloida ja omistaa toinen ihminen ja käyttää häntä oman onnellisuuden hankkimiseen ja tarpeiden tyydyttämiseen, jotka eivät koskaan lopu. Tämä rakkaus tuottaa sivutuotteena pelkoa, vihaa, omistushalua, riippuvuutta, mustasukkaisuutta, väkivaltaa, selittämätöntä surua ja tyytymättömyyttä omaan elämään. Rakkaus, jonka kuuluisi vain olla, on sidottu toiseen ihmiseen, oma onnellisuus on sidottu toiseen ihmiseen. Rakkaus ei toimi niin. Se ei toimi käskystä. Ja tämänlainen rakkaus tulee tuottamaan niin kauan ikäviä tunteita, kun se kestää. Ikävissä tunteissa pyristely ajoittaisten onnen hetkien tähden on ihan ok, mikäli sellaisen elämän on halukas elämään! Ja monethan elääkin.

On kuitenkin olemassa jotain paljon parempaa.. Nimittäin Rakkaus… voi pojat, sen oivaltaminen on itse valaistuminen! Kun havahdut Rakkauteen, et tarvitse enää ikinä omistavaa rakkautta, ihailua, huomiota, toista ihmistä tekemään sinut täydeksi. Heräät siihen, että aidolla rakkaudella ei ole välttämättä mitään tekemistä kumppanisi, ihastuksesi tai edes sinua puoleenvetävän sukupuolen kanssa. Ne ovat vain pieni osa kokonaisuutta. 

Tämä Rakkaus antaa sinulle pelkkää hyvää, ei ikinä pahaa. Tällä Rakkaudella ole maksimirajaa, se vain lisääntyy samalla kun tietoisuutemme siitä lisääntyy. Ymmärrät oikean Rakkauden löytyvän itsestäsi, puista, teistä, merestä, joesta, ruuasta, vedestä, maalaamisesta, laulamisesta, itsesi silittämisestä, kuusta, eläimistä, varpaankynnestäsi, bussikuskista, läsnäolosta, ilmasta, luomestasi, hymyistä, auringosta, hengityksestä, sateesta ja kosketuksesta. Kaikesta, mikä meitä ympäröi.

Olet niin rakastunut itseesi, maailmaan ja elämään, että jokainen tarinaasi astuva ihminen, joka saa kunnian tulla osaksi sinua ympäröivää Rakkautta, on vain ”pelkkää plussaa”, ei itse rakkauden lähde tai kohde. Ja tämä ihminen saa kunnian vielä viedä sinut raketilla avaruuteen ja voitte kokea uskomattomia asioita yhdessä, joista omistava rakkaus ei edes tiedä mitään. Tämä rakettimatka voi olla hyvin perinteinenkin rakkaustarina, mutta siinä eletään vapaudesta, ei vaatimisesta. Siinä ei pelätä suhteen päättyvän ja yhteyden katkeavan. Tai tarkalleen, tällaisessa rakkaudessahan yhteys ei koskaan katkea. Näiden kahden ihmisen teiden erkaantuessa heidän energiansa eivät vain enää palvele toisiaan kuten aiemmin, ja niinpä elämään on kuin itsestään tullut uutta, erilaista energiaa, joka alkaa vetää puoleensa.

Mutta silti, rakkaus on. Se pysyy. Se pysyy aina. Se on kaiken lähtökohta. Ja se asuu sinussa ja kulkee mukanasi minne menetkään. Sinun täytyy vain oivaltaa sen olemassaolo, jotta ikuiset, muista riippumattomat nautinnot valjastuisivat käyttöösi.

Joku voisi tiivistää tämän pitkän tekstini lauseella ”Rakasta ensin itseäsi, jotta voit rakastaa muita”, mutta nämä latteudet ovat siitä huonoja, että vaikka niillä olisi helvetin timanttinen alkuperä, me ihmiset emme ymmärrä mitä ne tarkoittaa. Me vain hoemme niitä. Se on lainauksien ongelma. Ne on aina irroitettu isommasta kontekstista, jolloin se itse avain lauseen ymmärtämiseen jää uupumaan.Rakkauden täyteistä viikkoa teille kaikille, kirjaimellisesti. Sitähän meidän päivämme täällä ovat, täynnä rakkautta…