Ällöttävää ja kornia

Täytyy tehdä nolohko tunnustus. Tai oikeastaan selvitys siltä varalta että tämä asia tulee jossain vaiheessa julki.

Sain tuossa taannoin illalla jonkin kummallisen sisustus-koristelu-kämppäkuntoon-kohtauksen ja halusin tehdä led-valoista sängynpäätyyn jotain.

”Luovana” tyyppinä tuli tottakai heti mieleen korni, ällöttävä ja kliseinen sydän. Voi elämän kevät, vain live, laugh & love -kyltti puuttuu vierestä…

vapaapäivä5

(Katsokaa, mitä Onnellinen-mukille on käynyt! Siihen on tullut särö, josta kahvi pulppuaa ulos. Olen hämmentynyt. Nuolin sen kuvaa varten puhtaaksi mutta se valutti heti uudet jäljet… Byää!)

vapaapäivä4

Hautasin sydänidean ja aloin taiteilemaan abstraktia ja tulkinnanvaraista kolmiotaideteosta, josta tuli aivan hirveä. Tietenkin. EVO.

Näinä nimenomaisina hetkinä toivon, että edes osa pikkuruinen osa siskoni uskomattoman esteettisestä silmästä ja äärettömän taitavista käsistä olisi siunaantunut minulle. Mutta se ei nyt auta. Sisko ei auta eikä rukoilu auta.

Puoliso on keskittyneenä muihin asioihin ja vilkaisee välillä valoinstallaatiotani. On kommentoimatta.

Uloshengitys. No. Se sydän sitten. Kokeillaan.

vapaapäivä3vapaapäivä2

En vieläkään oikein tiedä mitä lopputuloksesta ajattelen, mutta kaikesta sen siirappisuudesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) halusin jättää sen siihen. Kokeilla, miltä sen alla nukkuminen tuntuu. Miksi se miellyttää silmää, vaikka se on hirveä? Miksi se on niin ihana?

Ehkä minä sitten olen aika kliseisen siirappinen tyyppi. Ehkä saattaisin haluta myös live, laugh & love -kyltin. Ehkä haluaisin myös seinäkalenterin joka on kuvitettu ällöttävillä pusukuvilla. Ehkä haluaisin ottaa kuvan ovestamme, jossa lukee meidän sukunimet vierekkäin. Ehkä ällöys onkin ihan jees. Tai ainakin sen myöntäminen.

Elä, naura ja rakasta. Voi jessus sentään!