Must be magic

Ah! Kyllästyykö tuohon taianomaiseen hetkeen ikinä, kun tummat pilvet alkavat lähestyä aurinkoisena päivänä? Kun odottaa, milloin tulee ensimmäinen pisara ja katsoo ihmisiä, jotka tuntuvat pakenevan pilviä kuin tsunamia.

Ja sitten kirkas valo katoaa ja ylhäällä näkyy vain tummaa. Tilanteen kruunaisi kunnon ukkosmyrsky, mutta sitä ei tänä iltana saatu. Nyt näkyy vain harmaita pilviä, ei enää niin tummiakaan. (Huoh, maailma – harvoin tarpeeksi dramaattinen minun makuuni.)

Yllättävissä kesäukkosissa on jotain taikaa. En osaa pukea sitä sanoiksi, mutta ne muistuttavat jostain jännittävästä ja ihanasta. Ja tuntuvat tulevan aina oikeaan aikaan. Aina tietyssä mielenmaisemassa. Mitähän ne kertoo? Varoittaa vai rohkaisee? Vai luovatko ne vain tunnelmaa?

No nyt paistaa taas, perhana. Ehkä se kesäukkonen sieltä vielä jonain päivänä tulee. Missähän olen silloin? Toivottavasti ulkona tietämättömänä säänmuutoksesta. Ja sitten märkänä sisälle ja kuivaa päälle. Teevesi kiehumaan ja puhelu jollekin tyypille, joka on ollut mielessä. Niin minä teen.