Sinä et tiennyt

Sinä et tiennyt, että me emme rakastu ihmisiin vaan rakastumme heidän maailmaan. Sellaiseen maailmaan, jonne haluamme kuulua. Jonka maisemia katsella ja jonka vettä juoda. Jonka katuja tallata hymyssä suin, ylpeänä.

Haluamme repiä, omia, riuhtoa, omistaa. Nuolaisemme äkkiä pullaa, jotta se varmasti on vain meidän. Sitten mielenrauhan vallatessa, syömme hitaasti nautiskellen.

Haluamme pikalottovoittoja, yllätyksiä. Toisen tekemä voileipä on aina parempaa.

Anna minulle maailmasi, kaikki se mitä en omaani saanut.

Saanko käpertyä sieluusi, ripustautua jalkaasi, olla silmiesi takana ja kuulua äänessäsi? Ja luonnollisesti, rakastathan minua silti, siitä huolimatta, juuri siksi?

Ja sitten tulevat ne, jotka tiesivät. Olivat leiponeet itselleen parhaan pullan, tehneet maailmastaan täydellisen.

Ja he tietävät myös etteivät tarvitse toisiaan. Ei nyt eikä koskaan.

Se oli surullisempaa.