Vain yksi ajatus

Vain yksi ajatus mielessä ja Kirkko & Kaupunki lävähtää eteisen lattiaan. Joku kävi oven takana. Joku oli hetken ajan lähellä, välissä vain ovi. Miksei hän tullut sisälle? Ja aina se sama Kirkko & Kaupunki, aina samaan aikaan.

Vain yksi ajatus mielessä ja en osaa tehdä muuta kuin keittää kahvia. Pilvet liikkuvat, sillä niiden täytyy. Minä jumitan, kun en osaa muutakaan. Ainakaan tänään. Kahvikannu täyttyy onneksi tasaisen varmasti. Tip, tip.

Laitan radion päälle, jos se toisi kotoisuutta ja turvaa. Lattialla on kaikennäköistä sälää, muruja enimmäkseen. Jonain päivänä olen vielä kokonainen ihminen, joka on soittanut jonnekin, ja sanonut ettei Kirkkoa & Kaupunkia tarvitse meidän talouteen lähettää. Kokonainen ihminen, joka on perustanut säästötilin ja osaa keittää kahvia ilman radiota. Sellainen, joka liikkuu kuten pilvet.

Kahvi maistuu ihan hyvältä, muttei koskaan samalta. Sen maku riippuu aina päivästä. Tulenkohan koskaan avaamaan tuota ja lukemaan mitä sillä on sanottavana? Pitäisikö niille perustaa oma paperinkeräysloota, kun ne aina lojuu vain? Kirkot ja kaupungit.

Kohta pesen kaikki sormenjäljet pois ja sitten sanon itselleni, ettei tarvitse tehdä eikä ajatella. Ei ainakaan tänään. Tänään on muutenkin se päivä, kun kahvi maistuu ihan vedeltä, eikä kenelläkään ole erityisen hyvä olla.