Uudet kujeet part sata

Heippa taas ja hyvää uutta vuotta!

Olen iloinen. Ehkä toiveikkaampi kuin viimeiseen puoleen vuoteen olen ollut. Muistatteko kun puhuin vuoden vaihtumisesta ja siitä kuinka nyt tuntuu, että vuoden vaihtuessa jokin iso ratas tulee pyörähtämään ja asioissa on taas enemmän järkeä? Että tähän kaikkeen saadaan jokin selitys ja loppuratkaisu. Sanoin niin, koska toivoin niin. Mutta onnekseni niin myös kävi, uudenvuoden yönä nukkuessani ihanassa (uudessa) kodissani.

Toivottavasti teillä on kaikki hyvin ja uusi vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Sydäntalvi. Lempivuodenaikani vaihtuu varmaan neljä kertaa vuodessa, mutta sekä tänä että viime vuonna joulun jälkeinen aika on ollut vuoden parasta. On jo kuin kevät, mutta ei kuitenkaan. Ei tarvitse kiirehtiä kesään tai olla muutenkaan levoton hormonihyrrä-perhosvatsa-auringonpaiste-bikinikunto-teepaitalenkkeilijä, vaan voi rauhassa tarkkailla piteneviä päiviä ja nauttia uuden vuoden tuomasta tuoreesta tunnelmasta. On aikaa. Muuta ei olekaan kuin aikaa. Koko vuoden loppuun asti ja senkin jälkeen taas aikaa.

Jos uusi vuosi ei tuonut tullessaan uusia kujeita, vaan sama vanha paska jatkuu eikä millekään tunnu löytyvän syytä – ota ihan rauhallisesti vain. Sen jos jonkun olen oppinut, että niissä fiiliksissä on vain ajan kysymys, milloin tilanne laukeaa. Ongelma tarvitsee vielä vikan tikin, joka voi tulla vastaan vaikka tavatessasi uuden ihmisen, katsoessasi elokuvan tai lukiessasi kirjan. Tai ihan vaan nukkuessasi yön yli. Ja sitten sen tajuat, että ei helvetti. Ja sitten tarvitaan sitä äksöniä! Joskus lainehtiminen voi kestää pari kuukautta, joskus vuoden. Paska-aallokossa täytyy kai oppia elämään. Tiedän, tylsää!

Kujeillaan taas! Ihan rennosti vaan.