Paskaaks tässä

Hollaa! Anteeksi pienestä hiljaiselosta. Viime viikolla tuli vain yksi postaus, mitä ihmettä? Elämä on tällä hetkellä vähän alaviritteistä, mutta olen koittanut pitää pintaa mahdollisimman kiiltävänä ja tasoitella reunoja tänne julkisuuteen, heh. Haluan olla teille kuitenkin rehellinen. Uusi viikko, uusi tsäänssi olla parempi bloggaaja.

Tiedättekö sen fiiliksen, kun jokin omassa energiassa junnaa? Ajatukset kiertävät samaa rataa, mikään idea ei oikein ota tuulta alleen ja tuntuu kuin jotain puuttuisi, vaikka oikeastaan mitään ei puutu? Mieleni on tällä hetkellä sellaisessa tilassa. Viimeeksi se oli samassa tilassa vuosi sitten. Vellottuani siinä tarpeeksi kauan, tein jotain radikaalia, itseasiassa kolmesti, ja niin löysin taas sen kipinän ja muistin miksi innostua elämästä. Ensin lähti tukka, sitten pitkäaikainen suhde ja kolmanneksi toimenpiteeksi pistin vielä blogin jatkamisenkin vaakalaudalle ennen kuin tajusin että tämä on se osa minua, jonka kuuluu jäädä.

Olen miettinyt viime kuukausina kovasti, pitääkö aina repäistä jotta sieltä harmaalta alueelta päästään pois? Olen lähipiirissäni tunnettu siitä, että toteutan kaikki päähänpistoni, joten luonnollisesti sieltä puolelta minua aina hieman rauhoitellaan näiden kanssa. Ja kun on repäissyt jo monesti, onko enää mitään mitä repiä? Onko viimeinen tikki muutto ulkomaille vai onko se sittenkin vain uuden harrastuksen aloittaminen?

Juttelin taannoin Vivianin kanssa, ja tein hänelle onnellisuus-hyvinvointi-positiivisuus-bloggaajan synninpäästön. Sen kun tekee mieli kirjoittaa että paskaaks tässä, kun blogin Facebook-sivun statuspäivitys-kenttä kysyy: Mitä sivullesi kuuluu? Vivian sanoi että tämä on mielen bulkkikausi. Aina ei voi olla #shredded, vaan välillä pitää kerätä massaa. Massan seassa tulee aina rasvaakin, mutta kun rasvat poltellaan pois, alta paljastuu entistä revitympi killerikroppa. Kyllähän te tämän tiedätte. Mutta että samaa kaavaa voisi soveltaa mieleenkin! Voiko?

Tämä mieli on kyllä kerännyt kivan määrän massaa aina elokuulta lähtien. Toivotaan että uusi vuosi olisi sellainen puhdistuminen, jolloin minä kuoriutuisin kotelostani, nousisin kuin Fenix-lintu tuhkasta ja mitä näitä nyt on. Mieli ryhtyisi dieetille ja jättäisi jälkeensä vain ne kultaisimmat ajatukset, jotka tihkuisivat jälleen innostusta ja inspiraatiota.

Okei, mielen dieetti saattaa olla jo alkanut, sillä tuloksia on alkanut vähän näkyä. Ajattelen paljon asioita, ja yksi niistä on ollut blogin joulukalenteri. Monet bloggaajat, jotka pistävät pystyyn joulukalenterin, kyllästyvät siihen viimeistään kahdeksannen luukun kohdalla, mutta kaipa sekin ruljanssi pitää itse kokea läpi että osaa sitten tulevina vuosina olla ikinä enää lupaamatta kalenteria lukijoille.

Joulukalenterit ovat kyllä yksi parhaista asioista joulunodotuksessa. Kalenterit konkretisoivat mielestäni täydellisesti sen idean, jolla elämää tulisi muutenkin elää: jokainen päivä on uusi mahdollisuus avata uusi luukku, jokaiselle päivälle on olemassa oma tarkoituksensa, oma pikku yllärinsä. Joka päivä merkitsee. Joka päivä ollaan lähempänä sitä the-päivää, mutta itse matkanteko maistuu jo makealta.

Pistän tuon blogin joulukalenterin vakavasti mietintämyssyn alle. Vai laitetaanko se näin joulukuun lähestyessä takan edessä roikkuvaan villasukkaan? Oletteko te jo muuten hankkineet joulukalenterit? Minä en ole! Mietin vielä minkälaisen haluaisin, vai askartelisinko sellaisen peräti itse.

Oikein ihanaa, kaunista, pakkasen puremaa viikkoa! Marraskuu on ihan kohta ohi ja sitten alkaa virallinen joulufiilistelykausi! Palataan toivottavasti pikemmin kuin viikon päästä.