Hissiomatunto

En tiedä, mistä se aivan pikkuriikkisen huono omatunto tulee silloin tällöin tilatessani hissiä. Ei läheskään joka kerta, kuten silloin kun kannan painavia kauppakasseja tai olen muuten vain lopenuupunut, tai on vaikkapa reisien pakkolepopäivä.

Mutta joka kerta kun olen hyvällä tuulella ja täynnä energiaa ja tilaan hissin alas, odotan sitä kun se saapuu ja sitten odotan uudelleen kun se hinaa minut kuudenteen kerrokseen, tunnelma jotenkin latistuu. Ehkä se on se odottelu, mikä saa energiani ja intoni laskuun. Tuskin kukaan tykkää odottelusta. Mikäli hissit olisivat itsestäänselvyys, huonoa omatuntoa ei varmaan tulisi. Tunnen kuitenkin tyyppejä jotka valitsevat aina portaat. Se on varmaan se pahin kolaus mukama atleettisen tyypin omatunnolle.

En oiken tiedä mikä niissä portaissa ärsyttää, paitsi että kotini on jo valmiiksi ison mäen päällä. Ehkä ylämäen kivuttuani hieman hengästyneenä haluan vain antautua hissin hinattavaksi. Tai sitten portaissa ei edes ärsytä mikään, vaan haluan hissiin nimenomaan hissiselfieiden, peilille ilmeilyn, yksinpuhumisen, finnienpuristelun ja puhelimen räpläämisen vuoksi.

Otin tämän hissiomatunnon puheeksi siskoni kanssa ja heti seuraavalla kerralla kun olin tilannut hissin, lähdinkin kävelemään portaita alas. Vaikka kannoin kolmea isoa pahvilaatikkoa kädessäni, hyppelin portaita pirteästi ja purin hammasta. Tämähän on ihan kivaa! Sen jälkeen kynnys tilata hissi on vain kasvanut. Ehkä se on sitten tottumisesta kiinni?

Ilmoitusluontoinen asia: olen nykyään porraskansaa. Tai haluan ainakin tulla porraskansaksi. Kirjoitan tästä siksi, että heti kun sanon täällä jotain, se vahvistuu omassa elämässäni. Tässä tapauksessa siis porrashuijaamisesta tulee entistä vaikeampaa.

Jos joka päivä kipuan portaat moneen otteeseen, on pakko jaloissa tapahtua jotain kehitystä. Kasvaakohan kyykkykestävyys? Sujuvatkohan askelkyykyt tulevaisuudessa paremmin? Se jää nähtäväksi.

Ehkäpä tämän tekstin jälkeen joku toinenkin juuri hissin tilannut haluaa yllättää itsensä ja suunnata matkaan mekaanisin keinoin. Ihan vain huvin ja urheilun vuoksi.