Kateudesta

Koetko ajoittain kateuden tunteita? Oletko kateellinen kaukaisille henkilöille vai lähipiirisi ihmisille? Minä myönnän kokevani silloin tällöin kateuden tunteita. Joka kerta kun niin käy, olen niin hämmästynyt negatiivisista ajatuksistani, että käännän ne ylösalaisin, kehun, taputan olalle, tykkään, mitä tahansa positiivista osoittaakseni että arvostan. Sitähän kateus pohjimmiltaan on. Jotain niin hienoa on tapahtunut, että sen haluaisi suotavan itsellekin.

Sen sijaan, että ajattelisi automaattisesti negatiivisia asioita, voisikin olla iloinen siitä, että maailmassa tapahtuu yhä hyviä juttuja. Se, että toivoo toisille pahaa, on käytännössä sama kun toivoisi itselleen pahaa. Sillä maailma ihmisineen on kehä, jossa jokainen saa osansa oikealla ajalla.

Kateus kaukaista henkilöä kohtaan voi tuntua monesta tarpeettomalta. Miksi olisin kateellinen Beyoncen lahjakkuudelle, kun hän ei ole täällä viemässä mitään minulta pois? Siispä voin fanittaa häntä hyvillä mielin. Mutta hetkinen. Miksi kenenkään hyvä olisi minulta pois? Ehkä tähän ajatusmalliin meidät on ajanut se fakta että kilpailu on kovaa. Ihan kaikkialla. Työelämässä, parisuhdemarkkinoilla, sosiaalisessa mediassa, jopa koulussa, kun ylioppilaskirjoitusten tulokset määräytyvät suhteessa muihin. Tuntuu, että niin kauan kun ei painita samassa sarjassa, ei tarvitse myöskään kokea kateuden tunteita, mutta heti kun taistellaan samasta asiasta, muut koetaan kilpakumppaneina, joiden toimintaa halutaan sabotoida.

Kavereille ainakin minun on tosi vaikea olla kateellinen. Ensinnäkin siksi, että rakastan heitä niin paljon, että haluan heille vain parasta. Mutta myös koska tiedän että ne asiat, joilla itsensä ympäröi, löytävät tiensä myös omalle kohdalle ennen pitkää. Haluat tulla fiksummaksi? Hengaa fiksujen tyyppien kanssa. Haluat olla urheilullisempi? Vietä paljon aikaa urheilevien ihmisten kanssa. Seura tekee kaltaisekseen on paikkansa pitävä sanonta. Yleisesti sen ajatellaan tarkoittavan tilannetta, jossa nuori ajautuu tupakoivien jengiin ja sosiaaliset paineet saavat hänet tupakoimaan. Minusta kuitenkin tuntuu, että kyse on jostain epäkonkreettisemmasta, jostain alitajuisesta, jota emme voi itse kontrolloida. Kaikki mitä ympärillämme tapahtuu, muovaa nimittäin jatkuvasti ajatusmallejamme tiedostamattamme.

Siispä itsensä ympäröiminen positiivisuudella ei välttämättä olekaan mitään huuhaata. Menestyvät, hyvältä näyttävät, iloiset, fiksut, ahkerat, hienot ihmiset ympärillä ei välttämättä olekaan kateuden aihe vaan lahja.

Ehkäpä asia, joka jokaisen täytyisi muistaa kaiken kilpailun keskellä, on että ei ole olemassa toista sinua. Jokin asia tai ihminen etsii tällä hetkellä juuri sinua, ja on vain ajan kysymys milloin kysyntä kohtaa tarjonnan. Kaikille meille löytyy ne omat hyvät jutut, onneksi.