Kuumat yöt

Ne ovat täällä. Niin ihania kuin helle ja lämpö ovatkin, öisin saisi minun puolestani olla edes hieman syksyisempää. Jos ja kun kesäkuussa nukuttiin onnellisesti vielä peiton alla – pimennysverho kylläkin vedettynä visusti alas – nyt kärsitään niidenkin päivien edestä. Peitto on kiskottu pussilakanasta ulos ja potkittu talvivarastoon. Pussilakanakin lojuu vain koristeena vieressä, kun öistä koitetaan selvitä. Paras asento on selällään ja raajat reilusti erillään, alasti.

Oikeanlainen (lue: rauhallinen, lähes eloton) hengitys auttaa myös. Varmaan sanomattakin selvää, että kaikki kämpän ovet ja ikkunat ovat apposen auki koko yön. Sängyn vieressä oleva ikkuna toimii aika hyvin jäähdytysluukkuna mm. jaloille tai päälle. Sinä, joka näit Hakaniemen boheemissa ympäristössä seitsemännen kerroksen ikkunasta ulos puskevat nilkat toissayönä, niin FYI se olin minä.

Kylmä suihku (tai uinti) juuri ennen nukkumaanmenoa on tullut täällä jo rutiiniksi. Jos oikein haluaa hifistellä kropan jäähdytyksen kanssa, niin suihkun lopuksi voi kastella vielä pelkän alakropan niin hyisellä vedellä kuin hanasta irtoaa. Vilukissat tekevät saman pelkille jalkaterille.

Kuumaan yöhön valmistaudutaan hyvissä ajoin. Koko päivän kestäneen vedenkittauksen voi vaihtaa illan tullen jääpalojen syöntiin. Niitä voi rouskutella tai sitten niellä kokonaisina, jolloin ne jäähdyttävät kroppaa aika mukavasti sisältä käsin. Myös kaikenlaista liikkumista ja liikehdintää kannattaa varoa illan tullen.

Nyt muuten kannattaa käytännönsyistä olla sinkku. Iso, lämpöätuottava, tuplasti enemmän hikoileva möykky vierellä ei ole välttämättä se toivotuin juttu näinä öinä. Tai ainakin on oltava tosi iso sänky, jotta sitä pääsee karkuun.

Onneksi kaikki ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista. Hikisen yön voi muuttaa myös tunnelmalliseksi parvekeyöksi ja huomata kuinka uni tulee siellä vielä epätodennäköisemmin. Mutta saapahan nauttia kauniista auringonnoususta! Kuva viime kesältä.