Äkkilähtö Pinterestiin

Siskoni sanoi kerran, että hänen täytyy selailla kauniita kuvia, jotta hänen mielensä pysyy kasassa.

Olen tällä hetkellä tyypillisessä tilanteessa kaikille niille, jotka innostuvat helposti uusista asioista ja ovat malttamattomia siinä mielessä, että kaiken on tapahduttava heti ja tuumasta toimeen on ryhdyttävä nyt eikä viidestoistapäivä. (Vaikka se onkin palkkapäivä.)

Bloggaaminen on siitä aika raastava duuni, että periaatteessa töissä ollaan koko ajan. Käytän päivästäni n. 16 tuntia postausten miettimiseen ja ideointiin. Vaikka en postaisi viikkoon mitään, käytän joka päivä ne samat tunnit ajatustyöhön. Mitä pidempi tauko viime postauksesta on, sen enemmän ajattelen myös sitä, mitähän te ajattelette. ”Viittisiks postata jotain?” -kommentit eivät oikeastaan auta tilannetta. Ideoita riittää aivan helvetisti ja joskus teen jopa kolmea postausta yhtäaikaa, mutta sitten iskee epävarmuus. Mitkä niistä ovat tarpeeksi hyviä, tarpeeksi The Good Morning, päästäkseen julkaistavaksi asti?

Otin isosiskon neuvosta oppia ja menin scrollaamaan kauniita luontokuvia. Harmikseni huomasin, ettei se auta yhtään.

Elämä on ihanaa, parasta, mutta samaan aikaan olo on ajoittain niin ylikuormitettu, etten kykene tekemään muuta kuin makaamaan ja katastrofoimaan asioita päässäni. Pelko, epävarmuus. Uusia päivittäisiä perustunteita. Kun aivot multitaskaavat, on helppo ottaa puhelin käteen ja scrollata vaikka instafeediä, vaikka todellisuudessa se ei rentouta yhtään. Se vain pahentaa aivojen ärsykekuormitusta.

Missä vaiheessa sain näin paljon vastuuta?

Jos yhden toiveen saisin esittää, se olisi se, että olisin tässä elämäntilanteessa, missä olen nyt. Tämän hetkinen elämä on kaikki mitä olen aina halunnut. Mutta jos vielä toisen toiveen saisin, niin toivoisin, että voisin nyt kadota viikoksi, kuukaudeksi tai vaikka pariksikin näiden kuvien maisemiin. Jättää kaiken elektroniikan kotiin ja olla irrallaan kaisaminnistä.

Kuvat Pinterest.