I HEART YOU!

Vau mikä mieletön kommenttivyöry ja tykkäysmania edellisessä postauksessa on käynnissä! Ja mikä määrä sydämiä, kiitoksia, selviytymistarinoita. Sydämeni pakahtuu! Aloin kirjaimellisesti itkemään, kun huomasin että oma äitini tykkäsi postauksesta Facebookissa. Tiedän, että hän on minusta ylpeä. Ikävä sua, äiti! Kiitos kaikille kommentoijille. Olette te vaan niin fiksuja ja mahtavia että pakkohan tässä itsekin on yrittää olla yhtä mahtava bloggaaja, sellainen, jonka tekstit te ansaitsette!

Haluaisin neuvoa teitä olemaan kriittisiä sille, mitä luette. Kirjoittajan tiedän, että teksteillä pystyy vaikuttamaan ihan hurjan paljon ihan pelkillä sanavalinnoilla ja sitä kautta tekstin sävyllä. Bloggaajien sanomiset ja mielipiteet vaikuttavat yllättävän paljon alitajuisestikin toimintaamme ja mielipiteisiin, ja ennen kaikkea fiiliksiin! Itse olen huomannut, että jotkut blogit joista tykkään, tai luulen tykkääväni, aiheuttavat joka postauksen lukemisen jälkeen kummallisen negatiivissävytteisen fiiliksen. Blogissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se jotenkin ei inspiroi juuri minua positiivisella tavalla vaan painostavalla tavalla. Blogeja alkaa olla todella paljon, ja niiden kuuluisi olla suhteellisen kevyttä ajanvietettä, joten kannattaa miettiä oikeasti, mitkä ovat niitä blogeja, jotka jättävät juuri teille hyvän mielen.

Kuva viime syksyltä, jonka löysin vähän aikaa sitten. Olenpa muuttunut paljon, huh!!

Pitää kai useamminkin kirjoitella vähän diipimpää kamaa, kun se saa tuollaisia tunteiden purkauksia aikaan. On jännä huomata, että tästä blogista on muodostunut itselleni jonkinlainen ajatusprosessini viimeinen vaihe, tulostusvaihe. Kyseenalaistan paljon omaa toimintaani ja ylipäätänsä kulutan paljon tunteja päivässä pohtimiseen mikä on oikein, mikä on väärin, mitä mieltä olen tästä, miten kannattaa toimia, miten elää hyvää ja antoisaa elämää jne. Kun olen päätynyt jonkin asian osalta johonkin ratkaisuun, ja olen varma siitä, kerron sen avoimesti blogissani. Näin sanoessani asian ”ääneen”, eli kun se on mustaa valkoisella, se tulee omassa toiminnassanikin vielä enemmän todeksi. Ehkä saatte vähän kiinni siitä, mitä tarkoitan?

Vaikka olen sinut itseni ja kroppani kanssa, niin eilen postaamisen jälkeen se tuntui oikein ytimissä asti. Kävelin Espalla ja aurinko paistoi. Olo oli jotenkin epätodellisen onnellinen. Törmäsin Aleksanterinkadulla lukijaan, joka sekosi aivan täysin nähdessään minut, eikä meenannut saada sanaa suustaan, vinkui ja hinkui vain. Otin hänet halaukseen <3 Tsekkailin eilen vähän väliä lähettämiänne kommentteja, ja jokaisen jälkeen olin astetta iloisempi että julkaisin postauksen. Aion vastata joka ikiseen kommenttiin, tämä on lupaus! Aloitin vastailun jo äsken, mutta jatkan illemmalla. Tämän päivän plääneissä on treeni, urheiluhieronta sekä pieni itsensähemmottelushoppailusessio. Mahtava päivä edessä.

Ihanaa päivää kaikille, ottakaa rennosti ja muistakaa nauttia tästä päivästä! Palataan <3

PS. Syökää pähkinöitä! They’re good for you 😉