Minä sydän Oulu

Oi, Oulu minkä teit! Jätit lähtemättömän vaikutuksen ja paljon lämpimiä tunteita meikäläiseen (en tiedä johtuiko se siitä, että pääsin vihdoin lapista vähän urbaanimpaan ympäristöön, vai oliko Oulu oikeastikin helmi). Jäimme siis kotiinpaluumatkalla yhdeksi yöksi Ouluun, ettei tarvitsisi ajaa yli puolta vuorokautta yhtä soittoa kuten menomatkalla.

Oulussa niin moni asia vain natsasi! Ensimmäinen positiivinen kokemus tuli vastaan, kun olin ollut kaupungissa n. 30 sekuntia. Olin juuri astunut autosta kadulle pitkän automatkan jälkeen ja kävellyt yhden korttelin verran kun bongasin mun unelmien kengät näyteikkunasta. Boom. Love at first sight! Tehän muistatte sen mun wedge sneakers-kuolauspostauksen? No, siellä Spiritstoren näyteikkunassa hohti sellaiset hopeat kiilatennarit kultaisten samanlaisten vierellä. Nuo on mun kengät.

Hetkeä myöhemmin hankin myös lempparihajuveteni, jota en ole tähän mennessä vielä raaskinut ostaa, sillä olen kokenut toistuvan näytepullojen pyytelyn tiskin alta kätevämmäksi ja edullisemmaksi tavaksi tuoksua hyvältä aina silloin tällöin, heh. Mutta nyt tuli sellainen fiilis että tarvitsen oman pullon! Ansaitsen sen. Pradan Candy lähti mukaan ja suihkauttelin sitä onnellisena hotellihuoneessa kuin lapsi joka oli löytänyt äitinsä meikkipussin.

Pienen freesaantumisen jälkeen suuntasimme siskon kanssa illallistamaan kuulemma uuteen paikkaan nimeltä Cafe Rooster. Kahvila-ravintolan menussa oli panostettu lähi- ja luomuruokaan, mistä annoin jo ekat propsit paikalle! Söin burgerin salaatilla ja valkkarilla, ja olipa varmaan paras hampurilainen mitä olen koskaan syönyt! Katsokaas nyt miten kovilla täällä ammutaan! Otsikko ei turhaan ole Minä <3 Oulu. Ja kyllä, olen maistanut myös Kauppuri 5:sen hampurilaista, eikä mielestäni päihittänyt tätä! Ruoka siis oli erinomaista, tunnelma oli jännä kahvilan ja pubin sekoitus, sisustus oli valoisa ja raikas, ihmiset hymyilivät ja niin edelleen. Viimeinen niitti mun roosterfaniudelle oli se, kun purilaisten jälkeen hakiessani meille jälkkäriä kassatyyppi sanoi: ”kahvia saa sitten santsata”. Parahdin hänelle vastaukseksi: ”Ihana paikka!” Kahvia löytyi sekä tummana että keskipaahtoisena. Valitsin tumman. Tietysti.

Illalle meillä ei varsinaisesti ollut mitään täsmäiskua mielessä, vaan lähdettiin vähän palloilemaan ja katselemaan. Meinasimme mennä Apolloon, mutta päädyimme (onneksi) 45 specialiin, joka oli enemmän kuin hyvä valinta. Yläkerran tanssilattialla soiva musiikki olisi voinut olla suoraan mun playlistiltä, ja niin se itseasiassa olikin. Joka toisen biisin biitin ja sanat tunsin kuin omat taskuni ja eipä siinä kummempaa tarvittu kun muuvit lähti jo klo 23:30 tyhjällä tanssilattialla, hahahh. Muistakaa että tanssilattian korkkaaja on voittaja, ei nolo! DJ soitti pääosin dubsteppiä ja jenkkiräppiä. Myöhemmin yöllä musaan tuli vähän Tavastia-vibaa mukaan, mutta eipä se menoa haitannut. Päinvastoin! Yhden lukijankin tapasin alkuillasta ja pääsin antamaan halin, hihih.

Illan outfit. Pöksyt löytyi Kemin kirpparilta, jossa pysähdyttiin matkalla. Sisko ehti napata nämä, pahus! Sain sentään lainaan.

Koko oulukeissi alusta loppuun asti oli tosi onnistunut ja nyt parin tunnin yöunien ja hotelliaamiaisen jälkeen sitä taas istutaan autossa. Kaverina hedari ja vatsahapot. Mutta mä hymyilen! Kiitos Oulu, tulen vielä palaamaan<3