Arjen luksusta

Minua on aina kiehtonut ihan hirmuisesti pienen pienet arjen yksityiskohdat, joilla elämänlaatua voi parantaa merkittävästi. Nyt ei puhuta siis mistään kalliista hankinnoista tai palveluista, vaan ihan pienistä järjestelmämuutoksista, jotka vaan pitää oivaltaa.

Eräänä aamuna (itseasiassa joka aamu) mietin sängyssä että kumpa joku toisi minulle kahvia sänkyyn. Ja kun puhutaan kahvikupin sänkyyn tuomisesta, se ei ole minulle vain kiva ele, vaan vastaa ikuisen rakkauden osoittamista. Se on ehkä hienoin palvelus, mitä ihmiselle voi suoda. Luksusta. Muistan ikuisesti, kun poikaystäväni entinen kämppis toi minulle kerran kahvin sänkyyn kun olin heillä yötä. Muumimukista. Juuri sopivalla määrällä maitoa. Se oli jotain niin upeaa ja liikuttavaa. Karri, rakastan sinua vieläkin.

Kahvinkeittimen sijoittaminen keittiöön on ehkä maailman typerin keksintö. Kuka kahvia ylipäätänsä juo keittiössä? En minä ainakaan. Meillä ihmisillä on niin vahva malli päässämme siitä että kahvinkeitin kuuluu keittiöön, ettei kukaan ole edes tullut ajatelleeksi, että se voisi sijaita jossain muualla, kuten makuuhuoneessa missä sitä todella tarvitaan. Siispä eräänä aamuna roudasin kahvinkeittimen makuuhuoneeseeni yöpöydälle.

Viereisestä vessasta voi hakea vedet, purut voivat olla yöpöydän laatikossa, ja maitona voi käyttää iskukuumennettua maitoa, joka säilyy huoneenlämmössä. Kaikki on järjesteltävissä.

Tiedättekö mikä kruunaa tämän neronleimauksen? Se että illalla lataa kahvinkeittimen puruineen ja vesineen valmiiksi, jolloin aamulla ei tarvitse kuin kurottaa painamaan keitin napista päälle. Sitten voi vielä torkkua kuunnellen porinaa ja haistellen tuoreen kahvin aromia. Ai että… Ja tämä kaikki yleellisyys ilman penniäkään lisähintaa! Ilman kalliita palveluita! Ilman kilttiä miestä tai lellivää isää. Ihan itse!

Ja älkää nyt vaan tehkö sitä virhettä ja luulko, että tämä on mikään viikonloppujuttu. Arkenahan tämä vasta luksukselta tuntuukin!

Rakkaudella Kaisa

PS. olen muuten pitkään halunnut sellaisen bannerin, joka tiivistäisi koko blogin hengen yhteen kuvaan. No, nyt luulen löytäneeni sellaisen! Kommenttejenne perusteella olette samaa mieltä asiasta 🙂