Tiikerikakku-aamiaiskakku

Heräsin kymmenen maissa ja raahasin ruhoni ulos. YLÖS ULOS JA LENKILLE! Kävelin parinkymmenen minuutin rundin lähimaastossa ja haaveilin edessä olevasta aamiaisesta, jonka olin päättänyt jo edellisenä iltana: tiikerikakku! Resepti on pyörinyt Instagramissa monella käyttäjällä, enkä siis ole varma kuka sen on alunperin keksinyt. Sieltä tämä joka tapauksessa löytyi. Tein kyllä pieniä muutoksia suklaataikinaan, nimittäin lisäsin makeutusta. Kaakaojauhe on niin tujua kamaa, että mun mielestä se kyllä kaipaa vähän makeaa. Makuja on tosin erilaisia! Resepti sai plussaa siitä, että kerrankin myös munan keltuainen käytetään! Ei siis tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä että B-vitamiinit huuhtoutuvat viemäristä alas.


Tiikerikakku-uunipuuro

Vaalea taikina:1/2 dl kaurahiutaleita1/2 banaani muussattuna1 valkuainen2 rkl maitoahippunen leivin- ja vaniljajauhetta

Suklaataikina:1/2 dl kaurahiutaleita1 keltuainen3 rkl maitoa2-3 rkl makeutusta (esim. Canderell Stevia Green, sokeriton siirappi, hunaja…)1 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita taikinoiden aineet erillisissä kulhoissa ja yhdistä ne uunin kestävään kulhoon haluamallasi tavalla (esim. kaksi selkeää eri kerrosta, Ying yang-kuvio, tai sekoita suurpiirteisesti tiikerikakun näköiseksi). Paista uunissa 20 minuuttia. Mikäli haluat nopeuttaa kypsymistä, voit kokeilla nostaa uunin lämpötilaa 225:een ja paistaa n. vartin. 


Oli tosi maittava aamiainen, paras vähään aikaan! Kuvien ottamisen jälkeen lisäsin puuroon/kakkuun vielä raejuustoa ja mantelivoita, mmmm…. Pari kuppia kahvia ja lautasen reunalla olevat hedelmät kylkiäisinä. Lehden luku kaikessa rauhassa. Voisin käyttää vaikka tunnin aamiaisen nauttimiseen! Tähänkin taisi mennä vähintään 45 minuuttia…

En tykkää koirista yhtään, mutta aamuisin toivoisin että mulla olis sellainen. Että joku tulisi vinkumaan ja pakottamaan viemään tarpeille. Se olis niin kätevää! Ei tarvis maata sängyssä kahden vaiheilla löntystääkö aamupalalle, vai pinkaiseeko raittiiseen ilmaan sitä ennen. Sillä aina kun sinne pinkaisee, aamu saa niin paljon paremman alun. Joskus se lähteminen on vaan liian vaikeaa. Silloin koira tulisi katsomaan lasittuneilla silmillä, eikä vaihtoehtoja enää olisi. Harmi kun meidän kissa ei oo tätä roolia sisäistänyt…

Aamulenkeissä on muuten sellanen kumma taika, että sinne lähtee lähes aina vähän kärttyfiiliksellä, mutta joka ikinen kerta kun sieltä tulee takaisin, on niin hyvällä tuulella ja vaikka nälkä jo kurnii kovaa, pystyy silti olemaan ystävällinen ja iloinen. En tiedä miten se toimii kaupunkimaastossa, mutta ainakin täällä luonnonhelmassa aamulenkit on tosi terapeuttisia!

Mikä teidän mielestä aamulenkeissä on parasta/inhottavinta? Onko joku ydinkeskustalenkkeilijä kuulolla? Mielelläni kuulen kokemuksia! 🙂

Ihanaa viikonloppua!

x kaisa