Yksinäinen suksi

Yksinäinen suksi, askartelu skapelli, trukilla kehrättävä lanka jne.
Taidan olla surullisenkuuluisa kirjoitusvirheistäni.

En haluaisi olla ja uskokaa pois, luen ne tekstit kyllä moneen kertaan ennen julkaisemista – ei se ole laiskuudestani kiinni. Luen ne vähintään kolme kertaa. (tämän tekstin luin yli kymmenen kertaa).
Sen jälkeen kun olen ensin korjannut virheet Wordin oikoluvun avulla ja googletellut erinäisiä sanoja vainoharhaisesti.

Valitettavasti oikoluku ei aina vaan ymmärrä kaikkia virheitäni. Ne voivat olla ihan oikeita sanoja, tai kuulostaa nimiltä. Ne ovat tekstissäni vain väärässä paikkaa, sanassa on kirjain liikaa tai liian vähän. Joskus joku täysin väärä aakkonenkin on saattanut eksyä joukkoon. Itse olen näille ihan sokea.
Pilkut, väliviivat ja yhdyssanat välillä ihan vinksin vonksin.

Kirjoittaminen on kaikista vaikeinta minulle (varsinkin toisella kielellä). Lukeminen ei ole niin hankalaa, mutta numerot saattavat hyppiä välillä silmillä miten sattuu, matikka on todella vaikeaa ja suuntavaisto olematon.

Kun kävin lukihäiriötesteissä kävi ilmi että nämä kaikki viittaavat lukihäiriöön.  Ajattelin että jes, en olekaan vain tyhmä.

Joka tapauksessa en halua puolustella itseäni, en yleensä edes mainitse kommenttiboksissa asiasta kun kirjoitusvirheistäni valitetaan. En halua olla se joka kuittaa kaikki virheet lukihäiriöllään ja jatkaa samaan malliin. Yleensä kiitän korjauksesta ja yritän ottaa siitä opikseni ja arvatkaa mitä – niin minä olenkin. Ihan hemmetisti.

Blogin myötä olen oppinut kirjoittamaan paremmin kuin olisin koskaan kuvitellutkaan. Ensimmäisen vuoden tekstit olivat kamalaa aakkospuuroa, mutta huomasin teidän huomautuksien kautta missä on virhe ja yritin opiskella tajuamaan sen.  Toki sekin on auttanut että ylipäätänsä kirjoitan paljon, mutta tärkeintä on että olen edistynyt ja ehkä vielä joskus saan ulos tekstin missä ei ole ainoan ainuttakaan virhettä.

Pahoittelen tätä vuodatusta. Dysleksiani ei ollenkaan ole edes sieltä pahimmasta päästä. Tuli vain sellainen olo että kai minä voin kirjoittaa tästä – ihan vaan selvennykseksi ja kiittääkseni teitä että olette virheistäni kohteliaasti huomauttaneet tai ollut välittämättä niistä ollenkaan. Kiitos että  ylipäätänsä luette vaikka mukana saattaa olla muutama kirjoitusvirhepaholainen. Ei kai ne maailmaa kaada. Ei ainakaan minun.

 

P.s arvatkaa miten hauskaa oli pienenä monta kuukautta luulla että porttikongimme yläpuolella olevassa kyltissä luki ”käytä aivoja” vaikka siinä luki käytä ajovaloja. Arvatkaa kuinka paljon ketutti kun bussin 110t sijaan nousin aina bussiin nro 101 ja jouduin virheen takia kävelemään ensin pitkän matkan ja sen jälkeen odottamaan omaa bussiani tunnin koska se oli sillä aikaa tietysti ehtinyt mennä ohi.  

 

 

Arvatkaa miltä tuntuu ajaa autoa reittiä mitä on mennyt monta kertaa, mutta yhtäkkiä ei vaan hahmota enää minne mennä, ja arvatkaa miltä tuntuu kirjoittaa kymmenille tuhansille ihmisille kehräävänsä lankaa trukilla 😀