The usual

Istuskeltiin eilen parvekkeella, syötiin välipalaa ja kehuttiin kivaa säätä. Lauri meni laiskuuttansa ruuan jälkeen päiväunille ja minä reippaana lenkille. Puolivälissä taivas repesi ja niskaani kaadettiin sellaiset sata saavillista vesipisaroita. Pääsin kotiin auringon jo taas porottaen kirkkaana, mutta minä uitettuna koirana. Lauri kysyy ensitöikseen minut nähdessään, että taasko kompastuit ja tipuit mereen.
Milloin näin olisi muka aikaisemmin käynyt ja kuka ”tippuu mereen” lenkillä?

Olenko tosiaan niin kömpelö olento, että on loogisempaa kysyä tipuinko mereen, kuin mm vaikka että satoiko siellä?! Mahtavaa.

Sään siirtyessä sekunneissa laidasta toiseen olen minä tallustellut neuleessa ja farkuissa.
Ensiviikolla en halua enää käyttä neuleita, silloin on heinäkuu.