TERVEISET SVEITSIN ALPEILTA

 

Herätyskello oli ajastettu soimaan klo 4.59, 5.00 ja 5.04
Aamulennot on pelottavia, sitä aina nukkumaan mennessä miettii, että mitä jos ei herääkään ja myöhästyy koko lennolta.

Eilen tosin heräsin kellooni jokseenkin dramaattisen unen vauhdittamana. Näin unta, että makasin muumiona arkussa – tottakai täysin liikuntakyvyttömänä ja pölyisesti muumioituneena, mutta heti kellon soitua sain voimani takaisin ja ihan jonkun supersankaribodarin lailla siteet vain katkeilivat ja lensivät pitkin arkkua kun meikäläinen nousi täysissä voimissaan haudasta.

Johtuiko sitten unesta vai matkainnosta, mutta täysin virkeänä kipaisin aamupesulle, puin päälleni ja hyppäsin kimppataksiin kohti Helsinki-Vantaata. Ei muuta kuin kohti Sveitsi Alppeja!
(Olemma matkassa Sveitsin matkailujärjestön ja Peak Performancen kanssa)

Lento Zurichiin kesti vajaa kolme tuntia. Lentokentältä otimme junan kohti Luzernia ja bussin Pilatus vuoren juurelle. Täältä gondolihissi vuoriravintolaan missä söimme hämmentävimmän lounaan vähään aikaan: pastaa, perunaa, sipulia ja omenahilloa! Kummallinen yhdistelmä, mutta tulipahan tankattua hiilareita niin, että jaksoi reilun tunnin ylöspäin vuorta haikata. Tuo metsähaikkaus oli ehkä itselleni päivän kohokohta. Ilma oli todella happirikas ja metsä ihanan hiljainen. Sää tosin oli harmaa ja kaunis vuori peittyi usvan taa, mutta oli siinäkin oma tunnelmansa.

 

 

Taivas lopulta repesi täysin siinä kohtaa kun saavuimme määränpäähämme köysipuistoon (tiedättekö niitä köysiratoja, mitkä menevät jossain puiden latvassa?) Siellä me silti flengailtiin litimärkinä ja kikateltiin jännäpissat housussa.

Täydellinen päivä päättyy 30 min jooga/pilatestunnilla ja kohta on aika mennä jo illalliselle. Veikkaan, että uni tulee hyvin tänä iltana 🙂

 

Toivottavasti sää on selkeytynyt yön aikana. Yövymme täällä ylhäällä vuorella Pilatus Kulm hotellissa, mutta paksun usvan takia ikkunoiden takaa näkyy lähinnä harmaata. Olisi ihana herätä aamulla ja nähdä kunnolla näitä maisemia.