Talonpoika

En ole vielä hankkinut nallekarhuhousuja kaappiini, sen sijaan päätin hetkeksi vetäytyä sateenkaarimaailmastani ja kääriytyä tuttuun ja turvalliseen ruskeaan ja valkoiseen.
En tosin tiennyt, että lopputulos olisi sekoitus merimiestä/ratsastajaa/70-lukua ja talonpoikaa.

Pitää lopettaa vaatteiden käyttö,tai tyylini vertaaminen merimiehiin. 

Kaivoin kenkähyllyn perukoilta viime kesän suosikkikenkäni.
Näillä on tallattu jos minkälaisia katuja ja todella paljon. Eilinen muistutti miksi- Ne ovat niin pirun mukavat! Jos ikinä törmään vastaaviin Bronxin kenkiin, ostan ne hetkeäkään harkitsematta talteen.

 

 

Eilen olin yhtä lorvaileva, kuin maanantainakin. Käytiin jopa uudestaan elokuvissa.
Ensin Pauli ja sitten Hanna. Kivoja elokuvanimiä. Hanna oli ihan ok. Kuusamon metsissä koulutettu lapsitappaja vääntää niskoja nurin miehiltä ja etsii itseään. Onhan se mielenkiitoista.

Edessämme istui maailman pisin mies, jonka pää peitti mielestäni puolet valkokankaasta.
Pää ei myöskään pysynyt paikoillaan, koko kroppa heilui ja vaihtoi asentoa niin usein, että luulin miehellä olevan nyt todella pahoja ilmavaivoja.
Anteeksi syrjintäni pystysuuntaisesti venähtäneitä kohtaan, mutta voisiko ne laittoman pitkät ihmiset istua takarivissä, tai opetella todella huonoryhtisen tavoille elokuvan ajaksi?
Ehkä ei.

 

 

 

 

Tänää aijon olla ahkerampi ja sosiaalisempi. Katsotaan mitä saan aikaiseksi.
Leffateatteri on boikotissa.