Ravintola Muru

Vihdoinkin pääsin Muruun. Vuoden 2012 ravintolaksi valittuun Fredrikinkadulla sijaitsevaan bistro-tyyliseen ravintolaan.
Pöytävarauksen sain kahden viikon päähän, eli väkeä riittää näihin pöytiin ja varaus kannattaa tehdä todella ajoissa jos muruun mielii.

Minä, Leina ja Sampsa istahdettiin pöytään jännittyneinä ja innokkaina kuin pikkulapset ensimmäistä kertaa vuoristoradan vaunuun. Tarjoilija oli ihana ja kertoessaan meille mitä päivän menu piti sisällään, Leina hihkui jo niin innoissaan että tarjoilija purskahti nauruun ja minä jouduin hyssyttelemän tyttöä olemaan hiljempaa.
No, ainakin on ystävä joka on yhtä ruokapäissään kuin minä.

Murussa on sisustukseltaan todella kodikas, tunnelmallinen ja tiivis. Tarjolla on päivittäin vaihtuva menu, mutta pienehköltä listalta (taululta) voi valita myös murun klassikoita.
Raaka-aineet on valittu tarkoin pieniltä, luotettavilta tuottajilta Suomesta, Ranskasta ja Italiasta. Viinit tulevat myös pieniltä tuottajilta, hyvää hinta-laatu-suhdetta vaalien.

Leina otti päivän menun: blinivohveleita alkuun, poroa pääruuaksi, juustoja sinne väliin ja pannacotta jälkkäriksi.

Itse rakentelin listalta alkuruuaksi vuohenjuustoa ja punajuuria, pääruuaksi päivän kalaa, juustoja myös ja jälkkäriksi pannacottan. Sampsalla blinivohvelit, päivän risotto, juustot ja suklaafondant.

Voih.
Ruoka oli taivaallista. Yksi parhaimmista ravintolakokemuksista ehdottomasti. Otettiin vielä suositusviinit ruokien kanssa ja voin kertoa että erityisesti alkuruokani vuohenjuusto punajuuri meni viinini kanssa niin hyvin yhteen että itku meinasi tulla.

Päivän paras annos oli kuitenkin Leinan poro. En ole koskaan ikinä maistanut niin hyvää poroa ja annoksen kaikki maut vain olivat täydellisiä. Olin annoskateellinen vaikka oma siikanikin oli oikein hyvää. Tryffelirisotto oli myös maukasta mutta heikoin näistä. Minulla on aina ollut se risotto-ongelma, että jos siinä ei ole mitään raikasta lisänä annos on mieleeni liian tuhti ja liian yksinkertainen.

(Ja joo me maistelemme ja jaamme aina ruokia ravintoloissa. Sharing is caring kun haarukat vaan viuhovat ristiin rastiin pöydän yli ja lautaset vaihtuvat).

Seuraavaksi tuli Juustot. Kaksi juustoa, hilloa ja portviiniä. Mahtavia tietysti. Jälkiruuista puolestaan pidin suklaafondant eniten, mutta pannacottanikin oli ihanaa.

Huomaatteko toistuvat adjektiivit mahtava, ihana, maukas, paras? Kerrankin näin. Olen niin tavattoman vaativa ruuan suhteen että kovin iloinen tyttö poistui kyllä tästä ravintolasta eilen ja tulee uudestaan kateellisen poikaystävänsä kanssa mahdollisimman pian.

Hintaa päivän menulla oli 49euroa ja se sisälsi neljä ruokalajia. Viinien kanssa hinta tosin nousi jo sinne lähemmäs satasta, mutta oli sen arvoista.