Pikkuruinen.

Sain vihdoinkin virosta ostetut viiriäisenmunat lautaselle. Yritin jo kerran aikaisemmin, mutta nuo pienet pirulaiset kypsyivät aivan liian nopeasti ja muistuttivat ennemminkin suppareita (muistatteko niitä kimmoisia pomppivia superpalloja? Minulla oli niitä kymmeniä!) Halusin keltuaisen hieman valuvaksi ja huomasin, että ei yhtään yli kolmea minuuttia keittoaikaa, tai valuva keltuainen on vain kaukainen haave.
Kuoriminenkin oli oma haasteensa. Kalvo oli tosi sitkeä ja pyörittelinkin ensin munan kämmenen alla täysin säröille, minkä jälkeen piti saada kuoren alta ote kalvoon, jotta kuoret lähtisivät kertaheitolla pois.
Ihan meni tässäkin muutama pelkkään testaukseen ja kauniita olivatkin täynnä kynnenjälkiä ja reikiä.

Viiriäisenmunille kaveriksi tein lohta ja juureksia. Keitin perunoita, lanttua ja porkkanaa. Sulatin niihin hieman voita ja leikkasin samanpituisiksi suikaleiksi.
Lohen kypsensin pannulla ja maustoin suolalla, sekä pippurilla. Meni muuten sekin liian kypsäksi. Minulla taitaa olla joku kengänpohja pakkomielle, kun en ikinä malta ajoissa ottaa niitä raaka-aineita pois kypsymästä liikaa.

Kastikkeen tein pannulla. Pitkästä aikaa lämmin kastike ja jotain minkä taisin vain päästäni sotkea. Kattilaan päätyi tilkka vettä, puolikas lihaliemikuutio, ruokakermaa, ranskankermaa, sitruunan mehua, sokeria, suolaa, yrttivalkosipuli mausteseosta, hieman tilliä ja maltillisesti valkopippuria.
Se oli ihan yllättävän hyvää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikenkaikkiaan kivannäköinen lisä/koriste annokseen, tai pikkupurtaviin. Maku nyt on aikalailla sama kuin tavallisessa kananmunassa, mutta viiriäisen munat ovat ravintosisällöltään kananmunaa rikkaampia.
Plus ne on niin söpöjä.