Piiloudun

Joskus kun en saa unta, saatan miettiä päivän tapahtumia ja ehkä myös mitä aijon seuraavana päivänä teille niistä löpistä.
Näin yritin tehdä viime yönäkin, mutta en keksinyt alkumetreillekkään mitään mainittavan arvoista postattavaa ja nukahdettuani ajatukset laahustivat perässä.

Unessani olin kylpyhuoneessa ja  kiharsin tukkaani, kun yhtäkkiä kiharrin alkoi antamaan minulle pieniä sähköiskuja ja punaista kutisevaa ihottumaa kaulaan. Samaa teki hiustenkuivaaja ja suoristaja. Kävin lääkärissä ja diagnoosi oli mielestäni murskaava. Olin allerginen hiustenmuotoilulaitteille.

Haikeana sitten hyvästelin jokaisen rullan ja raudan ja laskin ne pahvilaatikkoon lähetettäväksi punaiselle ristille Uruguaihin? Lauri tuli lohduttamaan minua, mutta sanoin sille, että ei se mitään, ainakin minulla on nyt jotain kirjoitettavaa.

Ja niinhän minulla nyt tavallaan onkin. Loistavaa yhteistyötä alitajunta. Kiitos.

Eilinen asu oli yhtä värikäs, kun ideanikin kirjoittamisen suhteen. Ei ollut mikään hehkein naamataulupäivä, mutta onneksi ilma oli kylmä ja kirkas, niin maailmalta piiloutuminen sujui helposti.
 

 

Kuulostanpa masentuneelta ja stressaantuneelta. Oikeasti elämä on vieläkin ihan yhtä kivaa.