PARIISI PÄIVÄ 1

Näin ensikertalaisen silmin keväinen Pariisi avautui kyllä matkaajalleen kauniina, mahtipontisena ja kummallisen laajana. Etäisyydet ovat pitkiä ja metrokartta näytti aluksi sekavalta. Se joka suuntavaistoja nimittäin joskus jakeli, ohitti minut täysin ja mietinkin, miten tämän kaupungin hahmottamiseen menisi minulla monta päivää!

Onneksi Eiffel-tornista rakennettiin korkea ja joki virtaa läpi keskustan. Se helpottaa pysymään kartalla.

 

Ensimmäisenä päivänä lähdettiin kävelemään päämärättömästi ja puolivahingossa pistäydyttiin ensin aasialaisskorttelissa Rue Saint Annella. Olin lukenut Hesarista, että Sapporo-ravintolasta saa Pariisin parasta ramen-keittoa. Kuvittelemaani soppajonoa ei tosin ollut kyllä ravintolan eteen kertynyt, vaikka artikkelissa varoitettiinkin ruuhkasta. Itse asiassa paikka oli tyhjä – niin kuin oli melkein kaikki muutkin ravintolat tällä kadulla, elleivät olleet kokonaan kiinni. Ja kello oli kolme päivällä.
Höyryävä kulho kiikutettiin siis nopeasti eteeni ja olihan se hyvää, mutta ei mitään erityisen mieletöntä. Toisaalta en tiedä mihin verrata kun kyseistä keittoa en ole kai ennen edes syönyt. Laurin gyozat tosin olivat erinomaisia ja mietinkin, että tälle kadulle pitää tulla joskus vielä uudestaan! Japanilaisen keittiön ystävänä oli siellä nimittäin aika monta kivannäköistä kaveria vierivieressä. Miettikää mitä makuelämyksiä ne saattoivatkaan pitää sisällään!

 

Korttelin päätyttyä tupsahdimmekin jo Louvren lähettyville. Kävelimme kaarevien holvien alta aukiolle, mikä kai salpaa jokaisen ensikertalaisen hengityksen. Kuinka iso tuo entinen palatsi olikaan! Ja lasipyramidi siinä keskellä aukiota. Koitin polkea mieleeni pakostikin nousevat Da Vinci –koodi mielikuvat siitä. Tämä paikka oli paljon parempi näin, kun on itse paikalla.

Paikalla monen muun kanssa, nimittäin Ihmisiä oli kyllä kaikkialla, käveli, istui, nauroi, otti kuvia ja nukkui. Pistin tosiaan merkille, miten moni ihminen oikeasti nukkuikaan – tai lepuutti silmiään. Tuskin mistään REM-unesta oli kyse, mutta kuitenkin. Jotenkin suloista.

  

Kävelimme puiston läpi ja pitkin Rue De Rivoli katua, ostimme Crêpesit kojulta ja katselimme kaikkialle. Pariisisaa riittä kyllä pällisteltävää.
 
Kun lopulta tähän kaikkeen, mutta ei kuitenkaan tavallaan mihinkään oli kulunut jo lukuisia tunteja ja kilometrikaupalla kävelyä, katsoimme parhaaksemme palata hotellille. Oli jo ilta ja flunssa upotti minut kuin kivenlohkareen sängynpohjalle nukkumaan. Piti kerätä voimia seuraavan päivän tulevaa Disneyland koitosta varten. Ja se vaatiikin sitten kokonaan oman postauksen osakseen 🙂
 

 

Nyt olen jo kotona ja kiiruhdan näkemään ystäviäni! Hyvää pääsiäisen alkua kaikille 🙂

 

 

 

Matka toteutettu osittain yhteistyössä Tjareborgin kanssa