Nälkäkiukku

Kuka idiootti lähtee laiskuuttaan syömään "nopeasi jotain" kello kahdeksalta perjantai iltana ja vielä hyvätahtoisesti suunnaten suoraan sinne suosituimpaan ravintolaan.
No, se suosittu ja neljä muuta vähemmän tai enemmän kärki vaihtoehdoissani kiikkunutta putiikkiani olivat kaikkea muuta kuin tyhjiä.
Pikaillallinen siis osottautuikin turhauttavaksi ruoan metsästämiseksi ja nälkä kasvoi kiukkuun asti- milloinhan olen parhaimmillani, Laurista puhumattakaan.

Mikä ihme siinä on, että nälkäisenä muuttuu niin pirun oudoksi? Siis ymmärrän faktan, että olet nälkäinen ja se ei ole kivaa, mutta enhän minä saa ihan uutta persoonaa silloinkaan, jos esim. on kamala pissahätä, enkä heti löydä vessaa, tai palelee enkä pääse lämpimään (tällöin tosin vaan itken hysteerisesti ja pelkään kuolevani hypotermiaan).

Ja uskallan jopa väittää, että miehet ovat nälkäisinä kaksi kertaa naisia kiukkuisempia. Suorastaan kamalia.

No, onneksi Grill it:n  terassi pelasti meidät hakkaamasta päätämme seiniin ja kätevästi vielä pääsin maistamaan sitä paljon kehuttua kana-caesar salaattia.
 

 

 

 

 

 

 

 

Hyväähän se oli. Tuttuun tapaani otin liian ison annoksen ja se oli liian täyttävä. Loppua kohden alkoi jopa tuntua kovin ykstoikkoiselta touhulta saman salaatin mussuttaminen, joten  ensikerralla taas viisaammin ja pienempi annos. Ahne, kuin ahne.

Kuvissa näkyvä sinappiunelma on muuten taas päässyt valloilleen ja lupaan antaa parempaa asukuvaa, kunhan pääsen sisätiloihin tuolta auringosta.