Mutaisaa

Taloudessamme ovat kaikki muumit taas laaksosta kadonneet.
Olin juuri tullut crossfit treeneistä kun Lauri tokaisi lähtevänsä lenkille. Minä siinä vielä hieman urheilupäissäni kerroin jostain syystä lähteväni mukaan. Tämä saattaapi kuulostaa siis ihan normaalilta, mutta oikeasti monta kohtaa oli jo mennyt vikaan; A. Emme koskaan urheile yhdessä. B. Lauri ei koskaan edes lenkkeile. C. Minä en lenkkeile pimeässä, enkä varsinkaan sateessa C. Kumpikaan meistä ei vieläkään omista niitä ulkoilma urheiluvaatteita ja D. se oli kamalaa.
Meillä oli siis ihan surkea lenkki. Lauri juoksee kojootin lailla pää punaisena vesipisaroiden vain paiskoutuen vasten kasvoja kun minä kitisevänä hoipertelen perässä. Käännyttiin ennätysajassa takaisin ja luovutettiin. Oltiin ihan mutaisia.
Vähintään yhtä hauskan surkea esitys oli ensimmäinen yhteinen sulkapallopelimme. Kuvitelkaa vaikka että katsoisitte jalkapalloa, missä yksi pelaaja juoksisi pallon perässä hillitön kestohymy naamallaan, sellainen kunnon hammasrivi näkyy kilometrin päähän virnistys. Eikö olisi hassua? Tällä tavoin Lauri pelasi sulkapalloa. En tiedä oliko sillä sitten oikeasti niin hauskaa, vai oliko tämä vain erittäin mielenkiintoista taktikointia, mutta minä en voinut keskittyä laisinkaan kun vastassa on yksi irvistävä oranki. Lauri voitti.

Takki Seppälä // Paita (Laurin)  Ralph Lauren // Kengät Jeffrey Campbell // Laukku Spirit Store

Eilen oli muuallakin kuin lenkillä ihan mutaista. Kenkäni ja sukkahousuni saivat kaunistusta ruskeista mutapisaroista ja tiputin laukkunikin lätäkköön. – Anteeksi laukku, onneksi olet tuollaista tekonahkaa.