MUMMON OPPEJA

Nappimummi on äitini äiti. Tomera täti Jämsän taajamasta Hallista joka aikoinaan piti Hallin keskustassa vaatekauppaa, missä vaaterekkien seassa oltiin piilosta siskon kanssa ja takahuoneessa mussutettiin raparperipullaa.
Mummin kotona järvenrannalla oli aina laatikoittain nappeja. ihan kaikenlaista sorttia. Pientä ja isoa, kultaista ja samettista. Pienestä pitäen niitä oli kiva lajitella ja mistä muustakaan mummi sai lempinimensä kuin noista napeista. 

Viime viikonloppuna Nappari sitten täytti kunnialliset 80-vuotta. Melkein koko suku oli paikalla yllätysjuhlissa, missä nostettiin lippukin tankoon, hoilattiin yhteislauluja ja syötiin karjalanpaistia.

Tuumin siinä hetken kun tuijottelin tätä musisointia, että minnes puskaan ne minun laulutaidot ovat jääneet? Tuntui kuin miltei jokainen suvusta taittoi virret, kosketinsoittimet ja kitarat. Siellä hoilattiin nuotilleen niin monia lauluja, mutta minä en osannut edes sanoja.

No, tasan ei mene nallekarkit kaikilla ja ainahan sitä voi koittaa jälkikäteen oppia. Laululahjoja ei nyt ehkä voi taikoa, mutta miten olisi kitara? Olen miettinyt tätä hartaasti jo aiemminkin – kyllä, tahdon ehdottomasti kitaratunteja!

 

Siinä samalla sitten kun pohdin uusia oppeja, muisteltiin myös niitä vanhoja kullanarvoisia oppeja, niitä mitä vain mummot osaavat enää jaella.

Nappimummilta opittiin mm:

– Miten vastataan oikeaoppisesti puhelimeen. Haloo ei kelpaa.
– Kädet pestään aina kun tullaan pihalta sisälle. Tapettiin voi tulla sormenjälkiä!
– Vessapaperirullasta riittää vain yksi arkki paperia. Kaksi on jo silkkaa tuhlaamista!
– Meikkiä ei saa käyttää liikaa, muuten näyttää ihan sotamaalaukselta koko naama.
– Rahaa pitää aina säästää.
– Ja mieluiten kaikkea muutakin. Esim. Tyhjiä jugurttipurkkeja ja voirasioita. Mitään ei heitetä pois, koska eihän sitä koskaan tiedä milloin niitä voi tarvita!

 

Myönnän, että kuuliaasti en ole noudattanut ihan näistä jokaista, mutta kiitos ja kumarrus käytöstapaopeista ja elämänviisauksista. 

 

Sukujuhlista ja viisaimpien joukosta luikittiin sitten vielä me kolme sisarusta serkkupoikien kanssa Hallin paikalliseen baariin. Hyvä idea isosiskolta, joka sinnikkäästi jaksoi koko konkkoronkan sinne raahata. Varmaan ensimmäinen kerta kun istuttiin kunnolla saman pöydän ääreen ja siinähän riitti juttua Kanada-seikkailuista Tinderin toimivuuteen ja kaikkeen muuhun siltä väliltä.
Aika hauska ilta. 

 

P.s Terveiset lukijalle, joka Snapchatissa kertoi olevansa Hallista kotoisin. On se kiva paikka 🙂